Pelastaako demokratia meidät luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseltä?

Luonnon monimuotoisuuden eli elonkirjon köyhtyminen on yksi merkittävimmistä yhteiskuntaamme uhkaavista tekijöistä. Sukupuuttoaalto uhkaa monia lajeja ja esimerkiksi selkärankaisten lajien populaatio on kutistunut keskimäärin 68 prosenttia vajaan 50 vuoden aikana.¹ Suomen biodiversiteettistrategian loppuarvio antaa huolestuttavan kuvan luonnon monimuotoisuudesta myös Suomessa.²

Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen on systeeminen ongelma ja kuvastaa sitä, kuinka olemme epäonnistuneet elämään planeetan reunaehtojen rajoissa. Tällä hetkellä yhteiskuntamme rakentuu luonnon kohtuuttomaan hyväksikäyttöön, mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta – lajien ja niiden elinympäristön kirjoa.³ 

Demokratian ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittaminen

Yhteiskunnan ongelmat, kuten elonkirjon köyhtyminen, herättävät kysymyksen siitä, mikä on demokratian rooli luontokadon pysäyttämisessä. Toistaiseksi liberaalit demokratiat eivät ole pystyneet estämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Onko demokratian ja luonnon monimuotoisuuden suojelu siis yhteensovitettavissa?

Tilastojen valossa yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei näyttäisi olevan.⁴ Muun muassa Bio-Dem-datapankki⁵, joka kuvaa luonnon monimuotoisuutta mittaavien tietojen määrää suhteessa demokratian eri ulottuvuuksiin osoittaa linkittymien kompleksisuuden. Myös Rydenin ja muiden⁶ mukaan biodiversiteetin ja demokratian linkki on usein positiivinen, mutta ei kaikissa tilanteissa. Tutkimukset metsäkadosta muun muassa osoittavat, että heikoissa demokratioissa metsäkato voi olla suurempaa kuin autoritaarisissa valtioissa. Toisaalta vakiintuneissa demokratioissa, joissa kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli, metsäkatoa on yleisesti vähemmän.⁷ Demokratian vakiintuneisuus ja laatu näyttävät siis olevan kytköksissä luonnon monimuotoisuuden suojelemiseen.

Toisaalta edustuksellisen demokratian päätöksenteon lyhytjänteisyyttä on kritisoitu merkittävänä haasteena luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle. Suojelutoimien saavutukset eivät usein ole heti nähtävissä, minkä seurauksena päätöksentekijöiltä edellytetään pitkäjänteistä ymmärrystä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen tärkeydestä. Elonkirjon suojelu edellyttää parlamentaarisesti sovittuja, pitkäkestoisia päätöksiä, jotka edistävät luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ylivaalikautisesti.

Demokratioiden vahvuutena luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen näkökulmasta on puolestaan korostettu kansalaisyhteiskunnan merkittävää roolia. Kansalaiset voivat kirittää päätöksentekijöitä suojelemaan elonkirjoa erityisesti silloin, kun sen köyhtyminen vaikuttaa suoraan heidän omaan elämäänsä. Demokratia voi siis olla väline siihen, että luonnon kantokyvyn rajat otetaan tosissaan. Samalla demokratioissa oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen edistää tehokasta ympäristövalvontaa ja luonnon suojelua tukevien lakien toimeenpanoa.  

Kohti kestävämpää demokratiaa

Ratkaisukeskeisempi kysymyksenasettelu pohtii sitä, miten demokraattiset yhteiskunnat pystyvät parhaiten säilyttämään luonnon monimuotoisuuden: miten luonnon monimuotoisuus ja demokratia voidaan parhaalla mahdollisella tavalla yhteensovittaa. Tähän kysymykseen ovat tarttuneet myös monet tutkijat.

Vaihtoehtona on esitetty niin ympäristödemokratiaa, ekologista demokratiaa, biodemokratiaa⁸ kuin jopa radikaalia demokratiaa. Terminologiasta riippumatta kaikissa malleissa on keskeisenä ajatuksena demokraattisten järjestelmien päivittäminen paremmin vastaamaan aikamme kestävyyshaasteisiin. Tarvitaan demokratiaa, joka on ekologisesti kestävää.

Westminster Foundation for Democracy:n (WFD)⁹ mukaan kestävä demokratia pohjautuu läpinäkyvyyteen, osallisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Erityisesti demokratioiden oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden parantaminen on nähty ratkaisun avaimina demokratian ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamiseen.

Oikeudenmukaisempi demokratia on osallistavampaa ja inklusiivisempaa, jossa myös kaikista marginaalisimmassa asemassa olevilla ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa heitä koskevaan päätöksentekoon. Erityisesti niillä ihmisillä, joihin luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen vaikuttaa kaikista eniten, tulisi olla mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.¹⁰

Osallisuuden kasvattaminen ja erityisesti asukkaiden osallistuminen paikallistason päätöksentekoon on puolestaan tärkeää, sillä monissa tapauksissa heillä on erinomainen paikkaperusteinen tietämys luonnon monimuotoisuudesta ja sen ylläpitämisestä.¹¹ Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun päätetään luonnonvarojen hyödyntämisestä, sillä luonnonvarojen kestävä käyttö on kytköksissä paikallisväestön osallisuuteen päätöksenteossa.

Toisaalta demokraattisen päätöksenteon tulisi olla pitkäjänteisempää ja huomioida sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Koska olemme osa luontoa, elonkirjon köyhtymisellä tänään on merkittäviä vaikutuksia myös seuraavien sukupolvien hyvinvointiin.

On siis selvää, että voidaksemme vastata aikamme suurimpiin eksistentiaalisiin kysymyksiin ja suojellaksemme luonnon monimuotoisuutta tarvitsemme parempaa ja vahvempaa demokratiaa. Parempi, kestävämpi ja inklusiivisempi demokratia on osa luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.

¹ WWF. (2020). Living Planet Report 2020. https://livingplanet.panda.org/en-us/ [23.11.2020]

² Auvinen, A-P., Kemppainen, E., Jäppinen, J-P., Heliölä, J., Holmala, K., Jantunen, J., Koljonen, M-L., Kolström, T., Lumiaro, R., Punttila, P., Venesjärvi, R., Virkkala, R. & Ahlroth, P. (2020). ‘Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi’, Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja, 26.8.2020.

³ Euroopan ympäristökeskus (2020). Luonnon monimuotoisuus – ekosysteemit. 10.2.2020. https://www.eea.europa.eu/fi/themes/biodiversity/intro [20.11.2020]

⁴ Li, Q. & Reuveny, R. (2006). ‘Democracy and environmental degradation’, International Studies, Quarterly 50, 935–956. https://doi.org/10.1111/j.1468-2478.2006.00432.x

⁵ Bio-Dem https://bio-dem.surge.sh/ [26.11.2020]

⁶ Ryden, O., Zizka, A., Jagers, S.C., Lindberg, S. I., & Antonelli, A. (2020). ’Linking democracy and biodiversity conservation: Empirical evidence and research gaps’, Ambio, 49: 419-433. https://doi.org/10.1007/s13280-019-01210-0

⁷ Buitenzorgy, M., & Mol, A.P.J. (2011). ‘Does Democracy Lead to a Better Environment? Deforestation and the Democratic Transition Peak’, Environmental Resource Economics, 48: 59-70. https://doi.org/10.1007/s10640-010-9397-y

⁸ Wong, J.K. (2016). ’A Dilemma of Green Democracy’, Political Studies, 64(1S): 136-155. https://doi.org/10.1111/1467-9248.12189

⁹ Westminster Foundation for Democracy (2020). WFD’s approach to environmental democracy. https://www.wfd.org/wp-content/uploads/2020/11/Global-environmental-crises-a-democratic-response_WFD_2020-updated.pdf [19.11.2020]

¹⁰ Wissen, M. (2020). ‘The Climate Crisis and the Question for Democracy’, Global Dialogue, 10:3. https://globaldialogue.isa-sociology.org/the-climate-crisis-and-the-question-of-democracy/ [20.11.2020]

¹¹ Takacs, D. (2019). ‘Whose voices count in biodiversity conservation? Ecological democracy in biodiversity offsetting, REDD+, and rewilding’, Journal of Environmental Policy & Planning, 22:1, 43-58. https://doi.org/10.1080/1523908X.2019.1661234

—

Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.