Vuoden 2022 aluevaalien jälkeen triplavaikuttajia, eli sekä kansanedustajana, kunnan- että aluevaltuutettuna toimivia poliitikkoja, oli 101. Näistä 36 triplavaikuttajaa oli lisäksi valtuuston tai hallituksen puheenjohtajistossa. Nykyisessä järjestelmässä on myös mahdollisuus olla ”tetravaikuttaja”, eli kansanedustajalla voi kotimaisen triplahatun lisäksi olla jäsenyys kansainvälisen järjestön, kuten Naton, Etyjin tai Euroopan neuvoston parlamentaarisessa valtuuskunnassa. Eduskuntapuolueet ovat eri mieltä siitä, pitäisikö mandaattien kasautumista rajata.
Europarlamentaarikot ovat joutuneet luopumaan kansallisen parlamentin jäsenyydestään jo parinkymmenen vuoden ajan. Euroopassa päällekkäisiä mandaatteja esiintyy silti viljalti. Kaksoismandaattia on kuudessatoista tutkitusta 29 Euroopan maasta, esimerkiksi useissa Etelä-Euroopan maissa kuten Espanjassa ja Portugalissa, Keski-Euroopassa kuten Saksassa, Belgiassa ja Luxemburgissa, pohjoisessa esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa ja Itä-Euroopassa esimerkiksi Unkarissa ja Sloveniassa. Toisaalta esimerkiksi Ranska kielsi tuplamandaatit laajan keskustelun tuloksena vuonna 2017.
Haasteena puolueettomuuteen, jääviyteen ja ajankäyttöön liittyvät kysymykset
Petteri Orpon hallituksen ohjelman pohjalta tehty professori, selvityshenkilö Janne Salmisen selvitys saman henkilön toimimisesta usealla hallinnontasolla valmistui tammikuussa 2025. Salminen toteaa, että hallinnon toiminnan puolueettomuus ja myös toimivuus edellyttävät, että toimielimen jäseninä ei ole henkilöitä, joiden puolueettomuuteen päätöksentekijöinä kohdistuu epäilyksiä. Salmisen selvityksessä nousi esiin mm. esteellisyyskysymykset. Ylipäätään ongelmat ovat koskeneet nimenomaan kunnan luottamustehtävissä toimivien osallistumista hyvinvointialueiden päätöksentekoon eikä niinkään toisin päin.
Selvityksessä todetaan, että ”jos on riittävää käytännön selvitystä ongelmista, joita esteellisyystilanteet aiheuttavat, ja jos on selkeitä epäilyksiä siitä, että päätöksenteon puolueettomuus ja riippumattomuus päällekkäisten tehtävien vuoksi uhkaa vaarantua, myös uusia, selkeästi rajattuja vaalikelpoisuusrajoituksia voidaan käsitykseni mukaan perustella. Niiden hyväksyttävyyttä voitaisiin tällöin perustella myös perustuslain 21 §:stä käsin. Tämä koskee etenkin vaalikelpoisuusrajoituksia hallitus- ja lautakuntatason tehtäviin.”
Ongelmat ovat koskeneet nimenomaan kunnan luottamustehtävissä toimivien osallistumista hyvinvointialueiden päätöksentekoon eikä niinkään toisin päin.
Euroopan neuvoston ja valtiovarainministeriön hyvinvointialueiden hallintoa tarkasteleva tutkimus (2024) on jäänyt Suomessa hyvin vähälle huomiolle. Hyvinvointialueiden toimijoista lähes 60 % kannatti mandaattien rajaamista ainakin jollakin tasolla. Rajaamisen yhtenä syynä oli jääviys, vaikka samanaikaisesti kolmasosa itse aluevaltuutetuista ei nähnyt ongelmia jääviyden kanssa.
Haasteensa monien mandaattien samanaikaisuuteen tuo myös ajankäyttö. Luottamustehtävät vievät aikaa ja vaativat syvällistä paneutumista. Kahden, kolmen tai jopa neljän mandaatin päällekkäisyys vaatii demokraattisesti valitulta edustajalta jo lähes supervoimia ja vähintään erittäin tehokasta ajankäyttöä, jotta kokonaisuus on toimiva ja palvelee laadukkaasti äänestäjäkuntaa.
Tavoitteena demokratian ja luottamuksen vahvistaminen
Euroopan neuvoston tekemä tutkimus toi esiin myös hyvinvointialueiden demokratiavajeen. Tutkimuksen mukaan hyvinvointialueiden toiminnan rinnalle käyttöön otetut demokraattiset mekanismit ovat suurelta osin pinnallisia. Uudistuksella on luotu näennäisesti demokraattinen rakenne, jonka todellinen merkitys on lähinnä symbolinen. Hyvinvointialueiden autonomia on tiukasti rajoitettu, edustuksellisten elinten vaikutus hallintoon on minimaalinen, ja kansalaisten äänellä on vähän painoarvoa pääosin kustannusten vähentämiseen liittyvissä päätöksentekoprosesseissa. Tutkimuksessa kuitenkin todetaan, ettei havaintojen pidä tulkita vähentävän demokraattisten mekanismien merkitystä julkisessa päätöksenteossa, mutta hyvinvointialueilla tällä hetkellä toimivat rakenteet eivät täytä demokraattista tarkoitustaan, joka on kansalaisten aito voimaannuttaminen.
Hyvinvointialueiden toiminnan rinnalle käyttöön otetut demokraattiset mekanismit ovat suurelta osin pinnallisia.
Kuntien ja hyvinvointialueiden, ja ylipäätään kansalaisten, luottamusta julkishallintoon on syytä jatkuvasti vahvistaa ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia voimaannuttaa ja tukea. Luottamus syntyy teoista. Jos jääviyskysymykset aiheuttavat epäilyjä intressiristiriidoista ja korruptiosta sekä halvaannuttavat käytännön päätöksentekoa, onkin syytä peräänkuuluttaa professori Salmisenkin toivomia riittäviä käytännön selvityksiä esteellisyyksistä. Toivottavasti valtiovarainministeriön työryhmä, johon Salmisen selvityskin tuo tietoa, tuottaa tällaisia ennen toimikautensa loppua joulukuussa 2025.
Yle uutisoi helmikuussa, että monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat jättäneet aluevaltuustot. Aluevaltuustoihin valittiin viimeksi 107 kansanedustajaa, joista 24 on tähän mennessä eronnut luottamustehtävästään. Tulevissa aluevaaleissa ehdolle lähteviä kansanedustajia on myös näillä näkymin aiempaa vähemmän.
Ehkä mandaattien päällekkäisyyden haasteet ja esteellisyyskysymykset ratkeavatkin itsestään sillä, että edustukselliset toimijat oma-aloitteisesti jättäytyvät eri hallintotasoilta?
—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.