Istuuko aluevaltuustoissa ensi keväänä naisenemmistö?

Politiikka ei ole Suomessa sukupuolen mukaan niin vahvasti segregoitunut eli eriytynyt ala kuin moni muu. Tällä hetkellä istuvista kansanedustajista 46 % on naisia ja 54 % miehiä. Tasapainoista edustuksen katsotaan olevan silloin, kun sukupuolijakauma on 40–60 prosentin välillä. Ei tarvitse mennä kuitenkaan montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun Suomessa naisten osuus kansanedustajista vasta ylitti 40 prosentin rajan. Kunnanvaltuustojen osalta vastaava rajapyykki saavutettiin vasta vuonna 2021 pidetyissä kuntavaaleissa, kun naisten osuus valtuutetuista ylti 40,1 prosenttiin. Voidaankin ehkä ajatella, että määrällisesti sukupuolten välinen tasa-arvo politiikan sektorilla alkaa vihdoin olemaan hyvällä mallilla tai ainakin oikeansuuntaisella tiellä.

Määrällinen tasa-arvo ei kuitenkaan takaa tasa-arvon toteutumista politiikkasektoreilla ja politiikan sisällä työskennellessä. Käsite vertikaalinen rajaaminen tarkoittaa naisten marginaalista asemaa politiikan johtotehtävissä, ja puolestaan horisontaalinen rajaaminen viittaa juuri naisille varattuun liikkumatilaan politiikan sektorien ja asiasisältöjen suhteen. Suomessa tämänkaltainen rajaaminen on näkynyt esimerkiksi eduskunnan sisällä valiokuntajaossa. Valiokuntapaikkojen jakautuminen sukupuolten kesken vaikuttaisi myötäilevän perinteistä ajatusta ”kovista” ja ”pehmeistä” politiikan sektoreista.

Kovien politiikkasektorien valiokunnat, samalla myös sekä mies- että naiskansanedustajien keskuudessa suosituimmat valiokunnat valtiovarainvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta ovat vuodesta 1945 asti kerätyssä aineistossa olleet miesenemmistöisiä. Timo Forstenin tutkimuksen mukaan vuosien 1945–2002 välisellä ajanjaksolla miesvaltaisimpia valiokuntia ovat olleet liikennevaliokunta, puolustusvaliokunta, maa- ja metsätalousvaliokunta ja pankkivaliokunta (yli 90 prosenttia jäsenistä on ollut miehiä), kun taas naisvaltaisimpia valiokuntia ovat olleet ympäristövaliokunta, työasiainvaliokunta, talousvaliokunta, sivistysvaliokunta ja sosiaalivaliokunta.

Naisedustajien sijoittuminen valiokuntiin näyttää siis mukailevan naisenemmistöisiä ammattialoja. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan naisenemmistöisimmät toimialat vuonna 2019 olivat terveys- ja sosiaalipalvelut (86 % naisia), koulutus (68 %) ja majoitus- ja ravitsemistoiminta (68 %). Täysin toinen kysymys ja keskustelu on se, mistä sukupuolten välinen segregaatio politiikan sisällä johtuu. Valiokuntatyöskentelyssä siihen voi osaltaan vaikuttaa edustajan valtiopäiväkokemus, asema puolueessa, sukupuoli sekä yksilöiden vaihtelevat preferenssit. Tästä aiheesta löytyy tuorettakin tutkimustietoa niin Suomesta kuin kansainvälisestikin.

Vuoden 2017 tasa-arvobarometrissä ilmenee näkemykset sukupuolten eriytyneestä työnjaosta politiikassa. Vaikka koko barometrin mittaushistorian ajan on kasvanut niiden vastaajien osuus, joiden mielestä sukupuolella ei ole politiikassa merkitystä, painotukset työnjaossa erottuvat kuitenkin edelleen selkeästi. Barometrin tuloksissa miestä pidettiin naista sopivampana talous-, ulko- ja puolustuspolitiikan vastuullisiin tehtäviin. Vastaavasti naista pidettiin miestä sopivampana vastuullisiin tehtäviin sosiaali- ja terveys-, ympäristö- ja kulttuuripolitiikassa. Selkeästi sukupuolittuneimmat käsitykset tasa-arvobarometrissä koskivat puolustuspolitiikkaa ja vähiten sukupuolittuneimmat talouspolitiikkaa.

Mutta entä kun tammikuussa 2022 Suomessa järjestetään historian ensimmäiset aluevaalit, joissa valittavien aluevaltuutettujen pääasiallinen tehtävä on päättää oman hyvinvointialueensa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiasta ja pelastustoimen palvelutasosta, hyvinvointialueen taloutta unohtamatta? Mitä tapahtuu sukupuolijakaumalle Suomen historian ensimmäisissä aluevaltuustoissa? Nähtäväksi jää, ilmeneekö aluevaltuutettujen sukupuolijakaumassa politiikkasektorien eriytyminen, miesten osuushan on tällä hetkellä pienintä eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa (35 %). Vai nouseeko naisten osuus myös uusissa aluevaltuustoissa yhtä hitaasti kuin eduskunta- ja kuntavaalien kohdalla on käynyt? Voihan tosiaan olla, että tasapainoista edustusta saadaan jälleen odottaa vuosikymmeniä.

Sukupuolijakauman lisäksi polttavia kysymyksiä ovat äänestysaktiivisuus ja äänioikeutettujen tietotaso aluevaltuustojen päätäntävaltaan kuuluvista asioista. Maaseudun tulevaisuuden elokuun lopussa teettämän kyselytutkimuksen mukaan noin puolet äänestäjistä ei tiedä, mistä aluevaaleissa äänestetään, ja sukupuolten välillä on vastausten perusteella havaittavissa huomattava kuilu; vain hieman alle 26 % naisista kertoo tietävänsä, mistä aluevaaleissa on kyse. Vastaava luku miehillä oli 41 %.

Niin Maaseudun tulevaisuuden kuin Uutismediankin tilaamissa kyselytutkimuksissa oli nähtävissä eroja myös ikäryhmien tietotasossa, kun vanhemmat vastaajat kertoivat nuorempia useammin tietävänsä, mistä aluevaaleissa on kyse. Toki tietämys äänestäjien keskuudessa varmasti lisääntyy vielä talven mittaan, kun aluevaalit tulevat ajankohtaisiksi, vaalikampanjat lähtevät kunnolla käyntiin ja uutisointi aiheesta lisääntyy.

23.1.2022 Suomessa järjestetään historian ensimmäiset aluevaalit. Vaalipäivä on merkittävä monessa mielessä: Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen uudistus, tuttavallisemmin sote-uudistus on valmistunut, kun sitä on ensin pyöritelty neljän eri hallituskokoonpanon kesken lähes 20 vuoden ajan. Uudistuksen myötä Suomi on jaettu 21 hyvinvointialueeseen, joita johtavat tammikuussa 2022 valittavat aluevaltuustot. On selvää, että aluevaaleista tulee monella tavalla historialliset, ja vaalien jälkeen selviää niiden merkitys demokratia- ja tasa-arvokehitykselle.

—

Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.