Suomalaisen demokratian menestystarinan varrelle mahtuu kasapäin haasteita, eikä ole itsestään selvää, että saamme elää nykyisen kaltaisessa demokraattisessa yhteiskunnassa. Toisinkin olisi voinut käydä. Myös maailmalla tehtävä demokratiatyö on haasteellista ja sen onnistuminen kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Työ on korostetun pitkäjänteistä, ja sen varrella on loputtomasti sudenkuoppia vältettäväksi.
Afganistanin esimerkki osoittaa ikävällä tavalla toteen sen, kuinka vaikeaa yhteiskuntien tärkeiden rakenteiden muuttaminen ja luominen voi pahimmillaan olla. Afganistanissa tehty työ viimeisen 20 vuoden aikana pitää toki sisällään paljon muutakin kuin demokratiatyötä, ja sinä aikana tehdyt ponnistelut ovat tarjonneet monille mahdollisuuden ihmisarvoisempaan elämään. Afganistanin tilanteesta on kuitenkin johdettavissa kallisarvoista oppia myös demokratiatyöhön. Maan romahdus osoittaa sen, kuinka miljardeista ja henkilötyövuosien valtavasta määrästä huolimatta kaikki voi haihtua hetkessä tomuna ilmaan, jos maahan juurtuneet arvot ovat demokratian vastaisia.
Koska demokratiatyön yhtälössä riittää väisteltäviä monttuja jo ennalta enemmän kuin riittämiin, ei meidän tulisi omatoimisesti kaivaa ainuttakaan lisää. Jos demokratiatyötä kuitenkin lähdetään tekemään lähtökohdista, joissa monikulttuurisuuden ihannointi sulkee silmämme, kaivamme muille ja itsellemme kalliiksi koituvaa kuoppaa. Tätä ei tule ymmärtää väärin. Demokratiatyötä tarvitaan usein kaikkein eniten sellaisissa yhteiskunnissa, joissa ryhmät toisensa perään ovat ajaneet muiden ryhmien ja kulttuurien yli. Esimerkiksi naiset on monissa kehittyvissä yhteiskunnissa sysätty sivuun päätöksenteosta ja naisten asema on poljettu maihin. Vastaavan kohtelun on valitettavan usein joutunut kokemaan myös jokin uskonnollinen ryhmä. Afganistan ei tee tähän poikkeusta.
Tavoitteena näissä lähtökohdissa on silloin oltava se, että demokratian ja yhteiskunnan rakentamiseen pääsevät mukaan jatkossa entistä vahvemmin ne, joiden ääni on aiemmin vaimennettu. On siis täysin selvää, että demokratiatyön haasteena on auttaa löytämään keinoja yhteiskunnan sisälle rakentuneiden raja-aitojen madalluttamiseen ja dialogin edistämiseen yhteiskunnan eri osapuolten välillä. Yhteiskunta on toimiva yhteiskunta vain silloin, jos kunnioitetaan kyseiseen termiin sisällytettyä sanaa yhteinen.
Mutta tosiasioilta ei tule sulkea silmiä. Toimivan demokratian edellytyksenä on, että demokratian kannalta keskeisiä arvoja kunnioitetaan. On mahdoton yhtälö saada aikaan demokratia, jossa samanaikaisesti vallalla ovat demokratian vastaiset arvot. Jos valtaapitävien käsitys esimerkiksi naisten asemasta on Taleban-äärijärjestön esittämien näkemysten mukainen, ei demokratiaa ole mahdollista saavuttaa. Yhtälö on myös monikulttuurisuutta ihannoivien näkökulmasta epälooginen. Jos silmät sulkeva monikulttuurisuuden tavoittelu ajaa kaiken muun yli, edistämme silloin pahimmassa tapauksessa omia arvojamme ja demokratiaa vastustavia arvoja. Jos emme siis tekemämme työn ja tarjoamamme tuen turvin kykene juurruttamaan demokratian kannalta keskeisiä arvoja, ei demokratian tulevaisuuden näkymät maassa tule olemaan ruusuiset.
Vaikka kuinka onnistuisimme aktiivisen demokratiatyön aikana saamaan kaikki saman pöydän ääreen keskustelemaan, ei se ole tae tulevasta. Jos demokratian vastaiset arvot kytevät ja ovat pinnan alla voimissaan, niiden purkautuminen odottaa sitä hetkeä, kun demokratiatyö loppuu. Siksi ainoa toimiva keino demokratian vahvistamiseksi on auttaa yhteiskunnan jäseniä näkemään yhtäältä demokratian hyödyt ja toisaalta sen edellytykset. Vaikka kuinka haluaisimme jonkin maan demokratisoituvan, ei se demokratisoidu ilman yhteisön omaa tahtoa.
Miksi tämän asian tunnistaminen on valtavan merkityksellistä? Se on tärkeää siksi, että muuten kalleimman hinnan virheistämme joutuvat maksamaan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. On myös resurssiemme hukkaamista, jos teemme kehitysyhteistyötä sellaiset kiiltokuvat silmien edessä, jotka estävät meitä saamasta aikaan toivottuja tuloksia. Afganistanissa kalleinta hintaa eivät kuitenkaan maksa ne maassa kahden vuosikymmenen aikana työskennelleet eri maiden kansalaiset, joiden työstä suuri osa valui hetkessä hiekkaan. Kalleimman hinnan joutuvat maksamaan ne afganistanilaiset, joiden koko tulevaisuus valui hiekkaan siinä samassa hetkessä. Heitä ovat esimerkiksi afganistanilaiset naiset, tytöt ja lapset. Juuri heidän asemaansa me demokratiatyönkin turvin pyrimme parantamaan ympäri maailmaa. Se tavoite ei saa päästä unohtumaan pitkäjänteisen työn varrella.
Demokratiatyön tavoitteena ei ole edistää ideologista ihannekäsitystä mahdollisimman monikulttuurisesta yhteiskunnasta. Demokratiatyön tavoitteena on edistää ensisijaisesti yhteiskunnan demokratisoitumista. Siinä yhteydessä on tunnustettava realiteetit. Jos monikulttuurisuuden tavoittelu on ristiriidassa demokratiakehityksen kanssa, silloin monikulttuurisuuden tavoittelun on väistyttävä demokratian tavoittelun tieltä. Demokratiassa ei ole tilaa demokratian vastaisille kulttuureille.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.