Demon kesäkuun blogivuorossa kirjoittaa Demon ja YK:n kehitysohjelma UNDP:n nuorisopoliitikoille suunnattuun vaikuttamisohjelmaan ja Nepalin opintomatkaan osallistunut Jirka Hakala. Kirjoittaja on Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja.
___________________________________________________________
Nepal on yksi Suomen kehitysyhteistyön seitsemästä pitkäaikaisesta kumppanimaasta. Suomi on tehnyt Nepalissa kehitysyhteistyötä jo vuodesta 1983 lähtien. Rutiköyhässä Nepalissa sisällissodan päättymisestä on kulunut seitsemän vuotta, eikä rauhan ja demokratian pohjaa voida vielä pitää kovin jämäkkänä. Kolmekymmenmiljoonainen Nepalin kansa elää ilman perustuslakia tai parlamenttia. Ahkeria nepalilaisia vaivaavat myös yleinen kehittymättömyys ja kankea byrokratia. Jos Nepal olisi potilas, sen tilaa voisi kutsua vakavaksi, mutta toistaiseksi vakaaksi.
Nepal on täysremontissa
Käytännössä entinen kuningaskunta pyörii virkamieskoneiston varassa. Tilanne jatkuu siihen asti, kunnes maan poliittista kenttää hallitsevat vasemmistopuolueet saavat keskenään sovittua uusista vaaleista. Tarkoituksena on saada kansa uurnille vielä tämän vuoden aikana, ja uusi eduskunta saisi ensimmäiseksi tehtäväkseen perustuslakityön jatkamisen. Kansan parissa toivo paremmasta elää vahvana.
Hankalassa tilanteessa puurtavat suomalaiset voivat kuitenkin ylpeillä tuloksekkaalla työllä. Esimerkiksi yhteistyössä paikallisten kanssa suomalaiset ovat tuoneet viimeisen kahden vuoden aikana vessat 1,5 miljoonalle nepalilaiselle, vähentäen tauteja ja parantaen hygieniaa. Suomi panostaa tällä hetkellä erityisesti demokratian kehittämiseen, koulutusmahdollisuuksien parantamiseen, puhtaan veden ja sanitaation saatavuuden lisäämiseen, metsien ja luonnonvarojen hallintaan sekä naisten ja syrjäytyneiden aseman parantamiseen.
Naisten asema yhteiskunnassa on surkea: Vaikka lakikirjoissa tasa-arvo toteutuukin, on naisen paikka Nepalissa käytännössä keittiössä. Suomalaisten avulla monissa Nepalin kylissä on otettu käyttöön biokaasu ruoanlaitossa, eli keittimet toimivat lannan tuottamalla kaasulla. Ruoanlaittoaika puolittuu, eikä puuta tarvitse kantaa enää pitkiä matkoja, jolloin maaseudun naisten elämä helpottuu monin tavoin. Myös yksinkertaisia ja paikallisten helposti itse huoltamia sekä operoimia mikrovesivoimaloita otetaan käyttöön laajasti maaseudulla. Tuloksena paikalliset saavat käyttöönsä sähkövalon ja kännykät, jotka hankalien yhteyksien maassa helpottavat elämää monin tavoin.
Koulutuksen saavutettavuus on merkittäviä ongelmia Nepalissa. Suomi toimii yhteistyössä Nepalin opetusministeriön kanssa hankkeissa, jotka tarjoavat muun muassa ammatillista koulutusta köyhille maaseudun nuorille. Usein koulutus jää muutamaan peruskouluvuoteen, vaikka yhdeksän kymmenestä nepalilaislapsesta koulun aloittaakin. Erityisesti tytöt komennetaan tekemään raskaita kotitöitä jo hyvin nuorina, mikä yhdistettynä pitkiin koulupäiviin sekä monituntisiin koulumatkoihin johtaa lasten koulujen keskeytymiseen.
Hankkeita toteutetaan pääsääntöisesti yhteistyössä suomalaisten ja paikallisten toimijoiden kanssa. Suomalaisten yhteistyökumppaneina ovat YK sekä paikalliset järjestöt ja kyläyhteisöt, mutta myös valtion ja aluehallinnon kanssa tehdään laajaa yhteistyötä. Budjettituki on jäänyt pieneen rooliin kehitysyhteistyössä, tänä päivänä välikädet jätetään minimiin ja työtä tehdään paljon kenttätyönä. Paikallisten kanssa tehtävässä yhteistyössä Suomen valtio toteuttaa tiukkaa valvontaa: Kaikki on tarkkaan dokumentoitua, ja valvontaa toteutetaan muun muassa yllätystarkastuksin.
Suomen läsnäolo jatkuu vahvana
Suomi tekee kehitysyhteistyötä Nepalissa paitsi ulkoministeriön hankkeissa, myös YK:n kehitysohjelman kautta sekä yli kahdenkymmenen kansalaisjärjestön välityksellä. Yhteensä rahaa käytetään vuonna 2013 noin 26 miljoonaa euroa, joista kuusi miljoonaa menee kotimaisten kansalaisjärjestöjen noin viidenkymmenen hankkeen pyörittämiseen.
Työmaa pysyy järjestyksessä yhteisin päätavoittein, päämäärätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä korostamalla. Lankoja käsissään pitää ulkoministeriö ja erityisesti kehitysministeri. Järjestötoimijat ovat kiitelleet kahta tuoreinta kehitysministeriä ahkeruudesta ja kehitysyhteistyön profiilin nostamisesta: Sekä Väyrynen että Hautala ovat esimerkiksi tehneet käynnit Nepaliin ja osoittaneet todellista intoa kehitysyhteistyön parantamiseksi. Kehitysyhteistyössä pitkäjänteisyys onkin keskeistä, eikä kehitysmaiden ihmisiä sovi alistaa populismin tai irtopisteiden keruun pelinappuloiksi.