Useissa Demo Finlandin toimintamaissa naisten ja miesten – muista sukupuolista puhumattakaan – mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon ovat kaukana toisistaan. Suomen ainakin päällisin puolin kauniilta näyttävä esimerkki, jossa naisia on 46 % kansanedustajista, voi vaikuttaa kaukaiselta unelmalta – huolimatta siitä, että Suomessakin naiset kohtaavat politiikassa mm. häirintää ja lasikattoja. Myös vammaisten henkilöiden ja muiden vähemmistöjen todelliset mahdollisuudet osallistua politiikkaan ovat käytännössä usein rajallisia niin Suomessa kuin muualla.
Kiintiöt ovat positiivista erityiskohtelua. Niillä usein taataan se, että politiikassa aliedustettujen ryhmien edustajat pääsevät mukaan päätöksentekoprosesseihin. Joskus kiintiöitä kutsutaan positiiviseksi syrjinnäksi, koska kiintiöiden voi katsoa vähentävän enemmistön pääsyä päätöksentekoon. Syyt siihen, että kiintiöitä tai vastaavia positiivisen erityiskohtelun mekanismeja tarvitaan, lienevät kuitenkin kaikille selviä: kaikilla väestöryhmillä ei ole samanlaisia sosiaalisia ja taloudellisia resursseja, joita poliittiseen päätöksentekoon osallistuminen käytännössä edellyttää. Kiintiöt voivat olla yksi keino, jolla pyrkiä inklusiiviseen päätöksentekoon, kun yhteiskunnassa on eriarvoistavia rakenteita.
Demokraattista tasa-arvoa vai autoritaarista harhautusta?
Usein naisten osallistumisen todellisena edelläkävijämaana pidetään Ruandaa, jossa 61,2 % kansanedustajista on naisia. Tämä on seurausta siitä, että maan perustuslaissa on määritelty sekä sukupuolikiintiö että niin sanotut naisille varatut erilliset paikat sekä parlamentaariselle että paikalliselle tasolle. V-Demin demokratiaraportin mukaan Ruanda on niin sanottu vaaleja järjestävä autokratia, ja se on tunnettu sekä vakavista rajoituksista, jotka kohdistuvat poliittisen opposition toimintamahdollisuuksiin, että myös muista ihmisoikeusrikkomuksista. Presidentti Paul Kagame on ollut vallassa 1990-luvulta lähtien.
Tutkijat ovat tunnistaneet ilmiön nimeltään ”genderwashing”, mistä Ruanda on yksi esimerkki. Edistämällä poliittista inkluusiota, kuten esimerkiksi naisten osuutta politiikassa, autoritaariset maat saattavat pyrkiä kääntämään huomiota pois siitä, että todellisuudessa muilla yhteiskunnan sektoreilla on edelleen hyvin epädemokraattisia käytäntöjä. Naisten osuutta numeraalisesti kiintiön tai vastaavan järjestelmän keinoin parantamalla luodaan kuvaa maasta tasa-arvoisena ja edistyksellisenä. Se kun saattaa luoda mahdollisuuksia saada maahan kansainvälistä rahoitusta: naiskansanedustajien määrän prosentuaalinen kasvu on indikaattori, jota monet rahoittajatahot seuraavat.
Todellisuudessa sukupuolikiintiöitä käyttävissä autoritaarisissa valtioissa naisten mahdollisuudet vaikuttaa poliittisiin prosesseihin tai päästä politiikassa johtaviin asemiin saattavat olla hyvinkin rajoitetut.
Kuvaavaa on, että Aasiassa autoritaarisissa valtioissa naisilla on enemmän paikkoja parlamenteissa kuin demokraattisemmissa maissa. Esimerkiksi Vietnamissa naiskansanedustajia on alun perin käytetty keinona autoritaarisen hallinnon legitimiteetin lisäämiseksi. Todellisuudessa sukupuolikiintiöitä käyttävissä autoritaarisissa valtioissa naisten mahdollisuudet vaikuttaa poliittisiin prosesseihin tai päästä politiikassa johtaviin asemiin saattavat olla hyvinkin rajoitetut, ja heidän roolinsa on usein lähinnä symbolinen. Pahimmillaan poliittisten puolueiden miespuoliset johtajat valitsevat kiintiöpaikoille sisariaan tai vaimojaan, jotka edustavat lähinnä perhettään.
Myös Sri Lanka otti vuoden 2018 paikallishallinnon vaaleissa käyttöön 25 % sukupuolikiintiön. Syytä tähän olikin, sillä Sri Lankassa naisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon on globaalisti hälyttävän matala: vain 5,3 % kansanedustajista on naisia. Kiintiön käyttöönottoon liittyi kuitenkin useita ongelmia, jotka johtivat siihen, ettei se ole toiminut täysin kuten toivottiin.
Pelkistä numeroista kohti aitoa tasa-arvoa
Myös Demo Finlandin juuri päättyneessä Sri Lankan hankkeessa tehtyjen tutkimusten ja raporttien perusteella on selvää, että naisten todellinen vaikutusvalta paikallisvaltuustoissa on vielä vähäistä, koska heillä ei ole pääsyä niihin miesten hallitsemiin epävirallisiin verkostoihin, joissa päätökset todellisuudessa tehdään. Lisäksi naiset kokevat politiikassa toimiessaan paljon vähättelyä ja väkivaltaa eri muodoissa; heitä esimerkiksi on syytetty epäpäteviksi ja kokemattomiksi.
Kiintiöön liittyvien ongelmien todellisiksi syiksi on nimetty kuitenkin esimerkiksi se, että sen käyttöönotossa ei huomioitu srilankalaisen yhteiskunnan ja poliittisen järjestelmän epätasa-arvoisuutta ja patriarkaalisia rakenteita. Demo Finlandin hankkeessa muodostuneen naispoliitikkojen verkoston jäsenet pystyvät kuitenkin nyt tukemaan toisiaan merkittävällä tavalla ja vahvistamaan osaamistaan politiikan eri osa-alueilla.
Kiintiöissä saattaa olla siis hyvinkin kyse aivan jostakin muusta kuin todellisesta halusta edistää eri sukupuolten ja vähemmistöryhmien mahdollisuuksia osallistua. Ne ovat hyvä keino, jos niitä käytetään oikein ja otetaan huomioon koko yhteiskunnan epätasa-arvoa luovat rakenteet ja muu poliittista osallistumista ja puolueita koskeva lainsäädäntö. Kiintiöiden ympärille voidaan tällöin esimerkiksi rakentaa tarvittavat tukijärjestelmät niin julkisille instituutioille, puolueille kuin itse ehdokkaille.
Kiintiöt ovat hyvä keino, jos niitä käytetään oikein ja otetaan huomioon koko yhteiskunnan epätasa-arvoa luovat rakenteet.
Sri Lankan esimerkki osoitti, kuinka keskeisessä asemassa poliittiset puolueet ovat naisten – tai minkä tahansa muun aliedustetun ryhmän – poliittisen osallistumisen suhteen. Puolueiden omien tasa-arvoisten rakenteiden ja käytäntöjen tukeminen ja esimerkiksi tasa-arvosuunnitelmien tekeminen ovat keinoja tasa-arvoisen osallistumisen mahdollistamiseksi. Demo Finlandin vuosina 2019–2023 Sri Lankalla tekemän työn aikana puolueita heräteltiin havaitsemaan eri sukupuolten mahdollisuudet ja kokemukset puolueissa ja politiikassa toimimisessa. Aiheesta tuotettiin myös tietoa puolueiden käyttöön.
On olemassa muitakin kiintiöjärjestelmiä liittyen esimerkiksi vammaisuuteen, etniseen tai uskonnolliseen ryhmään tai muuhun vähemmistöasemaan yhteiskunnassa. Esimerkiksi Demo Finlandin toimintamaassa Keniassa puolueiden on nimettävä parlamenttiin ja senaattiin tietty määrä vammaisia edustajia. Etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöidentiteettiin liittyviä kiintiöitä on ollut käytössä esimerkiksi Singaporessa ja Burundissa.
Kiintiöt siis parantavat vähemmistöryhmien osallistumista poliittiseen päätöksentekoon ainakin numeraalisella tasolla, mutta numerot eivät kerro koko totuutta. Kokonaan toinen kysymys onkin sitten se, parantavatko kiintiöt kyseisen ryhmän yhteiskunnallista asemaa laajemmalti, tai onko niiden edes tarkoitus tehdä nimenomaisesti sitä. Parhaiten ne toimivat, jos niiden ympärille rakennetaan muita tukijärjestelmiä. Tasa-arvoisen osallistumisen kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon kun tulisi olla oikeasti mahdollista ihan kaikille.
—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.