Haastattelussa Demo Finlandin ohjelmajohtaja Jonna Haapanen.
Miten kerätään tietoa siitä, mitä Demo Finlandin työllä saadaan aikaan?
Koska poliittiset puolueet ovat merkittäviä portinvartijoita demokratian toteutumisessa, iso osa työstämme liittyy puolueiden aktiivien ja erityisesti niissä aliedustettujen ryhmien, kuten naisten, nuorten tai vammaisten ihmisten osaamisen vahvistamiseen. Perusideana on, että kehittyvissä demokratioissa koulutuksissa käsitellään yleisesti sitä, mitä on poliitikkona toimiminen, mitä ovat demokraattiset toimintamallit ja miten päätöksentekoa voi kehittää. Joissain hankkeissa osallistujat voivat olla myös vaikka maan kansanedustajia.
Näistä koulutuksista ja niiden vaikutuksista kerätään tavallisesti palautetta. Kysymme osallistujilta, miten he pystyvät hyödyntämään oppimaansa asiaa jatkossa ja ovatko he saaneet vinkkejä siitä, miten omaa työtä poliitikkona sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa voisi parantaa. Palaute toimii osallistujille itselleen myös omana oppimisprosessinaan, kun opittua tulee reflektoitua haastattelussa tai kyselyssä.
Joissain hankkeissa on myös ollut mahdollista mitata osallistujien tietotason nousua testeillä. Kaikkialla koulumaiset kokeet eivät toimi, eikä se aina ole tarkoituksenmukaistakaan. Yhtenä tiedonkeruumenetelmänä hyödynnämme myös ryhmäkeskusteluja, joissa osallistujat reflektoivat oppimaansa ja me saamme tietoa siitä, mitä vaikutusta koulutuksella on ollut.
Palaute toimii osallistujille itselleen myös omana oppimisprosessinaan, kun opittua tulee reflektoitua haastattelussa tai kyselyssä.
Tavoitteenamme on palata koulutettujen osallistujien pariin myöhemmin ja seurata esimerkiksi sitä, ovatko osallistujat päässeet etenemään vastuullisempiin tehtäviin päätöksenteossa tai puolueissaan. Joissain hankemaissamme on helpompi tehdä tätä jälkiseurantaa esimerkiksi sähköpostikyselyiden välityksellä kuin toisissa, missä emme välttämättä tavoita osallistujia verkossa.
Jos hankkeeseen kuuluu puolueiden yhteistyöfoorumien toimintaa, seuraamme muun muassa sitä, minkälaisia yhteisesti tuotettuja julkilausumia, kannanottoja tai muita aloitteita puolueet yhdessä tekevät. Se, että saadaan aikaiseksi konkreettinen yhteinen lakialoite tai julkilausuma, vaatii pitkäjänteistä työtä: fasilitoituja tapaamisia, toimintamallien sopimista, luottamuksen rakentamista. Toteutuessaan se on kuitenkin merkki koko yhteiskunnalle siitä, että päättäjät pystyvät neuvottelemaan asioista riitelyn sijaan.
Tulosten keräämiseksi olemme myös käyttäneet tulosharavointi-nimistä menetelmää. Sen avulla palataan jälkikäteen tarkastelemaan ja verifioimaan sitä, millaisia muutoksia yhteistyöllä on saatu aikaan. Silloin pystymme ajoittain kartoittamaan myös sellaisia muutoksia, joita emme osanneet odottaa.
Tietoa tuloksista keräävät meidän paikalliset yhteistyökumppanimme. Toimimme aina yhteistyössä jonkun paikallisen järjestön kanssa, joka on kokenut toimija alallaan ja ymmärtää oman maansa poliittisen kontekstin ja poliittisten toimijoiden väliset suhteet. Säännöllisin väliajoin myös ulkopuoliset arvioitsijat tekevät evaluaatioita hankkeistamme.
Demokratiatyötä tehdään usein haastavissa konteksteissa. Ovatko työn tulokset aina mitattavia?
Näitä edellä mainittuja yhteisiä julkilausumia tai aloitteita tietysti mitataan, ja osittain myös koulutuksiin osallistuneiden tietotason nousua. Demokratiatuen mittaaminen on kuitenkin sikäli hankalaa, että poliittiset tilanteet ja poliittisten toimijoiden roolit vaihtelevat esimerkiksi vaalikausien mukaan. Lisäksi puolueet koostuvat yksittäisistä poliitikoista, joiden vaikutusvalta puolueen sisällä vaihtelee.
Me tasapainottelemme työmme seurannassa sen välillä, mitä on puoluetoimijoiden yksilöllinen kehitys ja toisaalta, miten puolueet instituutioina toimivat. Usein me pystymme kyllä kohdentamaan toimintaa tarvittaessa paremmin. Jos esimerkiksi seurannan avulla huomataan, että naispoliitikkojen koulutuksissa oppimista tapahtuu ja osaaminen vahvistuu, mutta puolueet eivät ota tasa-arvoasioita ja naisten osallistumista huomioon, voimme miettiä yhdessä näiden toimijoiden kanssa, ketkä ovat avaintoimijoita muutoksen aikaansaamiseksi ja miten edetä. Monissa maissa toimitaan myös suoraan puolueiden kanssa, ja toki sitä voi arvioida, millaisia linjauksia puolueilta tulee.
Demokratiatyö tuottaa parhaimmillaan laadullisia tuloksia, joita voi olla vaikea tiivistää tilastoihin tai numeerisiin muutoksiin. Usein kyse on politiikassa mukana olevien tai mukaan vaikuttamaan haluavien oman ymmärryksen ja asenteiden muuttumisesta esimerkiksi toisten poliittisten ryhmien ajattelua kohtaan. Parhaimmillaan nämä muutokset tuottavat demokraattisemmin ajattelevia päättäjiä.
Kenelle työn tuloksista raportoidaan, ja miten usein raportteja tehdään?
Mielestäni lähtökohta tulosraportoinnissa pitää olla, että raportoidaan niille ihmisille, jotka laittavat aikaansa hankkeisiimme osallistumiseen. Oppimisprosessin kannalta on olennaista ymmärtää, että ei itse ole ainoa, joka on oppinut uutta demokratiasta, vaan myös vaikkapa poliittiset kilpailijat ovat saaneet samaa tietoa ja oppia. Se on hyvä lähtökohta asioiden muuttamiselle ja edistämiselle yhdessä.
Rahoituksemme tulee julkisista lähteistä, kuten ulkoministeriöltä. Olemme velvollisia raportoimaan vuosittain rahoittajille hyvin yksityiskohtaisestikin, mitä on tehty, mitä rahalla on saatu aikaiseksi ja mikä on lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutus siihen, että strategisia tavoitteitamme monipuolueyhteistyön vahvistamiseksi ja puolueiden inklusiivisuuden lisäämiseksi on edistetty. Demokratian vahvistaminen on osa Suomen ulko- ja kehityspolitiikkaa, ja meidän työmme tulokset tuovat osaltaan sisältöä tähän.
Tietysti haluamme myös kertoa suomalaisille puolueille, Demo Finlandin omistajille, mitä demokratiatuella saadaan aikaan ja mitä hyötyä työstä on. Se vahvistaa myös omaa monipuoluedemokratiaamme, ja työmme voi tuoda yhteen myös meillä poliittisia toimijoita, joilla on erilaisia linjauksia.
Demo Finlandin vuosiraportissa on mainittu esimerkiksi sen tyyppisiä tuloksia, että nuorten poliitikkojen demokratiaosaaminen on lisääntynyt tai naispoliitikkojen itseluottamus on vahvistunut. Miksi nämä ovat tärkeitä tuloksia demokratiatyössä?
Kaiken takana on aika inhimillinen kysymys siitä, luottaako vaikka nuori poliitikko tai naispoliitikko siihen, että hänestä tulisi hyvä poliittinen päättäjä, uskaltaako hän avata suunsa omassa puolueessaan kehittääkseen sitä eteenpäin ja edistää esimerkiksi tasa-arvoa tai nuorten äänen kuulumista päätöksenteossa. Se vaatii osaamista ja ymmärrystä esimerkiksi siitä, miten poliittinen päätöksenteko omassa maassa toimii, miten puolueet toimivat yhteistyössä, mitä inklusiivinen demokratia tarkoittaa, miten maan poliittinen järjestelmä toimii. Tämä osaaminen ja ymmärrys luovat edellytyksiä työskennellä kunkin omien tavoitteiden eteen.
Demokratia tarvitsee tekijöitä, mutta osaavat poliitikot eivät tipu taivaasta puolueisiin ja päättäviin asemiin.
Suomessa on hyvin vakiintunut ja valtion tukea nauttiva puoluejärjestelmä, jossa puolueiden on mahdollista kehittää jäsenistönsä osaamista enemmän kuin monissa maissa, joissa julkista tukea puolueille ei ole. Tasapuolinen ja läpinäkyvä julkinen tuki on toimivan demokratian kannalta merkityksellistä. Silti täälläkin poliittiset toimijat tarvitsevat muutosten aikaansaamiseksi tunnetta siitä, että osaa ja on verkostoitunut muiden kanssa ja tietää, miten politiikka toimii.
Demokratia tarvitsee tekijöitä, mutta osaavat poliitikot eivät tipu taivaasta puolueisiin ja päättäviin asemiin. Poliittiset toimijat ovat usein tavallisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet lähteä mukaan vaikuttamaan erilaisiin asioihin syystä tai toisesta. Silloin heidän oma osaamisensa, myös demokratiasta, on se tärkein pääoma, joka heillä on. Tässä itsetunnon, osaamisen ja yhteistyökyvyn kehittymisellä on valtava merkitys.
Puolueiden yhteiset julkilausumat ja muut vastaavat taas ovat pieniä merkkejä siitä, että maissa, joissa puolueet eivät välttämättä ole aiemmin olleet lainkaan tekemisissä toistensa kanssa, on voitu luoda yhteistyön henkeä, joka sitten edistää demokratiaa ja rauhaa. Jos ajatellaan Etiopian, Myanmarin tai Sambian kaltaisten yhteistyömaidemme poliittista historiaa, poliittisesti eri tavalla ajattelevien välinen rauhanomainen yhteistyö ei ole välttämättä se sana, jolla kuvaisin yhteiskuntaa. Silloin itse asiassa merkittävä tulos on jo se, että saadaan puoluetoimijat keskustelemaan saman pöydän ääressä.
Joissain Demo Finlandin toimintamaissa demokratian tila on viime vuosina jopa heikentynyt. Eikö demokratiatyöllä saadakaan toivottavaa vaikutusta?
Se on hyvä kysymys. Tietysti täytyy suhteuttaa tämä siihen, että emme voi kohdistaa toimintaamme jonkun maan koko poliittisen järjestelmän kehittämiseen emmekä tavoittaa kaikkia toimijoita siinä. Demo Finland toimii melko pienillä resursseilla, ja yleensä hankkeisiin on valikoitu joku tietty osa-alue: esimerkiksi tietyn alueen kuntatason puolueet tai tietty ryhmä, kuten vammaiset ihmiset tai tietty teema, kuten esimerkiksi kaivannaisteollisuuden parlamentaarinen valvonta.
Esimerkiksi Myanmarissa maan armeija toteutti brutaalin sotilasvallankaappauksen pari vuotta sitten. Sitä ennen yli kolmesataa osavaltiotason poliitikkoa oli ehtinyt osallistua Demo Finlandin ja sen yhteistyökumppaneiden politiikkakoulun kursseille monipuoluepohjalta, aika haastavassa orastavassa demokratiassa. Sitä osaamispääomaa, jonka toimijat ovat koulutuksista saaneet, ei voi heiltä viedä pois. Sinä päivänä, kun sotilasvalta murtuu, demokratiaa täytyy lähteä rakentamaan uudestaan ja on tosi tärkeää, että sitä ei tarvitse tehdä tyhjästä.
Haluaisin tuoda esiin vielä yhden näkökulman demokratian tilasta. Erilaisia kansainvälisiä tutkimuksia, vertailuja ja demokratiaindeksejä julkaistaan paljon, ja niillä on tärkeä roolinsa demokratiatuen kehittämisessä ja kohdentamisessa. Olisi kuitenkin hyvä myös kiinnittää huomiota erilaisten mittaristojen taustalla oleviin tiedonkeruun menetelmiin.
Asennemuutos demokraattisten toimintatapojen puolesta on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutuksia voi tarkastella myöhemmin.
Yksittäisten mittareiden takana saattaa olla yksittäisten tutkijoiden tai toimittajien arvioita maan demokratian tilasta, ja osaamisestaan huolimatta nämä arvioiden antajat eivät ehkä ole olleet itse politiikassa toimijoina tai heidän käsityksensä vaikkapa kaikkien aliedustettujen ryhmien näkemyksistä voivat olla rajattuja. Monista syistä nämä tiedontuottajat eivät ole myöskään läpinäkyvästi esillä. Ajoittain voi olla vaikea arvioida, kuinka monipuolisesti näkemyksiä jonkun maan demokratian toimivuudesta on kansainvälisiin vertailuihin tuotettu.
Melko useinkin kansainvälisten tutkimusten tulokset maan demokratian kokonaistilasta saattavat näyttää erilaiselta kuin mitä vaikkapa Demo Finlandin hankkeiden osallistujien parissa kerätyt tiedot. Meidän hankkeemme tulokset voivat olla hyviä, mutta maassa voi olla käynnissä varsin epädemokraattistakin kehitystä. Toimintamme kohdentuu vain pienelle, joskus vasta valtaan pyrkivälle joukolle toimijoita, ja siksi asennemuutos demokraattisten toimintatapojen puolesta onkin pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutuksia voi tarkastella myöhemmin. Demo Finlandin kaltainen toimija pystyy kuitenkin suhteellisen pienellä rahamäärällä ja kustannustehokkaasti vaikuttamaan ihmisten ajatteluun monipuoluedemokratian merkityksestä ja hyödyistä pidemmällä tähtäimellä.
Mistä Demo Finlandin työn tuloksesta olet erityisen ylpeä?
Olen ylpeä siitä, että monessa maassa olemme saaneet aikaan pysyvää yhteistyötä puolueiden välillä. Se ei ole enää jotakin uutta, vaan esimerkiksi Sambiassa pidetään jo itsestään selvänä, että puolueiden naisjärjestöt tekevät yhteistyötä yli puoluerajojen, olivat hallituksen ja opposition välit millaiset tahansa.
Lisäksi iloitsen siitä, miten innokkaasti puolueet ovat Keniassa lähteneet mukaan vammaisten ihmisten poliittisen osallistumisen vahvistamiseen ja tehneet hyvässä yhteistyössä itselleen ohjeistuksia ja tavoitteita inklusiivisemman päätöksenteon kehittämiseksi. Kiihkeän vaalikampanjoinnin keskelläkin puolueet pystyivät näiden teemojen ympärillä toimimaan rakentavassa yhteistyössä. Se antaa toivoa paremmasta ja laadukkaammasta demokratiasta tulevaisuudessa.