Demon kymmenvuotinen työ on saanut mitä hienoimman tunnustuksen tämän vuoden rauhan Nobelin palkinnon kautta. Politiikkakoulun 14 alumnia ovat nyt jo kokeneita poliitikkoja Tunisian parlamentissa.
Monipuoluedemokratiaa voi siis oppia jos haluaa. Se on itse asiassa yksinkertaista noin puolet ajasta, kun kysymykset ovat yksinkertaisia ja kun itse edustaa enemmistöä. Mutta heti kun hyppää pienemmän ryhmän asemaan asiat muuttuvatkin mutkikkaiksi. Miten pitkälle enemmistöjen tulisi huomioda vähemmistöjen ääntä ja eriytyviä tarpeita?
Työ yhdenvertaisuusasioiden kanssa on opettanut minulle sen, että näkökulma voi muuttaa kaiken. Se minkä on mieltänyt tavalliseksi tai totutuksi, sen olettaa objektiiviseksi ja neutraaliksi. Vasta sitten, kun joku reagoi ja tekee näkyväksi miten lainsäädännön tai viranomaisten käytäntöjen seuraukset voivat olla hyvin erilaiset erilaisille vähemmistöille, huomaa puuttuvan yhdenvertaisuuden.
Sukupuolten välinen tasa-arvo on hyvä esimerkki siitä miten mielikuvamme tasa-arvon toteutumisesta ovat itse asiassa esteenä eri vaikutuksien tunnistamiselle. Syrjivät rakenteet tai käytännöt eivät aina ole tietoisia ja niiden näkyviksi tekeminen edellyttää osaamista syrjinnän mekanismeista, aktiivista prosessien arviointia ja osallisuuden mittaamista sekä avointa keskustelukulttuuria demokraattisessa päätöksenteossa.
Ihmisen mielikuvien muuttaminen on haasteellisinta politiikassa. Tietoa on eri medioiden kautta saatavilla miltei rajattomasti. Siksi tiedotusvälineiden tehtävänä tulisikin olla eri tiedonlähteiden näkökulmien avaaminen ja näkyviksi tekeminen.
Mediasta on itse asiassa helppo päätellä miten mielipiteet pakolaispolitiikassa ovat kiristyneet. Asenteelliset ilmaisut tai poliitikkojen asenteelliset totuudet menevät läpi ikään kuin tilannekuvauksina.
Kun pääministeri Sipilä vastasi kysymykseen siitä kuinka paljon Suomi pystyy vastaanottamaan pakolaisia, hän vastasi, että kolmessakymmenessä tuhannessa menee raja. Toimittaja ei kysynyt miksi raja kulkee juuri siinä tai mitä tarkoittaa, että emme pysty tai että pystymme. Oliko vastaus siis pelkkä pääministerin sen hetken tunnepohjainen henkilökohtainen arvio? Siihen ei kukaan halunnut vastausta.
Toisen ihmisen kohtaaminen muuttaa meitä. Toisen ihmisen kohtaaminen tekee hänet näkyväksi ja osaksi omaa kokemusta ja osaamista. Meidän tulisi siksi demokratiakouluissa, ulkomailla ja kotimaan politiikassa pyrkiä luomaan todellisia kohtaamisia ihmisten välille sekä todellista ajatusten- ja kokemustenvaihtoa ihmisten kuplien välille.
Siitä vuorovaikutuksesta voi parhaimmillaan syntyä ymmärrys miksi asian voi nähdä toisinkin. Ja silloin on mahdollista yhteistyön kautta löytää parempia ratkaisuja ja tehdä politiikkaa, jossa enemmistö aina huomioi vähemmistöt.
Eva Biaudet
Kirjoittaja on RKP:n kansanedustaja, Demon hallituksen nykyinen jäsen ja tuleva puheenjohtaja vuosille 2016–2017.