Olemme saaneet nauttia Suomessa ja Euroopassa demokratian tuomasta turvallisuuden tunteesta, vakaudesta ja vaikutusmahdollisuuksista jo vuosikymmenten ajan. Onkin helppoa tuudittautua ajatukseen, että olisimme saavuttaneet jotakin peruuttamatonta – että demokratia olisi kerran saavutettuna pysyvä oikeutemme. Autoritaariset hallitusmuodot, kansalaisten mielivaltaisen tai epätasa-arvoisen kohtelun, sananvapauden tai lehdistön vapauden rajoittamisen sijoitamme usein kauas meistä paikkoihin, jotka eivät mielissämme ole koskaan demokratiasta saaneet nauttia.
Demokratiaan suhtautuminen itsestäänselvyytenä voi olla kuitenkin vahingollista, jopa vaarallista. Ei demokratia ole ikinä itsestäänselvyys, vaan sitä tulee vaalia, vahvistaa ja kehittää edelleen.
Negatiivinen kehitys nakertaa demokratiaa pikkuhiljaa, huomaamatta. Yleensä oikeuksia lähdetään rajoittamaan ensin vähemmistöiltä, sitten naisilta. Ehkä vasta vuosien kuluttua kansakunta havahtuu tilanteeseen, jossa ihmisten perusoikeuksia on rajoitettu. Päätökset on hyvinkin voitu tehdä erilaisiin poikkeustilanteisiin tai yleiseen turvallisuuteen nojautuen, vaikka perusteita ei aidosti olisikaan. Liian helposti poikkeusaikana laaditut rajoitteet jäävätkin pysyviksi.
Haluamme uskoa, että vastaava kehitys ei uhkaa meitä. Valitettavasti viime aikoina olemme todistaneet hyvin huolestuttavia kehityskulkuja perinteisesti vakainakin pidetyissä demokratioissa, myös Euroopassa.
Yksi demokratioita tukeva tekijä on auktoriteetti. Kansalaiset antavat päätösvallan vapaissa vaaleissa valituille edustajille, ja tätä tulosta kunnioitetaan seuraaviin vaaleihin saakka. Modernissa maailmassa auktoriteettiasemasta kilpailee kuitenkin yhä useampi toimija – taloudellisia ja turvallisuusresursseja omaavat tahot, kuten terroristiryhmittymät tai huumekartellit; uskonnollisten, taloudellisten tai muuten ryhmää yhdistävien ominaisuuksien kautta ihmisiä yhdistävät tekijät ja näiden ryhmien auktoriteettihenkilöt; sekä verkostoihin tai esimerkiksi poliittisiin tavoitteisiin perustuvat ihmisten yhteenliittymät.
Miellämme usein demokratian kannalta ongelmallisiksi valtiot, joissa erilaiset perinteisesti politiikan ulkopuoliset ryhmät pyrkivät osaltaan luomaan epävakautta yhteiskuntaan. Terrorismi on noussut yhdeksi keskeisimmistä puheenaiheista viimeisten vuosikymmenten aikana, ja näillä valtion ulkopuolisilla ryhmittymillä voi usein olla valtiota paremmat mahdollisuudet tarjota suojaa ja parempaa elintasoa kansalaisille. Tästä syystä erilaiset kartellit, liikkeet tai ryhmittymät saattavat saada laajaakin kannatusta ja hyväksyntää yhteiskuntien sisällä.
Perinteisesti vakaissa yhteiskunnissa hyvinvointi on tasaisemmin jakaantunut. Hyvinvointivaltioissakin voidaan kuitenkin nähdä erilaista demokratian murentumista. Kansalaisten on helppoa kuulua ainoastaan omaa elämänaluettaan koskeviin verkostoihin, jolloin vastakkaiset mielipiteet, näkemykset ja elämäntavat eivät konkretisoidu arjessa. Oman kuplan ulkopuolinen maailma on turhan helppo värittää vastaamaan pelkojen ja väärinkäsitysten luomia mielikuvia.
Monissa moderneissa demokratioissa kuplien mielipiteitä muokkaa auktoriteetti – näkyvä henkilö, jolla on voimakkaat mielipiteet. Nämä mielipiteet saavat voimakasta kannatusta, sillä ne purevat kohdeyleisöön, eikä kuplien sisällä yleensä altistuta vastakkaisille näkemyksille. Verkostojen sisällä muodostuviin kantoihin on helppoa vaikuttaa, sillä verkostojen jäsenet ovat vastaanottavaisia auktoriteetin viesteille ja toisaalta kielteisiä vastaanottamaan kuplan ulkopuolelta tulevaa informaatiota. Tällöin auktoriteetit eivät olekaan enää asiantuntijoita, eikä korkeimman päätösvallan koeta kuuluvan vapailla vaaleilla valitulle parlamentille. Auktoriteetti on kuplan näkyvin ja kuuluvin henkilö, joka saattaa nauttia rajatonta luottamusta.
Modernien demokratioiden osalta meitä uhkaakin ennen kaikkea avoimen keskustelun puute. Nykyiset viestintävälineet mahdollistavat verkostoitumisen pitkienkin välimatkojen takaa ainoastaan saman mielisten kanssa, mikä sulkee silmiä ympärillämme olevalta todellisuudelta. Yhteiskuntien sisällä on erilaisia ihmisiä erilaisine ongelmineen ja tavoitteineen, joten stereotyyppiset olettamukset tietyistä ryhmistä tai henkilöistä eivät voi perustua ainoastaan mielikuviin.
Tarvitaan yhä enemmän erilaisten mielipiteiden vaihtoa, yhteisiä projekteja ja avointa dialogia erilaisten näkemysten välillä. Vain siten demokratiaa uhkaavia kuplia saadaan puhkaistua myös länsimaisissa yhteiskunnissa. Demon toiminta-ajatus – erilaisten puolue- ja mielipiderajat ylittävien yhteistyömuotojen lisääminen – on aikaisempaa ajankohtaisempi aihe myös lähellämme.
—
*Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti yhden jäsenpuolueensa edustajan kolumnin. Kolumnissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.