EU:n laajentumisen yhteydessä on puhuttu laajentumisväsymyksestä. Laajentumiskomissaari Stefan Fuelen mukaan (6.3.2013) kyseessä ei kuitenkaan ole EU:n väsymys laajentua vaan ehdokasmaiden ja potentiaalisten ehdokasmaiden väsymys toteuttaa EU-jäsenyyden vaatimia uudistuksia. Komissaarin mukaan näissä maissa päätöksentekijät esittävät kansallista agendaansa laajentumisagendan kustannuksella. Kyse on siitä, etteivät vallanpitäjät ole integroineet EU:n ehtoja osaksi politiikkaansa.
Fuele tietää mistä puhuu, sillä vasta maaliskuun alussa hän kävi EU:n ehdokasmaassa Makedoniassa ratkomassa demokratian kriisiä. Makedonian kohdalla tilanne voidaan kiteyttää siten, että poliittinen eliitti käyttää EU-myönteistä retoriikkaa, mutta todellista halua liittyä EU:n ei ole olemassa. Syynä on yksinkertaisesti se, että jäsenyyden myötä valtaeliitti joutuisi uhraamaan oman valta-asemansa sekä sen myötä taloudelliset intressinsä.
Monietninen Makedonia on ollut EU:n ehdokasmaa vuodesta 2005, mutta viimeisten vuosien aikana demokratiatilanne on taantunut. Syynä ovat pääministeri Nikola Gruevskin hallituksen vallankäyttömetodit, jotka ovat saaneet autoritäärisiä piirteitä. Media on hallituksen kontrollissa, vallanpitäjille kriittisten kansalaisjärjestön toimijoita ja poliittisia vastustajia painostetaan. Maassa, jossa on yli 30 prosentin työttömyys, työtä saa valtapuolueen jäsenkirjalla.
Jo ennen viime vuosien huolestuttavaa kehitystä maata on vaivannut heikko demokraattinen kulttuuri. Poliittiset puolueet ovat etnisesti jakautuneita, ja politiikka on pitkälti etnisten ryhmien välistä kaupankäyntiä ja taistelua resursseista yhteisten intressien etsimisen sijaan. Poliittinen dialogi on olematonta, ei ainoastaan etnisten ryhmien vaan myös poliittisten puolueiden, erityisesti hallituksen ja opposition, välillä.
Kansalaisilla on negatiivinen käsitys poliittisista puolueista, koska poliitikot vääristävät poliittista järjestelmää omien tarkoitusperiensä ajamiseksi. Puolueista puuttuu sisäinen demokratia niiden johtajien päättäessä asioista usein yksinvaltaisesti. Poliittisia ohjelmia ei ole tai ne ovat heikkoja.
Makedonian kansalaiset pitävät maansa tilannetta toivottomana, ja EU-jäsenyyttä maan ainoana pelastuksena. Toisaalta samaan aikaan EU:n edustamat demokraattiset arvot eivät saa laajaakaan kannatusta.
Vuoden 2011 arvotutkimukseen (Democratic Awareness of the Citizens of Republic of Macedonia) osallistuneista 64 prosenttia oli yhtä mieltä väitteestä “Valtiota tulisi johtaa yhden miehen, jolla on määräysvalta” ja 49 prosenttia väitteestä “Liian paljon demokratiaa on haitallista”. Useampi kuin joka kolmas (35 prosenttia) oli samaa mieltä väitteestä “Monipuoluejärjestelmä ei ole hyvä”.
Tutkimuksen mukaan motivaatio osallistua toimintaan jonkun asiantilan muuttamiseksi ei ole kovin korkealla makedonialaisten keskuudessa. Kysymykseen “Oletko koskaan tukenut protestia tai lakkoa?”, suurin osa vastaajista (36 prosenttia) valitsi vastausvaihtoehdon “En, koska se on hävitty taistelu”. Vain 22 prosenttia vastasi “Kyllä, olen tukenut.” Poliittiseen puolueeseen kuulumista ei niin ikään pidetty houkuttelevana. Väitteestä “Poliittiseen puolueeseen pitää kuulua” oli samaa mieltä 27 prosenttia vastaajista.
Tutkimuksen tuloksia voidaan tulkita myös siten, ettei ihmisillä ole tietoa, ymmärrystä tai kokemusta demokraattisesta päätöksenteosta ja kansalaistoiminnasta. Kansalaisia ei ole otettu mukaan maan demokratisoitumisprosessiin.
EU on asettanut integraatiolle ehtonsa, jotka se odottaa poliittisen eliitin toimeenpanevan. Demokraattisen muutoksen oletetaan tapahtuvan ylhäältä alaspäin, mikä kuitenkin Makedonian tapauksessa on osoittautunut vääräksi keinoksi. Poliittinen järjestelmä on korruptoitunut eivätkä myöskään kansalaiset koe sen välityksellä olevan mahdollista tapahtua muutosta.
Makedonia tarvitsee demokraattisia puolueita, ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa. EU tarvitsee Makedoniaa sekä demokraattista ja vakaata Länsi-Balkania. Sen EU voisi myös viestiä Makedonian kansalaisille ehtojensa ohessa. Tukemalla demokratiaa ruohojuuritasolla EU ja sen jäsenmaat tehokkaimmin edesauttavat muutosta kohti demokraattista kulttuuria.
Demokratiatuen pitää keskittyä ensisijaisesti nuoriin poliittisten puolueiden ja kansalaisjärjestöjen aktiiveihin, sillä vain uuden tiedostavamman sukupolven kautta voidaan luoda uusia odotuksia ja toisenlaisia tapoja toimia. Muutos ei tapahdu hetkessä, joten tukemisessa pitää olla tarpeeksi resursseja ja kärsivällisyyttä. EU:n arvojen merkitys avautuu kansalaisten oman kokemuksen ja toiminnan kautta.
Lähde: Emilija Simoska, Petar Atanasov & Kalina Lechevska (2012), Democratic Awareness of the Citizens of Republic Macedonia. Kultura, Council for Global Cooperation.
__________________________________
Kaija Korhonen
Kirjoittaja toimii koordinaattorina Kalevi Sorsa -säätiön hankkeessa Demokratian tukeminen monietnisessä Makedoniassa – vuorovaikutus ja yhteistyö.