Kansainvälinen yhteisö kokoontui jälleen vuosittaiselle jamboreelleen YK:n päämajaan kohtaamaan toisiaan ja kertomaan näkemyksiään maailman tilasta YK:n yleiskokouksen korkean tason viikolla. Tänä vuonna poikkeuksellisen moni valtionjohtajista, erityisesti turvallisuusneuvoston jäsenistä, loisti poissaolollaan. Osa siksi, että ei halua joutua pidätetyksi (Venäjän presidentti Vladimir Putin) ja osa siksi, että oli muita kiireitä (esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron sekä Intian pääministeri Narendra Modi). Tämä kertoo omaa kieltään paitsi tämänhetkisestä luottamuspulasta valtioiden kesken, myös YK:n arvostuksen heikentymisestä.
Korkean tason viikon alla järjestettiin myös kestävän kehityksen huippukokous, jonka YK:n pääsihteeri António Guterres toivoi sitouttavan maailman valtiot entistä tarmokkaammin kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:n toteuttamiseen. Uutta puhtia kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ei kuitenkaan näytä olevan luvassa – sen sijaan tavoitteiden saavuttamisesta ollaan kaukana. Alle 15 prosenttia tavoitteista on edennyt hyvään suuntaan, kun olemme toimintaohjelman puolivälissä.
Maailman kehitys ei ole ollut toivottavaa viimeisten vuosien aikana; jokainen ihminen on kohdannut sen eri tavalla. Ilmaston ääri-ilmiöt kuten kuumuus, tulvat, hirmumyrskyt ja kuivuus alkavat olla valitettavan yleisiä kaikkialla maailmassa. Suurin osa ihmisistä tuntee muutoksen myös lompakossaan. Energialaskut, ruoan hinnannousu ja palkan riittämättömyys ovat tuttuja kokemuksia eri puolilta maailmaa.
Yksittäisiin tavoitteisiin keskittyminen ei riitä
Kahdeksan vuotta sitten maailman valtiot päättivät ryhdistäytyä, ja ne laativat yhdessä kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n, edistämään useita tarpeellisia kehityskohteita samanaikaisesti. Tämä onkin välttämätöntä, sillä kaikki liittyy kaikkeen ja vain yhtä ongelmaa ratkaistaessa lopputulos ei ole kestävä. Hyvästä alusta huolimatta kehitys ei ole ollut riittävän ripeää, ja sitä ovat heikentäneet koronan kaltaiset kriisit, joiden vaikutus yhä koettelee suurinta osaa maailmasta.
Kestävän kehityksen huippukokouksessa maailman johtajat hyväksyivät julistuksen, jossa haetaan vauhtia kestävän kehityksen tavoitteiden ripeämmälle toteuttamiselle. Varsinainen julistus, josta käytiin kuukausia kiistanalaisia neuvotteluja, hyväksyttiin tosin virallisesti vasta syyskuun lopussa. 11 jäsenmaan koalitio (Venäjä, Valko-Venäjä, Kuuba, Iran, Pohjois-Korea, Bolivia, Eritrea, Nicaragua, Syyria, Venezuela ja Zimbabwe) irtautui kuitenkin julistuksesta siksi, että se ei sisällä kieltä, joka kehottaa voimakkaasti YK:n valtioita olemaan asettamatta yksipuolisia pakotteita. Lisäksi hankalia asioita ovat sitoumukset ilmastorahoitukseen ja sukupuoleen (erityisesti gender-sanaan) perustuvat tavoitteet.
Yhteistyö, todellinen halu ratkaista kriisejä ja sitoutuminen ilmastotavoitteisiin puuttuvat. Ilmastokriisi on jo nyt elämän ja kuoleman kysymys monilla alueilla ympäri maailmaa, ja kaikista selkeimmin niissä Tyynenmeren saarivaltioissa, jotka tulevat jäämään nousevan vedenpinnan alle. Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan edelleenkään käsitellä globaalissa pohjoisessa yhtä suurena uhkana kuin esimerkiksi Ukrainan sotaa, ja sen hidastaminen jää monien muiden intressien varjoon.
Valitettavan usein ihmismieli haluaa nopeita ja näkyviä tuloksia. Pikavoitot eivät kuitenkaan yksin ratkaise haasteita, jos ne eivät edistä yhdessä muiden toimien kanssa kestävää muutosta. Ymmärrys siitä, että vain yhtä alatavoitetta ratkaisemalla emme pääse haluttuun lopputulokseen, on onneksi kasvanut. Tarvitaan systeemitason muutosta ja eri kestävän kehityksen tavoitteiden välisten yhteyksien ymmärrystä, jotta tavoitteet voidaan saavuttaa.
Ei kestävää kehitystä ilman demokratiaa
Sanaa demokratia ei kestävän kehityksen huippukokouksen julistuksessa mainittu lainkaan. Demokratia edistää yhteiskunnallista vakautta, ja sillä on vahva linkki kestävän kehityksen tavoitteeseen 16 ”edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin, rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla”. Kestävän kehityksen tavoitteet eivät pidä sisällään sanaa demokratia, mutta demokratiaa tarvitaan niiden saavuttamiseen.
Demokratiasta ei voida kuitenkaan poimia rusinoita pullasta. Demokratia on paljon muutakin kuin äänestysaktiivisuus. Demokratia pitää sisällään esimerkiksi oikeusvaltion, sanan- ja kokoontumisvapauden, vapaan kansalaisyhteiskunnan ja median sekä erilaisten puolueiden mahdollisuuden toimia ja tuoda päätöksentekoon vaihtoehtoisia näkemyksiä yhteiskunnan kehittämiseksi.
Jotta tarvittavia systeemitason muutoksia voidaan tehdä oikeudenmukaisella tavalla, on välttämätöntä hyödyntää eri toimijoiden osaamista ja ottaa mukaan päätöksentekoon ihmisiä, joihin muutokset vaikuttavat. Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista hidastavat väkivaltaiset konfliktit, humanitaariset kriisit sekä yhteiskuntien korruptio. Näitä kaikkia esiintyy vähemmän demokratioissa. Vahvistamalla demokratiaa lisäämme myös edellytyksiä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle.
Nyt demokratia näkyi hyvin vähän YK:n yleiskokouksen korkean tason viikolla. Tarvetta demokratian vahvistamiselle ja puolustamiselle on, sillä demokratian tila on heikentynyt ympäri maailmaa jo vuosien ajan. Yhdysvaltain aloitteesta syntynyt kansainvälinen demokratiahuippukokous järjestetään kolmatta kertaa ensi maaliskuussa, ja kokousta isännöi Etelä-Korea. Jää nähtäväksi, tarjoaako se foorumin demokratian merkityksen nostamiseksi globaalisti.
Onneksi positiivisia esimerkkejä toimeen tarttumisesta kuitenkin tapahtuu paikallistasoilla. Monin paikoin kunnat, aktiiviset kansalaisryhmät ja yritykset ovat lyöneet päänsä yhteen ja keksineet paikallisia ratkaisuja. Esimerkiksi Havaijin tuhoisissa maastopaloissa opittiin nopeasti, että vanhassa megafonissa vara parempi kuin luottaa sähkökatkojen kaatamaan kännykkäverkkoon. Alkuperäiskansojen opeilla saatiin pelastettua osa maailmanperintökohdetta. Käytännön rohkeita toimia tarvitaan niin paikallisesti, mutta myös pöydällä olevassa YK:n uudistamisessa, johon kukaan ei kuitenkaan meinaa uskaltaa tarttua toden teolla.
—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.