Koronakriisin lopullisia vaikutuksia ei vielä tiedetä, ja toistaiseksi sekä pandemian torjunnassa onnistuneiden että epäonnistuneiden valtioiden joukossa on niin demokratioita kuin autoritaarisia maita, joskin virustilanteen hoidossa hyvin onnistuneiden maiden joukossa demokratioita näyttää olevan enemmän*. Hallintomuotoa ratkaisevampaa saattaa olla kansalaisten luottamus hallintoon sekä hallinnon tehokkuus. Demokratiassa on kuitenkin useita piirteitä, jotka edesauttavat pandemian vastaisissa toimissa.

Kuten Kiinan tapauksessa nähtiin erityisesti koronaepidemian alkuvaiheessa, autoritaarisen hallinnon ensisijainen tavoite on oman vallan eikä kansalaisten suojelu. Kiinassa totuutta pidettiin suurempana ongelmana kuin itse tautia, jolloin epidemian torjunta meni heti alkujaan pieleen. Koko systeemi perustuu heikkoon läpinäkyvyyteen, kun paikallisviranomaiset peittelevät asioita keskushallinnolta ja hallinto kansalaisilta. Vapaa tiedonvälitys ja läpinäkyvyys ovat demokratian peruspilareita, jotka pandemian kaltaisessa kriisitilanteessa tekevät nopeasta reagoinnista ja kansalaisten ohjeistamisesta mahdollisia. Ne myös lisäävät luottamusta hallintoon. Kansalaisten luottamus hallintoa kohtaan vaikuttaa siihen, miten hyvin annettuja ohjeita noudatetaan ja uskaltavatko kansalaiset, kansalaisyhteiskunta ja virkamiehet raportoida esiin nousseista ongelmista.

Globaaleihin uhkiin vastaaminen vaatii myös kansainvälistä yhteistyötä, jossa autoritaariset maat eivät ole aina kunnostautuneet. Vaikka Kiina on jakanut viruksen genomin kansainvälisten tutkijoiden käyttöön ja tarjonnut avokätisesti apuaan muille viruksesta kärsiville maille, kesti sillä pitkään päästää WHO:n asiantuntijaryhmä maahan, ja se myös tunnetusti viivytteli epidemian puhkeamisesta kertomisessa. Kiinan esiintyminen muiden maiden auttajana vaikuttaa myös tähtäävän ennen kaikkea sen oman aseman pönkittämiseen, mistä kertoo sen roolia hyväntekijänä korostava propagandakampanja kansainvälisessä ja sosiaalisessa mediassa.

Myös yhteiskunnan vastakkainasettelu voi vaikuttaa siihen, miten viruksen leviämiseen suhtaudutaan. Syvästi jakautuneessa yhteiskunnassa pandemiakin voidaan politisoida, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa presidentti Trumpin vähätellessä alkuun koronaviruksen aiheuttamaa uhkaa myös kansalaisten suhtautuminen vaihteli puoluekannan mukaan demokraattien ollessa viruksesta huolestuneempia kuin republikaanien. Yhteiskunnan jakautuminen voi näkyä myös suhtautumisessa asiantuntijatietoon ja hallinnon ohjeistuksiin. Polarisaatio sinänsä ei ole vain jonkin tietyn hallintomuodon ongelma, mutta sen synnyn ja syvenemisen taustalla on poliittisten johtajien populistinen tapa leimata poliittiset vastustajat moraalittomiksi tai korruptoituneiksi ja näin luoda epäluottamusta ruokkivaa me ja muut -asetelmaa. Puolueiden välinen dialogi ja yhteistyökyky – terveen demokratian merkkejä kumpikin – voivatkin ehkäistä polarisaatiota.

Demokratialla on myös yhteys kansanterveyteen. Demokraattiset hallinnot käyttävät enemmän rahaa terveyssektorin kehittämiseen, demokratioissa on tehokkaammin toimivat julkiset palvelut ja korkeampi eliniänodote. Tutkimuksen mukaan valtion demokraattisuus on myös yhteydessä matalampaan kuolleisuuteen useimpien sairauksien osalta, joskin tartuntatautien kohdalla yhteys on heikko. Toisaalta on myös dataa siitä, että epidemioiden aiheuttama kuolleisuus demokratioissa on jonkin verran autoritaarisia maita matalampaa. Suoraa linkkiä koronaviruksesta aiheutuvaan kuolleisuuteen ei siis välttämättä ole, mutta demokraattisten valtioiden edellytykset huolehtia kansalaisten terveydestä ovat keskimäärin muita paremmat. Vapaa tiedonvälitys antaa kansalaisille edellytyksiä huolehtia terveydestään, ja demokratiat ovat valmiimpia kehittämään terveydenhuoltoa kansalaisilta ja asiantuntijoilta tulevan palautteen perusteella. Demokratiaan kuuluu myös vapaa kansalaisyhteiskunta, jonka toimijoiden merkitys tiedonvälittäjinä, kansalaisten oikeuksien puolustajina, palveluntarjoajina sekä hallinnon toiminnan tarkkailijoina on terveyspalveluiden edistämisessä tärkeä.

Demokratian tilasta on syytä olla huolissaan

Huolestuttavaa on, että useiden demokratian tilaa mittaavien raporttien mukaan vakiintuneissakin demokratioissa monet demokratian keskeisistä osa-alueista ovat heikentyneet viime vuosina. Myös kansalaisten tyytyväisyys demokratian laatuun on laskussa. Erityisesti kansalaisyhteiskunnan tila ja sananvapaus sekä oikeuslaitoksen riippumattomuus ovat ottaneet takapakkia. Lisäksi koronakriisi on johtanut kansalais- ja poliittisten oikeuksien kaventamiseen ja uhkaa demokratiaa myös pidemmällä aikavälillä. Kun demokraattisten valtioiden johtajat toimivat tavoilla, jotka kaventavat median vapautta ja vähentävät kansalaisten luottamusta toisiaan, hallintoa ja asiantuntijoita kohtaan sekä painottavat virkamiesvalinnoissa poliittisia näkemyksiä enemmän kuin asiantuntijuutta, tulevat he samalla heikentäneeksi valtion valmiuksia kohdata pandemian kaltaisia kriisejä.

Yksiselitteistä vastausta siihen, onko demokraattinen vai autoritaarinen hallinto parempi vastaamaan koronaviruksen aiheuttamaan pandemiaan, ei ole. Aika näyttää, miten eri valtiot lopulta selviytyvät koronaviruksen aiheuttamasta kriisistä ja millaisia pitkäaikaisia vaikutuksia pandemialla ja sen mahdollisilla uusilla aalloilla on. Demokratioissa kansalaiset voivat kuitenkin eri lähteistä saatavaan tietoon perustuen arvioida hallituksen toimintaa ja äänestämällä osoittaa tyytyväisyytensä tai tyytymättömyytensä hallituksen kykyyn hoitaa kriisiä, kun seuraavat vaalit koittavat.

* Tilanne 31.5.2020.

Anna Juhola
Kirjoittaja työskentelee Demossa viestintä- ja ohjelmasuunnittelijana.

Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demon näkemyksiä.