Viime eduskuntavaalien alla olin parin ehdokkaan kampanjatiimissä, ja kävin usein aamuisin matkalla töihin jakamassa ehdokkaiden flaikkuja Hakaniemen metroasemalla. Eräänä tyypillisenä aamuna kaikki tuntui menevän alusta asti pieleen – sopivia hanskoja ei löytynyt, pipo oli hukassa. Metroasemalle päästyäni paikalla oli jo kilpailevan puolueen ehdokas tukitiimeineen, mutta päätin silti moikata ja kysyä mahtuuko sekaan. Ottaessani flaikut esiin nippu luiskahti ja onnistuin pudottamaan kaikki 200 esitettä loskaiseen maahan. Paikalla ollut ehdokas riensi heti apuun ja keräsimme yhdessä ehdokkaani esitteitä, vaikka ohi kulki metrojunallinen ihmisiä, joita hän olisi takuulla tahtonut jututtaa.
Päivittelin, miten epäonninen aamu minulla olikaan ollut ja kiitin avusta. Ehdokas totesi: “Ei kestä kiittää, yhteisellä asialla tässä ollaan.”
Tosiaan, vaalityötä tekevät ihmiset ovat yhteisellä asialla – kansanvallan asialla. Poliittisten puolueiden kampanjat perustuvat tuhansien vapaaehtoisten antamaan panokseen oman ehdokkaansa puolesta. Ihmiset tekevät uhrauksia vapaa-ajastaan, jotta heidän tärkeiksi katsomansa asiat etenisivät yhteiskunnassa. Mitään vaivoja ei säästellä, ja mitä lähemmäs vaaleja tullaan, sitä kiihkeämmin halutaan ponnistella ehdokkaan ja puolueen menestyksen eteen.
Asetelma puolueiden välillä vaaleissa on julkisuudessa kilpailuhenkinen, mutta vaalikentillä näkee myös yhteishenkeä, joka ei otsikoihin päädy. Moikataan tuttuja, vaihdetaan kuulumisia, autetaan pudonneiden flaikkujen keräämisessä, puolustetaan aggression kohteeksi joutunutta ehdokasta. Sillä valitettavasti on myös heitä, joiden pirtaan tällainen solidaarisuus ei sovi. On voimia, jotka haluavat hajottaa rakentamisen sijaan. On heitä, joiden tavoite on pelotella ja hiljentää, saada ihmiset kyynistymään poliittista osallistumista kohtaan.
Puolueiden yhteinen asia on toimia kansanvallan eteen. Jokaisen vaalityötä tekevän tavoite tulee olla puolustaa kansalaisten yhtäläistä osallisuutta poliittisessa järjestelmässä. Myös silloin, kun ollaan politiikan tavoitteista ja keinoista täysin eri mieltä.
Näissä vaaleissa emme pääse kohtaamaan toisiamme ja äänestäjiä vaalikentillä samassa mittakaavassa kuin yleensä. Iso osa kampanjoinnista tulee tapahtumaan verkossa, ja ehdokkaiden mahdollisuudet olla yhteydessä äänestäjiin ovat normaalia heikommat. On riski, että poliittisesta keskustelusta tulee kaikukammio, jossa yleisö unohtuu ja poliittiset erimielisyydet korostuvat. Vaikka ajatus toisesta koronakeväästä on itsessään uuvuttava, vaalityötä tekevien pitää jaksaa vielä kannustaa toisiaan hetki. Puolustetaan nettivihan kohteeksi joutunutta ehdokasta. Tsempataan vaalityötä tekeviä tuttuja. Yhdessä pääsemme näistä ajoista eteenpäin, ja toivottavasti kohtaamme toisemme taas pian (fyysisillä) vaalikentillä, yhteisellä asialla kansanvallan puolesta.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.