Viime vuosi merkitsi demokratiakehitykselle taas yhtä surullista vuotta. Economist Intelligence Unitin (EIU) demokratiaindeksi kertoi demokratioiden määrän jälleen huvenneen. Indeksin kokonaistulos oli vieläpä kaikkien aikojen heikoin. Tulos ei valitettavasti ole massasta poikkeava kummajainen, vaan samaa kertovat lukuisat muutkin raportit. Tutkimuslaitos Freedom Housen mukaan demokratia on ollut maailmanlaajuisessa luisussa jo 16 vuoden ajan.
Tämän kehityskulun ymmärtäminen on tärkeää, ennen pitkää jopa elintärkeää. Luisun taustalta löytyy toki puutteita kehittyneidenkin maiden järjestelmissä sekä pandemian ikäviä seurauksia, mutta erityisen huomion vaatii 37 prosentin pysäyttävä lukema. Nimittäin niin suuri osuus maailman ihmisistä asuu maissa, jotka ovat autoritaarisiksi luokiteltujen hallintojen otteessa. Kuten päätellä voi, Kiina kattaa tästä suuren osan. Ikävä kyllä Kiina auttaa meitä myös ymmärtämään globaalisti koettua demokratialuisua.
Luisun sijasta demokratiakehityksen vahvistuminen olisi koko ihmiskunnan kannalta erinomainen asia – sille olisi siis paremmat edellytykset. Mutta yleisesti hyväkin asia voidaan joidenkin toimesta nähdä uhkana. Kuten vapaat vaalit ovat uhka diktaattorille, demokratia koetaan uhaksi autoritaarisissa hallinnoissa. Se veisi niiltä vallan ja vaurauden.
Siksi demokratiaa yritetään tukahduttaa. Ei kansoja, vaan häikäilemättömästi hallintoja palvellakseen. Kiina on toteuttanut tätä politiikkaa erityisen näkyvästi Hongkongissa. Kuristusote Kiinan kainalossa olevasta erityishallintoalueesta on alati kiristynyt, ja tämä toimisi varoittavana esimerkkinä koko maailmalle, jos se osattaisiin sellaisena ottaa.
Kun vuonna 2019 hongkongilaisille tarjottiin lakia, joka mahdollistaisi rikoksista epäiltyjen luovuttamisen Manner-Kiinaan, kansalaiset sanoivat ei. He tiesivät tämän johtavan siihen, että Kiinan hallintoa vastustavat alkaisivat pian häviämään Hongkongin katukuvasta. Hongkongilaiset asettuivat poikkiteloin täyttämällä kadut jopa miljoonapäisin mielenosoituksin, jotka jatkuivat useiden kuukausien ajan. Lakiehdotus oli toiminut nallina pinnan alla kyteneille peloille siitä, että Kiina on pian lyömässä lopputahdit Hongkongin erityisasemalle keskellä autoritaarista maata.
Koronan lyödessä maailman polvilleen pandemian hallinnasta ja tukahduttamisesta tuli uusi sanapari. Saman kokivat myös mielenosoitukset. Kiina ymmärsi pandemian väliaikaiseksi pelastajakseen, joten se halusi pysyvämmän ratkaisun protestien vaientamiseksi. Se esiteltiin kansallisen turvallisuuslain muodossa, joka tuli Hongkongissa voimaan kesäkuussa 2020.
Vallankumouksellinen toiminta, terrorismi, ulkovaltojen kanssa liittoutuminen ja separatismi voivat tämän seurauksena johtaa elinkautiseen tuomioon. Pidätysuhan alla ovat ne, joita voidaan epäillä Hongkongin kansallisen turvallisuuden vastaisesta toiminnasta. Tästä voi seurata myös kavahdettu luovuttaminen Manner-Kiinaan. Mielenosoittajien pelot olivat siis totisinta totta.
Maailmalla moni muistaa varmasti massiiviset mielenosoitukset, mutta nykytilanne voi vaikuttaa epäkiinnostavalta, alitajuntaisesti jopa hyvältä, ovathan mielenosoituksetkin rauhoittuneet. Tämä osoittaa, kuinka nopeasti taka-askelia demokratiassa voidaan ottaa autoritaaristen hallintojen iskiessä voimalla sitä vastaan. Toisaalta se myös osoittaa, kuinka pelottavan nopeasti tämä ollaan valmiita unohtamaan. Ei pitäisi.
Taka-askel kerrallaan tilanne voidaan unohtaa aina uudestaan ja uudestaan, kunnes askeleita on otettu liikaa ja olemme jo rotkon reunalla. Juuri sinne Kiina haluaa demokraattista maailmaa ajaa, sillä se on uhka sen autoritaariselle ja maailmanmahtia havittelevalle päämäärälle. Rotkon reunalla on turha enää räpiköidä, joten meidän on jo nyt otettava päättäväinen etukeno, jolla estämme sinne ajautumisen ja lopetamme taka-askeleiden ottamisen.
Demokraattisia arvoja on puolustettava, sitä uhkaavaa voimapolitiikkaa vastustettava ja vaarallisista riippuvuuksista irrottauduttava. Läntisellä maailmalla on kyllä muskeleita tehdä se. Ukrainasta ei saa tulla autoritarismin suupalaa, jonka perässä seuraisi Taiwan. Riippuvuutta autoritaarisista valtioista on vähennettävä. Venäjän osalta se on jo hyvin pitkälle tehty, mutta suurempi Kiina-rasti meillä on edessämme.
Kriittisistä osa-alueista on hyvä alkaa, mutta laajemman irtikytkennän käynnistäminen on kaukaa viisasta politiikkaa. Tuotantoketjujen omavaraisuus toisi mukanaan hyvinvointia. Se myös suojaisi meitä, jos joskus löydämme itsemme Venäjän Ukrainaan käynnistämän hyökkäyksen kaltaisesta äkillisestä tilanteesta. Mutta samaan aikaan se myös ennaltaehkäisisi niiden tilanteiden syntymistä. Jos Kiina tietää meidän olevan taloudellisesti sen peukalon alla, sen toinen käsi jää vapaaksi voimapoliittiselle kuristamiselle. Se asetelma on kaikin keinoin vältettävä.
Ei anneta Hongkongin olla miniatyyri tulevasta.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.