Vapaan toimittajan ja bloggarin Elsie Eyakuzen mielestä poliittisia mielipiteitä voi esittää Tansaniassa nykyisin varsin vapaasti. Hän pitää suurempana ongelmana toimittajien itsesensuuria, sillä vallan vahtikoirilla on vähemmän etuoikeuksia kuin valtiovaltaa mielistelevillä sylikoirilla.
“Vapaa media on täällä niin uusi asia, ettei edes ammattitoimittajien ole helppoa tulkita, mistä asioista voidaan kirjoittaa ja mistä ei”, hän tarkentaa.
Toimittajilta kielletyt aiheet Tansaniassa
Kolme aihetta nousee hänen mielestään kiellettyjen puheenaiheiden listalle: uskonto, homosuhteet ja kaasubisnekseen liittyvät paljastukset.
“Näistä aiheista en juuri kirjoita, koska pelkään seurauksia. Olen agnostikko ja suhtaudun uskontoihin kriittisesti, mutta uskonto on täällä ihmisille niin tärkeää, ettei omien näkemysteni julistaminen ole seurausten arvoista. Sama koskee homoliittoja; olen itse liberaali, mutten kirjoittaisi sitä sanomalehteen tai blogiini”, Elsie harmittelee.
Seksuaalinen tasa-arvo erittäin arka asia
Elsie nostaa esille kristinuskon ja islamin vaikutuksen homosuhteiden kieltämisessä. Seksuaalisen tasa-arvon puolustaminen on leimattu Afrikassa viime vuosina länsimaiseksi kulttuuri-imperialismiksi, mutta Elsie pitää päinvastoin monia seksuaalisuuteen liittyviä tabuja ulkopuolisten vaikutteiden aikaansaannoksina.
“Esikoloniaalisena aikana afrikkalaisten bantukansojen keskuudessa miesten väliset suhteet ovat olleet verrattain yleisiä. Tästä on olemassa todisteita ja olen kuullut saman myös monilta tansanialaisilta vanhuksilta. Maassa vallitseva homoviha on ainakin osittain viktoriaanisten siirtomaaisäntien ja lähetyssaarnaajien perintöä”, Elsie vakuuttaa. Hän lisää tuntevansa monia tansanialaisia homomiehiä, mutta kokee silti, että seksuaalioikeuksien puolustaminen olisi liian suuri riski.
Kaasuyhtiöiden toimintaan ei uskalleta kajota
Kolmas kielletty aihe on erityisen ajankohtainen, sillä maan etelärannikolla tehtyjen valtavien kaasulöydösten ansiosta Tansanian tulevaisuus näyttää hyvin erilaiselta kuin muutamia vuosia sitten. “Maalla on valtavia luonnonvaroja, mutta monet tuntuvat unohtavan, että ne ovat vielä maan alla”, Elsie tuhahtaa. “Ihmiset luulevat, että tulemme rikastumaan silmänräpäyksessä, mutta olen täysin varma, että nykyinen valtiojohto tulee solmimaan sopimuksia, jotka hyödyttävät vain eliittipoliitikoita ja kansainvälisiä suuryrityksiä.”
Hän kertoo, että eliittipoliitikoiden julkinen arvostelu on vielä sallittua, kunhan esimerkiksi todisteet korruptiosyytösten takana ovat vedenpitävät. “Tutkiva journalismi on toki riskialtista. Jotkut toimittajaystäviäni ovat saaneet uhkaussoittoja, mutta en tunne henkilökohtaisesti ketään, jota olisi pahoinpidelty.”
Elsie lisää, että toimittajat suhtautuvat kuitenkin huomattavasti varovaisemmin kansainvälisten kaasu- ja öljy-yritysten toiminnan tutkimiseen. “Kaikki tietävät, että nämä yritykset lahjovat hiljaiseksi kaikki tahot paikallispoliisista ministereihin. Niiden toimintaan liittyviä paljastuksia tekevä toimittaja on valtion suojelun ulkopuolella, ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Siksi yhtiöt voivat olla rauhassa, eikä kukaan tiedä, minkälaisin ehdoin ne toimivat.”
Ideoiden pitää antaa levitä ilman esteitä
Kaikista muista aiheista hän kertoo kirjoittavansa vailla estoja. Hän kokee olevansa yhteiskunnallinen ajattelija, joka haluaa edistää demokratisoitumista ja moniarvoista Tansaniaa. Hän ei silti tunnusta ajavansa aktiivisesti mitään poliittista ideologiaa. Elsie pitää kaikenlaisten manifestien ongelmana sitä, että ne tarjoavat ihmisille valmiita totuuksia, vaikka hänen mielestään tärkeintä olisi saada lukija ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan asioita.
“Olemme vielä sosialismin aikakaudesta toipuva kansakunta, jolla on taipumus uskoa yhteen totuuteen ja turvautua vanhaan tuttuun valtapuolueeseen. Minä haluaisin näyttää, että on toisenlaisiakin tapoja ajatella. Se, pitävätkö lukijat ajatuksiani hyvinä, ei ole minun päätettävissäni. Minun tehtäväni on vain luottaa siihen sisäiseen magnetismiin, jota tärkeillä ideoilla ja laadukkaalla dialogilla on ollut läpi historian”, Elsie sanoo ja hymyilee.
Valta keskittyy kaupunkeihin
Demokratian keskeisin lupaus on antaa eliittien lisäksi tavallisille kansalaisille mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Tansaniassa tähän liittyy kuitenkin vieläkin monia ongelmia, sillä valta on hyvin pitkälti keskittynyt kaupunkeihin. Maaseudulla ihmisillä ei ole välttämättä mahdollisuuksia arvioida äänestyspäätöstensä vaikutuksia, sillä tiedonvälitys on hyvin vaatimattomalla tasolla.
Esimerkiksi suurkaupunki Dar es Salaamin asukkaat saavat varsin vaivattomasti tietoa maan tapahtumista, sillä joka kulmalla myydään sanomalehtiä ja jokaisen baarin ja parturiliikkeen nurkassa pauhaa uutisia tykittävä televisio. Sisämaan kyliin ei sen sijaan kuljeteta sanomalehtiä ja radio on usein ainoa media, jota seurataan.
“Vaikka suurin osa tansanialaisista osaa nykyisin lukea, on heidän vaikeaa saada käsiinsä poliittisen osallistumisen kannalta relevanttia tietoa”, Elsie sanoo ja jatkaa: “Kyse on sekä itse luettavan materiaalin saatavuudesta että sen sisällöstä.” Hän lisää, että toimittajien ammattitaito on ollut perinteisesti heikkoa, koska palkkataso on ollut niin alhainen, ettei ala ole houkutellut korkeakoulutettuja.
Sananvapauden puolesta on taisteltava
Elsien ääni kiristyy, kun hän vaatii, että uuden toimittajasukupolven on herättävä ja noustava taistelemaan sananvapauden puolesta. Hänen mukaansa taistelua ei voida voittaa muilla keinoin kuin kirjoittamalla ja keskustelemalla aktiivisesti.
“Jotkut nuoret tansanialaismiehet ovat saaneet päähänsä, että verenvuodattaminen olisi parempi vaihtoehto. He eivät ymmärrä, mitä seurauksia väkivallalla voi olla. Tansaniassa on ollut rauhallista niin pitkään, etteivät ihmiset enää tiedä, millaista on asua sisällissodan repimässä maassa.”
—
Elsie Eyakuzea haastatteli Tomi Lounio, joka on Demon Tansanian toimiston korkeakouluharjoittelija. Haastattelun ensimmäinen osa löytyy täältä.
Elsien Mikocheni Report –blogi ja The East African –lehden kolumni.
Kuva: Blue moon in her eyes/flickr.com/cc2.0