Nykyaikaa leimaa monenlainen ristiriitaisuus. Toisaalta on paljon oikein myönteistä virettä, kasvavaa hyvinvointia ja uutta vaurautta. Tieteen ja teknologian kehitys tuo mukanaan suuria mahdollisuuksia joiden vaikutusta on jo vaikea hahmottaa.

Historian ajateltiin eräässä mielessä jopa `loppuvan’ yhteiskuntajärjestelmien keskinäisessä evoluutiossa demokratian ylivertaisuuteen, kunnes kuin varkain nykyaikaa ilmestyikin leimaamaan voimapolitiikan paluu ja epävarmuus, joka ulottuu jo perinteisten kansainvälisten järjestelmien jatkuvuuteen.

Vapaakauppa ja protektionismi ovat taas tukkanuottasilla ja kauppapoliittiset jännitteet ovat nostaneet päätään. Muutamia vuosia sitten esillä olivat näkyvästi valuuttasodat eli valuuttojen vuorottaiset kilpaheikentämiset, mikä ei luvannut hyvää. Viime aikoina tilanne on vielä yltyneempi ja kauppasodan retoriikka on jokapäiväistä uutista, vaikka sen eskaloituminen tuskin olisi kenenkään etu.

Samalla sisäinen turvallisuus ja koheesio on heikentynyt ja turvallisuuspoliittiset jännitteet ovat kasvaneet. Turvallisuusympäristö on monimutkaistunut ja sen ennustettavuus on heikentynyt. Yhdysvalloissa yhteiskunnan sisäinen polarisaatio on amerikkalaisen Pew Research Centerin tutkimusten mukaan korkeimmillaan pitkiin aikoihin.

Demokratia on saanut myös haastajan. Deng Xiaopingin ajoista Kiina on vahvistunut jo neljän vuosikymmenen ajan. Muutokset alkavat olla niin huomattavia, että vanhojen läntisten teollisuusmaiden etumatka joutuu koetukselle. Kiina on ulottanut vaikutusvaltaansa paitsi kehitysmaihin, myös enenemässä määrin länsimaihin muun muassa sijoituksin. Monella osaamisen alalla kiinalaiset ovat nousseet tai nousemassa huipulle varteenotettaviksi kilpailijoiksi. Maailman suurimmat pankit ovat kiinalaisia ja Kiina tekee jättiluokan hankkeita sekä rakentaa omia rinnakkaisia kansainvälisiä instituutioita.

Itse havahduin viimeistään kuunnellessani Deng Xiaopingin talousreformissa neuvonantajana toimineen professori Li Yiningin vierailuesitelmää Cambridgen yliopistossa vuonna 2003. Siitä lähtien olen seurannut Kiinan talousnousua ja kalpea aavistukseni on ollut se, että muutokseen herätään vasta kun vaikutukset alkavat tuntua omalla iholla.

Demokratialle kilpailevaksi yhteiskuntamalliksi on nyt tarjolla autoritaarinen järjestelmä, jossa ruohonjuuritason markkinataloutta pyritään yhdistämään keskitettyyn poliittiseen ohjaukseen. Sen pitkäjänteiseen ja ohjattuun toimintaan nähden demokratian haasteena on silmiin pistäen vaikeus tehdä uudistuksia. Turhautuneisuus demokratian päätöksenteon tehottomuuteen taitaa yhdistää poliittista kenttää, vaikka turhautumisen kohteet ja syyt vaihtelevat.

Demokratia on haastettuna monelta suunnalta. Uudistumisen myönteisessä mielessä on kuitenkin tultava sisältäpäin. Lännen on luotava uudelleen nahkaansa ja kohennettava elinvoimaansa.

Ja vielä tämän järjestelmien keskinäisen kilpailun ja sisäisten ristiriitojen keskellä ratkaistavana on laajempien kestävyysongelmien, kuten ympäristökysymyksien, pakolaisuuden ja resurssiniukkuuden näkökulmat sekä niiden juurisyyt, jotka vaikuttavat yhä voimakkaammin meihin kaikkiin.

Sakari Puisto
Kirjoittaja on perussuomalaisten poliittinen suunnittelija