Osallistumisen esteitä purkamassa 

Demo Finlandin ja sen kumppaneiden työ Sambiassa on edistänyt vammaisten ihmisten poliittista osallistumista. 

Vammaisten ihmisten oikeus osallistua päätöksentekoon on Sambian lainsäädännössä melko hyvin turvattu, arvioi Demo Finlandin kumppanijärjestö Disability Rights Watchin (DRW) ohjelmakoordinaattori Bruce Chooma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että oikeus toteutuisi käytännössä. ”Maan poliittinen kulttuuri ei vastannut siihen pyrkimykseen, mikä lakiin oli osallistumisesta kirjoitettu”, Chooma sanoo. 

Tähän tarpeeseen syntyi vuonna 2020 Demo Finlandin, Zambia National Women’s Lobbyn (ZNWL) ja DRW:n hanke, joka vahvistaa vammaisten henkilöiden osallisuutta ja inklusiivisempaa monipuoluejärjestelmää. ”Näemme, että vammaisten ihmisten poliittisen osallistumisen edistäminen vahvistaa demokratiaamme”, sanoo ZNWL:n ohjelmajohtaja Golden Nachibinga. ”Sambian demokratiassa esimerkiksi vaalit ja vallan vaihtuminen ovat kyllä toimineet, mutta marginalisoitujen ryhmien kuten naisten, nuorten ja vammaisten ihmisten pääsyssä politiikan johtoasemiin on aina ollut haasteita.” 

Nachibingan mukaan tilastot osoittavat, että 10–15 prosenttia Sambian aikuisväestöstä on vammaisia ihmisiä. Siitä huolimatta heitä ei juuri näy päätöksentekijöiden joukossa parlamentissa tai paikallistasolla. Nachibinga huomauttaa paikallistason olevan merkittävä muun muassa sen vuoksi, että maassa on hajautettu hallintoa, jolloin yhä useammat päätökset tehdään paikallisesti. 

Työtä usealla tasolla 

Osallistumisen jarruna on niin asenteita ja institutionaalisia esteitä kuin rahoituskysymyksiäkin. ”Yhteiskunnassamme vammaisuutta on perinteisesti tarkasteltu hyväntekeväisyys- tai lääketieteellisestä näkökulmasta”, kertoo Bruce Chooma. ”Toiminta vammaisten ihmisten parissa on pohjautunut sympatiaan, ja vammaisten ihmisten on ajateltu olevan kykenemättömiä tekemään mitään itsensä puolensa. Jopa monet vammaiset ihmiset itse eivät projektimme alussa ajatelleet poliittisten oikeuksien olevan heille merkittävä asia, vaan tärkeämpänä pidettiin erilaisten perustarpeiden täyttämistä.” Chooman mukaan he ovat hankkeen myötä ymmärtäneet, että pystyvät itse ajamaan omia oikeuksiaan kaikilla elämänalueilla.

Institutionaalisia esteitä on ryhdytty purkamaan yhteistyössä Sambian vaaliviranomaisen kanssa. Vammaisten ihmisten ehdokasmaksuja on jo laskettu, mutta tavoitteena olisi myös vaalijärjestelmän muuttaminen niin, että yhdistetty suoran edustuksen ja kiintiöiden järjestelmä toisi vammaisille ihmisille enemmän mahdollisuuksia päästä vaaleissa läpi. Myös rahoitus on merkittävä kysymys, sillä Sambiassa sekä ehdolle pääseminen että kampanjointi vaativat huomattavia resursseja. Siksi varainhankinta ja verkostoituminen ovatkin olleet hankkeen koulutusten teemojen joukossa. 

Hanke toimii kahdella tasolla, joista ensimmäinen on vammaisten ihmisten osaamisen vahvistaminen. Hankkeeseen on kuulunut koulutuksia, joissa vammaiset ihmiset oppivat tuntemaan heille kuuluvat kansalais- ja poliittiset oikeudet ja edistämään niiden toteutumista. Lisäksi on perustettu verkosto vammaisten ihmisten poliittiselle dialogille. 

Toinen taso on työ puolueiden kanssa, koska politiikan vaikuttajat tulevat niiden kautta. Puolueita on koulutettu osallisuudesta. ”Koulutusten tarkoituksena on saada puolueet miettimään omia rakenteitaan ja käytäntöjään sekä kehittämään toimia edistääkseen vammaisten ihmisten mahdollisuutta osallistua”, kertoo Golden Nachibinga. Hänen mukaansa tarkoituksena on saada aikaan toimia, jotka kirjataan osaksi puolueiden sääntöjä tai linjauksia, jolloin niistä tulee osa puolueen toimintaa. Tämä on parempi kuin yksittäisten johtajien aloitteet tai muutokset puolueen keskusjohdon toimintakulttuurissa, koska ne eivät välttämättä ole kestäviä.

Demo Finland tukee vammaisten ihmisten poliittista osallistumista myös Keniassa yhteistyössä Westminster Foundation for Democracyn (WFD) kanssa, ja näiden hankkeiden on ollut mahdollisuus oppia toisiltaan. Sambiassa on juuri perustettu hankkeelle tekninen työryhmä, jonka WFD oli havainnut hyväksi käytännöksi Kenian hankkeessa. Työryhmässä on sekä puolueiden että vammaisjärjestöjen edustajia, ja siinä on mahdollista käydä keskustelua vammaisten ihmisten osallisuuden kysymyksistä eri sidosryhmien kesken. Puolueet voivat oppia toisiltaan ja vammaiset ihmiset jakaa asiantuntemustaan. Lisäksi työryhmä seuraa puolueiden linjausten ja sitoumusten toimeenpanoa. 

Muutokset asenteissa ja ajattelussa 

Kolme vuotta on demokratiatuen näkökulmasta hyvin lyhyt aika, mutta Chooma ja Nachibinga ovat nähneet hankkeen aikaansaaman muutoksen. Chooman mukaan suurin muutos on tapahtunut asenteissa ja ajattelussa sekä puolueiden että vammaisten ihmisten itsensä tasolla. ”Hanke on onnistunut vahvistamaan vammaisten ihmisten itseluottamusta ja saamaan heidät lähtemään mukaan politiikkaan. Monet heistä ovat tehneet hyvin vahvoja kannanottoja omien oikeuksiensa puolesta. Lisäksi useat puoluejohtajat ovat puhuneet vammaisten ihmisten osallistumisesta esimerkiksi mediassa, mikä oli ennenkuulumatonta aikaisemmin.” 

Nachibinga kertoo, että puolueisiin liittyvien vammaisten ihmisten määrä on kasvanut hankkeen aikana, ja jotkut heistä ovat päässeet etenemään puolueissa päättäviin asemiin. Tämä on osittain myös sen ansiota, että puolueet ovat muuttaneet toimintaympäristöä vammaisille ihmisille saavutettavammaksi. Tämä on näkynyt sekä asenteissa että fyysisessä esteettömyydessä. Tärkeää on ollut, että muutos ei ole tapahtunut vain puolueiden johdossa vaan läpileikkaavasti eri tasoilla, joilla ihmiset voivat liittyä mukaan toimintaan. Nachibingan mukaan puolueiden toimintakulttuureissa ja käytännöissä tapahtuneiden muutosten voidaan odottaa olevan pysyviä.

Chooma kertoo muutoksesta puolueiden ajattelussa: ”Puolueet ovat alkaneet ymmärtää, että vammaiset ihmiset ovat merkittävä äänestäjäryhmä ja myös heille on kohdistettava poliittista viestintää. Puolueet näkevät, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten huomioiminen luo niistä positiivista kuvaa kansalaisten suuntaan.” Poliittinen osallistuminen on vammaisten ihmisten oikeus, mutta puolueilla on myös muita syitä edistää vammaisten ihmisten mahdollisuuksia osallistua. 

Asennemuutoksen lisäksi puolueet ovat alkaneet ottaa konkreettisia askeleita kohti parempaa osallisuutta. Useissa puolueissa on valmisteilla yhdenvertaisuussuunnitelmia, minkä lisäksi puolueiden tiloissa on tehty esteettömyystarkastuksia. Bruce Chooma kertoo myös esimerkin yhden puolueen toiminnasta: ”Puolue on tehnyt strategian, jossa he listaavat toimia vammaisten ihmisten rekrytoimiseksi puolueeseen. Puoluehallitukseen on luotu vammaiskomitea, jonka puheenjohtajana toimii vammainen henkilö, ja se kartoittaa ympäri maata vammaisten ihmisten saamista mukaan paikallistasolla.”

Ennätysmäärä vammaisia ehdokkaita osallistui vuoden 2021 vaaleihin eri tasoilla, mikä on osoitus hankkeen positiivisesta panoksesta sen turvaamiseksi, että vammaiset ihmiset voivat toimia myös ehdokkaina eivätkä pelkästään äänestäjinä.

Puolueilla on toki edelleen haasteita uusien käytäntöjen toteuttamisessa. Puolueita pyöritetään lähinnä vapaaehtoisvoimin, ja niiden rajalliset resurssit asettavat raamit sille, miten nopeasti ja pitkälle ne voivat edetä vammaisten ihmisten osallisuuden edistämisessä.

Työtä siis riittää edelleen. Mikä motivoi ja ajaa Golden Nachibingaa ja Bruce Choomaa eteenpäin? 

Chooma: ”Päättäväisyys, että näemme osallistavamman yhteiskunnan, joka panostaa jokaisen ihmisarvoon. Vammaiset ihmiset ovat olleet kautta aikojen marginalisoitu ryhmä, jolla ei ole ollut muiden kanssa samoja mahdollisuuksia saada ääntään kuuluviin ja tulla johtajiksi. Hankkeemme kaltaisten toimien avulla edistämme sitä osallistavaa yhteiskuntaa, jonka haluamme – sekä nykyiselle että tuleville sukupolville”. 

Nachibingaa motivoi hankkeen edustamat arvot, jotka hän on omaksunut myös henkilökohtaisella tasolla. ”Tärkein asia on todella nähdä ihmisten elävän parempaa elämää demokraattisessa yhteiskunnassa.”