Demokratian tilaa globaalisti tutkivan V-Dem-instituutin tuoreimman demokratiaraportin mukaan 68 prosenttia maailman väestöstä asuu nyt ei-demokraattisissa valtioissa. Raportti pohjautuu V-Demin keräämään dataan, joka on maailman laajin demokratiaa mittaava tietokanta. Ei-demokraattisissa valtioissa asuvien ihmisten osuus on vuosien 2010–2020 välillä noussut 20 prosenttiyksikköä. Suuri heilahdus tapahtui viime vuoden aikana, kun väestömäärältään suuri Intia putosi demokratioiden joukosta ”electoral autocracy” -kategoriaan. Kaiken kaikkiaan raportti vahvistaa huolestuttavan kehityksen: demokratian heikentyminen globaalisti jatkuu.
Raportin mukaan niiden maiden määrä, joissa demokratiakehitys etenee parempaan suuntaan, on vuosikymmenen aikana puolittunut, ja niissä asuu nyt vain 4 prosenttia maailman väestöstä. Muutkin luvut kertovat trendin kääntymisestä 10 vuoden aikana: kun vuonna 2010 vain 6 prosenttia maailman väestöstä asui autoritaaristuvissa maissa, vuonna 2020 osuus oli yli kolmasosa – 34 prosenttia. Erot maiden määrän välillä eivät ole aivan yhtä dramaattisia kuin väestömäärällä mitattuna, mitä selittää muutamien väkiluvultaan suurten valtioiden, kuten Brasilian, Intian ja Yhdysvaltojen demokratian tilan heikentyminen. Myös EU:lla on peiliin katsomisen paikka, sillä kaikista huomattavinta autoritaarinen kehitys on ollut Puolassa.
Raportti vahvistaa huolestuttavan kehityksen: demokratian heikentyminen globaalisti jatkuu.
Vuonna 2020 demokratian tilaan vaikutti myös koronavirus, joka levisi globaaliksi pandemiaksi ja sai suurimman osan valtioista rajoittamaan kansalaisoikeuksia ja -vapauksia tartuntojen hillitsemiseksi. V-Demin Pandemic Backsliding Project seurasi, noudattivatko valtioiden koronatoimet kansainvälisiä normeja. Normien rikkomuksiksi lasketaan toimet, jotka eivät ole suhteutettuja, välttämättömiä tai syrjimättömiä tai joilla ei ole takarajaa. Valtaosa demokraattisista maista toimi rajoitusten suhteen vastuullisesti, mutta 9 demokraattisessa valtiossa todettiin merkittäviä ja 23:ssa lieviä rikkomuksia. Autoritaarisista valtioista 55:ssä todettiin merkittäviä rikkomuksia. Erityisesti havaittiin lehdistönvapauden rajoittamista, liiallista voimankäyttöä sekä ilman takarajaa säädettyjä perusoikeuksien rajoituksia. V-Demin mukaan pandemian suorat vaikutukset demokratiaan olivat globaalisti melko vähäisiä, mutta lopullinen vaikutus voi olla merkittävä, ellei rajoituksia pureta heti, kun se on tartuntatilanteen huomioiden mahdollista. Siksi tilannetta onkin seurattava tarkasti.
Demokratiaraporttien viesti yhtenäinen
Aiemmin tänä vuonna julkaistut the Economist Intelligence Unitin Democracy Index 2020 ja Freedom Housen Freedom in the World 2021 kertovat samansuuntaista viestiä. EIU:n demokratiaa mittaavan indeksin globaali keskiarvo on kaikkien aikojen matalin, ja autoritaaristen valtioiden määrä on vuoden aikana kasvanut kolmella, samalla kun täysin demokraattisten valtioiden määrä on kasvanut vain yhdellä. EIU:n raportin mukaan suurimmat taantumat vuonna 2020 tapahtuivat jo valmiiksi autoritaarisissa valtioissa, mutta esimerkiksi EU-maista Ranska ja Portugali putosivat täysin demokraattisten valtioiden kategoriasta yhtä alempaan, vajaiden demokratioiden (”flawed democracy”) joukkoon. Viime vuosien yleinen trendi onkin ollut demokratian heikentyminen erityisesti vakiintuneissa demokratioissa. Tämän vahvistaa myös V-Demin raportti, sillä sen mukaan kymmenen eniten pisteitään vuosina 2010–2020 heikentäneen valtion joukosta yhdeksän oli demokratioita.
Freedom House taas kertoo viime vuoden olleen 15. peräkkäinen vuosi, kun demokratia on globaalisti heikentynyt. Freedom in the World 2021 -raportti osoittaa suurimman eron demokratiatilaansa heikentäneiden ja parantaneiden maiden määrän välillä sitten vuoden 2006. Maita, joissa demokratiakehitys meni huonompaan suuntaan, oli 45 enemmän kuin maita, joissa demokratia edistyi. Eri raporteissa seurataan hieman eri dataa, mikä selittää vaihtelun maiden luokittelussa eri raporteissa. Esimerkiksi Freedom Housen mukaan jopa lähes 75 prosenttia maailman väestöstä asuu maissa, joissa demokratian tila huonontui viime vuonna. Eri luokitteluista huolimatta raportit osoittavat samanlaisen autokratisoitumisen trendin.
Vuosikymmenen aikana eniten demokratisoituneiden maiden top-10-listalla on myös valtioita, joissa viimeaikaisin kehitys on ollut huonompaan suuntaan.
Erityisesti lehdistön- ja sananvapaus on kärsinyt viimeisen vuosikymmenen aikana. V-Demin datan kahdeksan kymmenestä eniten heikentyneestä indikaattorista liittyy näihin oikeuksiin. Myös kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut merkittävästi, ja kansalaisyhteiskunnan painostus on lisääntynyt 50 valtiossa. Huolestuttavaa on myös julkisen keskustelun heikentyminen. Datan mittarit deliberatiivisuudelle, eli julkisen keskustelun ja harkinnan keskeisyydelle poliittisen päätösten valmistelussa osoittavat, että deliberatiivinen demokratia on taantunut 23 valtiossa viimeisen 10 vuoden aikana. Lisäksi oikeusvaltion heikentyminen on viime vuosina kiihtynyt.
Positiivistakin demokratiakehitystä tapahtuu, mutta V-Demin mukaan enimmäkseen pienissä valtioissa, joten vaikutukset väestömäärässä mitattuna eivät ole suuria. Toisaalta vuosikymmenen aikana eniten demokratisoituneiden maiden top-10-listalla on myös valtioita, joissa viimeaikaisin kehitys on ollut huonompaan suuntaan. Esimerkiksi Sri Lankassa V-Demin mittaama liberaalin demokratian indeksi on noussut kaikista maista 10. eniten vuosien 2010 ja 2020 välillä, mutta sen viime vuosina muutenkin huolestuttavaa kehitystä on ennestään synkentänyt median, sananvapauden ja kansalaisyhteiskunnan merkittävä rajoittaminen koronapandemian torjumisen varjolla.
V-Demin raportti muistuttaa myös siitä, että maailma on kaikesta huolimatta huomattavasti demokraattisempi kuin 1970- ja 1980-luvuilla. Tällä hetkellä demokratian taso maailmassa on keskimäärin samaa luokkaa kuin vuonna 1990. Merkittäviä protesteja demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta nähtiin viime vuonnakin koronapandemian vuoksi asetetuista kokoontumisrajoituksista huolimatta. Kansa osoitti mieltään esimerkiksi Valko-Venäjällä, Thaimaassa, Nigeriassa, Irakissa ja USA:ssa. Kaiken kaikkiaan demokratialiikkeiden määrä kuitenkin putosi radikaalisti vuodesta 2019, joka oli niiden osalta ennätyksellinen vuosi. Raportti ennakoi kuitenkin, että pudotus saattaa jäädä väliaikaiseksi.
Demokratiaa on suojeltava
Data antaa tarkan, joskin huolestuttavan, kuvan demokratian tilasta maailmanlaajuisesti. Pelkkä tilannekuva ei kuitenkaan välttämättä riitä oikeansuuntaisten toimenpiteiden tekemiseen tilanteen parantamiseksi. Raportti osoittaa myös toistuvan mallin, jonka mukaan autoritaarinen kehitys on toistunut valtaosassa eniten autoritaaristuvista valtioista: Ensin hallitus pyrkii kontrolloimaan mediaa ja rajoittamaan akateemista vapautta sekä kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Sitten se kiihdyttää yhteiskunnan vastakkainasettelua poliittisia vastustajia halveksimalla ja disinformaatiota levittämällä, ja vasta sen jälkeen alkaa heikentää keskeisiä demokratian instituutioita, kuten vaaleja. Tällainen kehitys on ollut raportin mukaan nähtävissä esimerkiksi Brasiliassa, Boliviassa, Unkarissa, Intiassa, Puolassa, Turkissa ja jossain määrin myös Beninissä ja Serbiassa. Kymmenestä eniten autoritaaristuneesta valtiosta vain Mauritiuksella ja Thaimaassa kehityskulku on ollut erilainen.
Kun autokratisoitumiskehityksen ensimmäiset merkit ovat nähtävillä, tulisi hälytyskellojen soida.
Havainto antaa kaikille demokraattisille toimijoille eväitä suojella demokratiaa sen taantumista vastaan. Kun autokratisoitumiskehityksen ensimmäiset merkit ovat nähtävillä, tulisi hälytyskellojen soida. Sekä maan sisäiset toimijat että ulkopuoliset, demokratiaa edistävät tahot voivat puuttua huolestuttavaan kehitykseen vahvistamalla demokratian osa-alueita ja käymällä laajaa keskustelua demokraattisen yhteiskunnan perusteista ja arvoista. Jos autoritaarisesti toimiva hallinto onnistuu vakiinnuttamaan oman valta-asemansa demokratian instituutioita murentamalla, voi olla jo liian myöhäistä.