Kehityspoliittisen toimikunnan tuore julkaisu analysoi demokratian ja kansalaisyhteiskunnan globaalia tilaa sekä Suomen tukea niiden vahvistamiselle. Demokratian tila maailmassa on heikentynyt, ja uusiin olosuhteisiin tarvitaan strategisempaa lähestymistapaa sekä johdonmukaista politiikkaa.
Demokratia vaatii vahvistamista kaikkialla -selvitys tarjoaa tiiviin katsauksen sekä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tilaan maailmalla että kansainvälisen demokratiatuen trendeihin ja haasteisiin ja Suomen tukeen demokratian vahvistamiseksi. Selvitys esittää myös suosituksia toimenpiteistä, joilla Suomi voi edistää demokratiaa ulkopolitiikassaan. Julkaisun pääkirjoittaja on dosentti, yliopistonlehtori Teppo Eskelinen Itä-Suomen yliopistosta, minkä lisäksi toteutuksessa on ollut mukana KPT:n jäsenistä koottu asiantuntijaryhmä.
Demokratian tila heikkenee
Demokratia otti maailmalla harppauksia 1970-luvun ja 2000-luvun välillä. Myös kansainvälinen demokratiatuki syntyi tähän tilanteeseen demokratian vahvistumista ja leviämistä tukemaan. 2010-luvun alusta lähtien tilanne on kuitenkin muuttunut ja demokratia on heikentynyt ympäri maailmaa. Vaikka suljetuissa autokratioissa asuvien ihmisten määrässä ei ole tapahtunut suurta muutosta, kasvu niin kutsuttujen vaaleja järjestävien autokratioiden osalta on ollut merkittävää. Yhä useampi valtio siis pitää kiinni demokratian kulisseista vaaleja järjestämällä mutta toimii käytännössä autoritaarisen hallinnon alla tai ainakin rajoittaa merkittäväksi kansalaisten vapauksia. Autoritaariset hallinnot myös tekevät yhteistyötä keskenään ja ottavat oppia toisiltaan.
Kansalaisyhteiskunnan tila on sidoksissa demokratian tilaan, joten myös kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet demokratian heikentyessä. Kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa voivat kaventaa hallintojen lisäksi myös yksityissektorin toimijat. Monissa maissa taloudellinen ja poliittinen valta ovat yhteen kietoutuneita, ja kansalaisyhteiskunnan vaatimuksia vastassa voivat usein olla suuret taloudelliset intressit, erityisesti kun kyse on ympäristöön liittyvistä asioista.
Yhä useampi valtio pitää kiinni demokratian kulisseista vaaleja järjestämällä mutta toimii käytännössä autoritaarisen hallinnon alla.
Samalla kun autoritaarisuus on lisääntynyt, demokraattisissa maissa ei ole sen vastapainoksi nähty demokratian kehittyvän entistä osallistavammaksi, tasa-arvoisemmaksi ja ihmisten huoliin tehokkaammin reagoivaksi. Demokratian heikentymisen taustalla onkin myös pettymystä demokratiaan ja sen mahdollisuuksiin tuoda parempaa elämää. Syitä on löydettävissä muun muassa taloustilanteesta ja -politiikasta. Nykyinen demokratian heikentymisen alku ajoitetaan usein 2000-luvun lopulla alkaneen finanssikriisin aikaan.
Kehitysrahoitus ja demokratiatuki
Selvityksessä todetaan OECD:n analyysiin viitaten, että globaalilla tasolla kehitysrahoitus ei ole reagoinut demokratian heikentymiseen. Vaikka rahoitusta on usein lisätty demokratisoitumisen myötä, autoritaarisella kehityksellä ei ole ollut vastaavaa vaikutusta rahoitukseen. Autoritaaristen valtioiden saama kehitysrahoitus onkin lisääntynyt vuosien 2010–2019 aikana, ja suljettujen autokratioiden jopa lähes 180 prosentilla. Suuri osa rahoituksen kasvusta on ollut humanitaarista apua, jonka tarve konflikteissa ja luonnonkatastrofeissa on lisääntynyt. Kasvua selittää myös yksinkertaisesti se, että autoritaaristen valtioiden määrä on kasvanut. Tukea ei ole siis suunnattu uudelleen, vaan sitä on jatkettu tilanteessa, jossa valtio luisuu kohti autoritaarisempaa suuntaa.
On tärkeää pohtia, mihin pisteeseen asti autoritaarisen valtion kanssa voi toimia. Yhteistyö tietyissä asioissa, kuten ilmastopolitiikassa, on joka tapauksessa välttämätöntä, ja toisaalta vetäytyminen kokonaan voi johtaa vastakkainasettelun syventymiseen ja Venäjän ja Kiinan kaltaisten autoritaaristen valtioiden vaikutusvallan lisääntymiseen. Toiminnan jatkaminen sellaisenaan autoritaarisessa kontekstissa voi kuitenkin johtaa autoritaarisen hallinnon tukemiseen.
Demokratia tulisikin pitää tavoitteena ja kriteerinä, ja arvioida toiminnan vaikutuksia demokratian näkökulmasta. Niissäkin maissa, missä toiminta hallinnon kanssa ei ole tarkoituksenmukaista, esimerkiksi kansalaisjärjestöt pystyvät tavallisesti löytämään ruohonjuuritason kumppaneita, joita tukea. Ylipäätään demokratiaa edistetään parhaiten paikallisia demokraattisia toimijoita ja käytäntöjä tukemalla, sillä demokratiaa ei voi koskaan viedä.
Tarve paremmin suunnatulle ja johdonmukaiselle demokratiatuelle
Selvitys peräänkuuluttaa kuitenkin tarvetta strategisemmalle demokratian tukemiselle. Demokratiatuki on ollut tehokkaampaa demokratisoitumisen tukemisessa kuin autoritaarisuuden nousun estämisessä. Nykyiset työkalut on kehitetty aikaan, jolloin demokratia lisääntyi, ja nyt tarvittaisiin uudenlaista lähestymistapaa heikentyvän demokratian olosuhteisiin. Mahdollisen toiminnan lopettamisen lisäksi on pohdittava muun muassa sitä, pitäisikö kehitysrahoitusta suunnata enemmän demokratisoitumisesta palkitsevaan suuntaan tai mitä vaihtoehtoisia yhteistyökumppaneita huolestuttavaa kehitystä osoittavista maista löytyy. Demokratian heikentymisen varhaisia merkkejä pitäisi oppia tunnistamaan ja miettiä keinoja siihen puuttumiseksi.
Ongelmallista on myös politiikan epäjohdonmukaisuus. Ulkopolitiikassa demokratia periaatteena joustaa helposti muiden intressien, kuten turvallisuuden ja kaupan, tieltä. Tämä lähettää ristiriitaisia viestejä. Demokraattiset maat eivät ole aina toimineet omien ihanteidensa mukaisesti, mikä heikentää niiden uskottavuutta ja demokratiatuen tuloksellisuutta. Yksi selvityksen suosituksista Suomelle onkin, että kaikkien politiikka-alojen kehityspolitiikasta kauppa- ja turvallisuuspolitiikkaan on toimittava samaan suuntaan demokratian tukemisessa.
Kehityspolitiikassa tietyt painotukset ja käytännöt voivat myös olla haitallisia demokratiatuen kannalta. Demokratian merkitys on esimerkiksi voinut jäädä määrällisiä tuloksia korostavan toimintatavan varjoon. On valtioita, jotka onnistuvat hyvin määrällisissä kehitystuloksissa, mutta kehittyvät demokratian suhteen koko ajan väärään suuntaan. Demokratiatyön tulosten mittaaminen ei usein ole yksiselitteistä, ja kehitysyhteistyösektorilla on paine raportoida määrällisistä tuloksista. Näin ollen toimijat saattavat keskittyä helpommin mitattavaan ja raportoitavaan toimintaan, jolloin demokratiatavoitteet jäävät sivuun.
Ulkopolitiikassa demokratia periaatteena joustaa helposti muiden intressien tieltä.
Suomen kehitysyhteistyössä ihmisoikeusperustaisuus on ollut demokratiatuen kannalta kaksiteräinen miekka. Ihmisoikeudet ja demokratia kulkevat käsi kädessä, joten ihmisoikeusperustaisuus läpileikkaavana toimintatapana ja ihmisoikeuksien edistäminen vahvistavat usein myös demokratiaa. Selvitys nostaa esiin, että ihmisoikeusperustaisuudesta tehdyn evaluaation mukaan lähestymistapa on ollut tuloksellisimmillaan oikeudenhaltijoiden osaamisen ja äänivallan kehittämisessä. Tällöin on kuitenkin keskitytty paikallistasolle ja vähemmän rakenteisiin, jolloin poliittisesti vastuullisiin tahoihin ei välttämättä ole kiinnitetty huomiota. Siten ihmisoikeuspainotuksella voi olla myös demokratiaa heikentäviä vaikutuksia. Ilman rakenteisiin ja vastuutahojen toimintaan liittyvää kehitystä ihmisoikeusperustaisuus ei kokonaisuudessaan voi toteutua. Toisaalta ihmisoikeusperustaisuus on selvityksen mukaan Suomen vahvaa osaamista ja näin ollen luonteva tapa toimia.
Demo Finland keskittyy toiminnassaan sekä oikeudenhaltijoihin että vastuunkantajiin. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuetaan politiikasta kiinnostuneiden mutta siinä aliedustettujen ihmisten osaamista, ja samalla toimitaan puolueiden kanssa niin, että ne tarkastelisivat toimintaansa ja muuttaisivat rakenteitaan osallistavammiksi. Yksittäisten ihmisten ja kansalaisjärjestöjen voimaantuminen ei riitä, jos myös politiikan rakenteet eivät muutu.
Suomi demokratian tukijana
Suomi keskittyy demokratiatuessaan demokratian laajaan määritelmään, johon kuuluu demokratian keskeisten instituutioiden lisäksi esimerkiksi kansalaisten tasa-arvoisen osallistumisen ja kansalaisyhteiskunnan tukemista. Demokratiatukeen voidaankin määritelmästä riippuen laskea hyvin monenlaista rahoitusta. Valtion budjetissa olevasta erityisestä demokratia- ja oikeusvaltiotuen momentista on rahoitettu Demo Finlandin sekä Oikeusvaltiokeskuksen toimintaa. Demokratian edistäminen Suomen ulkopolitiikassa ei rajoitu pelkästään kehitysyhteistyöhön, vaan myös muilla politiikan sektoreilla on vaikutusta demokratian tilaan.
Demokratian tukijana Suomi on rahoituksessa mitattuna hyvin pieni tekijä. Keskeisten verrokkimaiden, kuten Ruotsin, Tanskan ja Hollannin rahoitus demokratian tukemiselle on Suomeen verrattuna moninkertaista. Myös demokratiatuen osuus Suomen kehitysyhteistyörahoituksesta jää jälkeen muista maista. Suomi erottuu kuitenkin tukemalla poliittisia puolueita enemmän kuin muut toimijat.
Demokratian arvo on Suomella hyvin esillä ulkopolitiikan ja kehityspolitiikan julkilausumissa, ja demokratia on ollut pitkäkestoinen teema Suomen kehityspolitiikassa, vaikka sitä ei tällä hetkellä olekaan kirjattu yhdeksi painopisteeksi. Suomi ei kuitenkaan ole ollut erityisen aloitteellinen toimija.
KPT:n selvityksen monet suositukset pyrkivät kasvattamaan Suomen vaikuttavuutta demokratian tukijana. Selvitys peräänkuuluttaa muun muassa enemmän johdonmukaisuutta, uusia lähestymistapoja demokratian heikentymiseen vastaamiseksi, systemaattisempaa demokratiavaikutusten arviointia sekä toimintaympäristöjen analysointia demokratian näkökulmasta.
Selvitys näyttää suuntaa sille, miten Suomi voi olla vaikuttavampi ja aktiivisempi toimija demokratian vahvistamiseksi maailmassa.
Selvityksen julkaisutilaisuudessa puhuneet kansanedustajat, joista suurin osa oli Kehityspoliittisen toimikunnan tai ulkoasiainvaliokunnan jäseniä, kiittelivät selvitystä ja sen tuomaa kattavaa katsausta demokratiatuen tilasta. Myös kansanedustajat peräänkuuluttivat pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta demokratian tukemisessa. Demokratiavaikutusten huomioiminen kauppapolitiikassa nykyistä paremmin toistui myös useassa puheenvuorossa.
KPT:n puheenjohtaja Sofia Vikman (kok.) totesi, että demokratia linkittyy vahvasti kovaan turvallisuuteen ja turvallisuuspolitiikkaan, mikä ei aina tule esiin. Ulkoasiainvaliokunnassa toimivien kansanedustajien puheenvuoroissa nousikin esiin myös se, että tulevana kevään toivottavasti globaaleista demokratiakysymyksistä puhutaan enemmän ulkoasiainvaliokunnassa, jonka asialistaa usein leimaavat ajankohtaisimmat ja lähialueiden asiat.
KPT:n selvitys näyttää suuntaa sille, miten Suomi voi olla vaikuttavampi ja aktiivisempi toimija demokratian vahvistamiseksi maailmassa. Kuten Demo Finlandin toiminnanjohtaja Rilli Lappalainen totesi julkaisutilaisuudessa, Suomella on hyvä oma narratiivi demokratian kehittämisessä ja sitä kautta paljon annettavaa. Paikallisia demokratiatoimijoita tukemalla ja hyviä käytäntöjä jakamalla demokratiaa voidaan tukea tuloksellisesti.