Venäjän aggressiivinen hyökkäys Ukrainaan muutti Suomen turvallisuuspoliittisen keskustelun yhdessä yössä. Heti ensimmäisessä mielipidetiedustelussa Nato-jäsenyyden kannattajien ja vastustajien osuudet olivat kääntyneet peilikuvikseen, ja jäsenyyden kannattajilla oli ensimmäistä kertaa enemmistö. Sen jälkeen yleinen mielipide on mittaus mittaukselta siirtynyt vahvemmin Nato-jäsenyyden kannalle. Jatkuva uutismateriaali Venäjän armeijan raakuuksista on varmasti ollut tässä avainasemassa.
Yleisen mielipiteen voimakas kääntyminen on muuttanut myös keskustelua jäsenyysprosessista. Parin vuosikymmenen ajan keskustelussa monien tahojen kuultiin kannattavan kansanäänestystä Nato-jäsenyydestä. Rinnastus EU-jäsenyydestä käytyyn kansanäänestykseen on ollut luonnollista, kuitenkin niin, että kansanäänestystä Natosta on pidetty tarpeellisena, jos päätöstä ollaan tekemässä normaalioloissa. Presidentti Niinistö on puhunut useampaan otteeseen kansan tuen mittaamisesta luotettavalla ja uskottavalla tavalla. Ja tässä pääpaino on, ettei jää epäilyksen sijaa sille, että jäsenyydellä todella on vahvan enemmistön tuki.
Kansanäänestyksen vahvuus on tietenkin, että se on kiistattomin ja yksiselitteisin tapa mitata todellinen kannatus, kun jokainen voi yksityisesti salaisella äänestyslipulla ilmaista kantansa ilman pelkoa leimautumisesta. Jos miettii Suomen EU-jäsenyyttä, ei ole vaikea kuvitella, miten vastustajat olisivat reagoineet pelkästään päättäjien tekemään ratkaisuun ja miten eri tavalla jäsenyydestä olisi sen jälkeen vuosien varrella keskusteltu. EU jäsenyyden suhteen kansa oli kuitenkin paljon tasaisemmin jakaantunut kannattajiin ja vastustajiin. Eikä kenelläkään Suomen ulkopuolisella taholla ollut silloin suurta halua sekaantua Suomen itsenäiseen ratkaisuun. Kansanäänestys vaatii pitkällisen ja monimuotoisen tiedotus- ja kampanjaoperaation.
Välitilassa Nato-jäsenyyden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden välillä saamme kummankin ratkaisun huonot puolet ilman niiden etuja.
Nato-jäsenyyden kohdalla on nyt vahvoja perusteluita edetä päätöksen suhteen nopeasti. Välitilassa jäsenyyden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden välillä saamme kummankin ratkaisun huonot puolet ilman niiden etuja. On myös selvää, että tällä kertaa ulkopuolinen taho, Venäjä, pyrkisi aivan varmasti kaikin tavoin vaikuttamaan sekä suoraan että peitetysti äänestystä edeltävään keskusteluun. Tässä tilanteessa kansanäänestyksen järjestäminen sisältäisi siis monia vaikeasti ennalta arvioitavissa olevia riskejä. Vaikka onkin niin, ettei suomalaisiin ole helppo vaikuttaa ja lopputulema tuskin muuttuisi, olisi kampanja varmasti repivä, ja monenlaista valheellista tietoa ja salaliittoteoriaa leviäisi suomalaiseen keskusteluun.
Äänestyksen edut edustuksellisen demokratian täydentämisessä jäisivät vähäisiksi verrattuna luotettavasti järjestettyihin mielipidetutkimuksiin. Viimeisimmässä kyselyssä kannatus oli pitkälti yli 70 %. Kannatusten virhemarginaalit ovat jääneet kauas taakse. Enemmistön mielipiteestä ei enää vallitse minkäänlaista epäselvyyttä. Nato-kansanäänestystä ei tarvita näissä vähemmän normaaleissa oloissa.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.