Koronavirus, eli Covid-19, on muutamassa kuukaudessa levinnyt maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, jonka kestoa ja lopullista tartuntojen määrää ei tiedä vielä kukaan. Pandemian suorat vaikutukset liittyvät kuolonuhrien määrään ja eri maiden terveydenhuoltojärjestelmien kantokykyyn. Koronaviruksella on kuitenkin myös muita 2000-luvun aikana levinneitä virustauteja laajempia sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia jo nyt, ja sen pitkäaikaiset poliittiset seuraukset voivat myös merkitä haasteita demokratialle. Pandemian globaaleja vaikutuksia on analysoinut muun muassa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.
Viruksen leviämiseen voidaan vaikuttaa, ja erilaisia rajoituksia onkin otettu käyttöön eri puolilla maailmaa. Keinot ovat kuitenkin kovia, sillä ne aiheuttavat merkittävää haittaa taloudelle kulutuksen ja tuotannon pysähtymisen sekä liikkuvuuden rajoittamisen myötä. Ne myös koettelevat demokratiaa ja siihen kuuluvia oikeuksia ja vapauksia. Esimerkiksi Suomessa ensimmäistä kertaa rauhan aikana käyttöön otettu valmiuslaki keskittää valtaa hallitukselle, minkä vuoksi onkin hyvä, että valmiuslaista on keskusteltu koko eduskunnan kanssa ja kaikki puolueet ovat aiheesta olleet yksimielisiä. Suomessa puolueiden väliselle rakentavalle vuoropuhelulle on pitkät perinteet, minkä vuoksi yhteisen näkemyksen löytyminen kriisin hetkellä ei yllätä.
Luotto demokraattisiin instituutioihimme on hyvällä pohjalla, mutta myös niiden säännöllinen haastaminen on hyvinvoivan demokratian merkki. Suomessa niin media kuin kansalaiset ovatkin jatkuvasti vaatineet viranomaisilta läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys voi olla yksi merkittävimpiä tekijöitä kamppailussa koronavirusta vastaan. Demokraattisen Taiwanin onnistumista koronalta puolustautumisessa on selitetty aiemmista epidemioista oppimisella, mutta myös aktiivisella kansalaisyhteiskunnalla ja hallinnon poikkeuksellisella läpinäkyvyydellä. Tässä se erottuukin selvästi suuresta naapuristaan Kiinasta, missä hallinto läpinäkyvyyden sijaan valitsi aluksi sairastapausten peittelyn. Autoritaarisen hallinnon ensisijainen tavoite on oman vallan säilyminen ja legitimointi, kun taas demokratiassa hallinto on vastuullinen kansalaisilleen. Sen vuoksi autoritaarisissa valtioissa kriisin todellisen hoitamisen sijaan hallinto usein keskittyy erityisesti alkuvaiheessa siihen, miltä tilanne ja viranomaisten toiminta näyttävät ulospäin.
Kiinalle virus on kiusallinen sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Se on oikeuttanut yksipuoluejärjestelmäänsä talouskasvulla, joka koronaviruksen myötä on kuitenkin hiipunut. Ulkoisesti siihen taas on kohdistunut syytöksiä tehottomista toimista ja peittelystä viruksen leviämisen alkuvaiheessa. Se onkin pyrkinyt paikkaamaan mainettaan esimerkiksi lähettämällä apua koronaviruksesta pahasti kärsivään Italiaan. Hitaan alun jälkeen Kiina on pyrkinyt ottamaan johtajuutta ja esiintymään menestyksekkäänä epidemian torjujana, josta länsi voi ottaa mallia. Samaan aikaan Yhdysvallat ei ole kyennyt globaaliin johtajuuteen viruksentorjunnassa, mikä voi merkitä sen vaikutusvallan heikkenemistä maailmanpolitiikassa. Demokratialle tällaisella uudella maailmajärjestyksellä, jossa esimerkkiä näyttää autoritaarinen Kiina, voi olla arvaamattomia vaikutuksia. Demokratian taantuminen vakiintuneissakin demokratioissa on ollut trendinä jo pidempään, ja koronaviruksen kaltainen kriisi voi osaltaan vauhdittaa kehitystä.
Globaalisti on pelkoja, että pandemiaa käytetään tekosyynä poliittisesti motivoiduille, demokratiaa heikentäville toimille. Esimerkiksi Freedom House on nostanut esiin, että maailmalla on nähtävissä huolestuttavia merkkejä pyrkimyksistä lisätä valvontaa ja toisaalta peitellä viruksen hoidon epäonnistumisia. Unkarissa Orbánin hallinnon esittämä poikkeustilalaki on tästä pelottava esimerkki.
Demokraattisten valtioiden yhteistyölle ja demokratiatuelle on tarvetta. Pandemian seurauksiin voi kuitenkin yhteistyön tiivistämisen sijaan kuulua valtioiden entistä suurempi sisäänpäin kääntyminen ja etäisyyden ottaminen, mikä aiheuttaisi haasteita muun muassa EU:lle. Tämänhetkinen kriisi on osoittanut globaaliin talousjärjestelmään oleellisesti kuuluvan keskinäisriippuvuuden haavoittuvuuden, ja monet etsivät nyt sille vaihtoehtoja. Monikansalliset yhtiöt harkitsevat entistä tarkemmin, onko kannattavaa keskittää tuotantoa kaukaisiin maihin.
Toisaalta nopeasti leviävien tartuntatautien käyttämisellä propagandavälineenä on myös pitkä historia. Tauti leimataan helposti vihollisen tuomaksi ja poliittiset vastustajat taudin levittäjiksi. Tällä kertaa syytökset ovat kohdistuneet toisaalta Kiinaan, toisaalta Maailman terveysjärjestö WHO:hon, mutta myös Yhdysvaltoihin ja muihin länsimaihin. Riippuu, keneltä kysyy. Koronavirus on myös saanut aikaan disinformaatiota ja salaliittoteorioita esimerkiksi taudin tahallisesta luomisesta ja levittämisestä. Euroopan komission ulkoasioiden puhemies Peter Stano on jo kommentoinut Venäjän lisänneen informaatiovaikuttamista ja väärän tiedon levittämistä pandemiaan liittyen. Vastakkainasettelu syveneekin helposti vakavan pandemiakriisin aikana, mikä voi heikentää luottamusta viranomaisiin ja vahvistaa nationalistista ajattelua. Tämä korostuu, mikäli kansalaiset kokevat, ettei tietoa saa avoimesti eikä hallinnon toiminta ole läpinäkyvää. Toisaalta kriisissä korostuu myös oikean tiedon ja tieteen arvostus, mikä voi viedä pohjaa populististen liikkeiden kannatukselta.
Koronakriisi vaikuttaa hyvin konkreettisesti myös yhteen demokratian keskeisimmistä elementeistä, vaaleihin. Lukuisia kansallisia, alueellisia ja paikallisia vaaleja eri puolilla maailmaa on jo siirretty, ja monissa maissa vielä keskustellaan vaalien mahdollisesta siirtämisestä. On ymmärrettävää, että poikkeuksellisessa tilanteessa vaalien järjestäminen ei välttämättä ole mahdollista tai turvallista, mutta edustuksellisen demokratian toiminnan vuoksi on myös tärkeää, että vaalit saadaan jollakin aikataululla toteutettua. Vaalien lykkääminen tai peruminen koronaviruksen aiheuttaman uhan varjolla voi myös olla houkutteleva vaihtoehto autoritaarisuuteen kallellaan oleville johtajille.
Eri puolilla maailmaa valtiot kiristävät nyt kansalaisvapauksia ja lisäävät valvontaa viruksentorjunnan nimissä, ja huolestuneet kansalaiset myös odottavat johtajilta tehokkaita toimia. Demokraattisten toimijoiden on kuitenkin pidettävä huoli, että rajoitukset jäävät väliaikaiseksi poikkeustilanteen toiminnaksi. Muuttuvan maailmanjärjestyksen myötä tulee muistaa demokratian keskeiset periaatteet ja pitää niistä kiinni.
Yksi avoin kysymys liittyy myös demokratiatuen lähitulevaisuuteen. Demokratian tukeminen ja vahvistaminen vaatii pitkäjänteiseen kehittämistyöhön sitoutuneita ja kykeneviä toimijoita. Taloudellisen epävakauden koskiessa niin kehittyneitä kuin kehittyviä maita, uhkana luonnollisesti on rahoituksen väheneminen aloille, joiden koetaan olevan kauempana talouden kovasta ytimestä. Demokratian ja oikeusvaltion tukemista ja korruption ja autoritaarisuuden vastustamista ei kuitenkaan voi lykätä tulevaisuuteen. Demokratiatukea ja -toimijoita tarvitaan lähivuosina vielä nykyistä enemmän.
Lisää aiheesta:
https://www.theguardian.com/world/commentisfree/2020/mar/17/europe-populists-coronavirus-salvini
https://freedomhouse.org/article/spotlight-freedom-impact-coronavirus-basic-freedoms