Demokratiaprofessori Nic Cheeseman haluaa kiinnittää huomiomme demokratian rapautumiseen ja autoritaarisuuden kasvuun ympäri maailman. Demokratiakeskustelusta puuttuu etenkin puhe taloudellisesta epätasa-arvosta.
Nic Cheeseman, Birminghamin yliopiston demokratiaprofessori ja CEDAR-keskuksen (The Centre for Elections, Democracy, Accountability and Representation) johtaja, on huolestunut demokratian heikentymisestä ympäri maailman. Cheeseman korostaa haastattelussa, että koko narratiivimme demokratiasta muuttuu, jos demokratia vain taantuu eikä takaa kehitystä ja elintasoa kansalaisille. Taantumista tarkoittaa demokratiaa ylläpitävien instituutioiden heikentyminen aikaisemmasta.
”Demokratian heikentyminen monessa paikassa samanaikaisesti saa uskomaan, että demokratia on kurssinsa lopussa”, Nic Cheeseman toteaa. Tämä negatiivinen narratiivi voi johtaa siihen, että demokratiaa ei edes pyritä tukemaan tai vahvistamaan.
Kansainvälisten International IDEA:n ja V-Demin demokratiaraportit hälyttävät samaa viestiä: demokratia on kärsinyt ympäri maapallon, eikä mikään alue ole säästynyt. On kuitenkin huomioitava demokratian moninaisuus sekä erilaiset alueelliset tekijät: ”Monissa Afrikan maissa ei ole nähtävissä demokraattista taantumista, vaan ne ovat pysyneet autoritäärisinä, ja tämä itsevaltaisuus on vahvistunut. Siksi toivoisin, että kiinnittäisimme enemmän huomioita näihin [alueellisiin] eroavaisuuksiin sekä erilaisiin prosesseihin, joita ajavat eri tekijät”, Cheeseman nostaa esiin.
Varsinkin länsimaissa ollaan huolissaan demokratian taantumisesta. Cheeseman huomauttaa kuitenkin, ettei taantuminen ole ainoa demokratian heikentymisen ilmiö.
Amerikkalaisen unelman mukana voi kadota myös demokratia
Cheesemanin mielestä nykyisestä demokratiakeskustelusta puuttuu yksi olennainen ulottuvuus: mitä demokratia tarjoaa kansalaisille ja miten demokratia voi edesauttaa yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa.
”Ajattelemme usein demokratiaa, etenkin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, vain poliittisena järjestelmänä, joka tuottaa vaaleilla valitun hyvän hallinnon sekä suojaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia. Mutta on demokraattisen teorian haara, jonka mukaan demokratia on itse asiassa yhdenvertaisuuden edistämistä ihmisten välillä.”
“Meidän on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota siihen, kuinka demokratia voi vastata kansalaisten tarpeisiin.”
Cheeseman näkee, että kasvava taloudellinen epätasa-arvo demokratioissa sekä mahdottomuus luokkahyppyyn tai niin sanottuun ’amerikkalaisen unelman toteuttamiseen’ on heikentänyt uskoa demokratiaan. Kasvavat erot rikkaiden ja köyhien välillä ovat tutkimusten mukaan demokratian taantumisen seuraus sekä osaltaan myös sen syy. Tutkimuksen mukaan taloudellinen epätasa-arvo myös saa ihmiset kannattamaan populistisempia ja autoritaarisempia johtajia.
”Uskon, että meidän on kiinnitettävä paljon enemmän huomiota siihen, kuinka demokratia voi vastata kansalaisten tarpeisiin ja miten tuloerot rikkaiden ja köyhien välillä eivät pääse liian suuriksi”, kokoaa Cheeseman.
Demokratisoituminen vaatii useita toimivia yhteiskunnallisia instituutiota
Nic Cheeseman on tutkinut jo pitkään Afrikan maiden demokratisoitumiskehitystä. Suurimpana haasteena hän näkee sen, että muutokset poliittisessa johdossa eivät ole välttämättä näkyneet institutionaalisina muutoksina, kuten esimerkiksi vahvempina perustuslakeina tai vallan jakoa vahvistavina elementteinä. Hän nostaa esimerkkinä sen, kuinka diktatuurin raunioista nouseva johtaja, kuten Ugandan Yoweri Museveni, voi tuoda yhteiskuntaan vakautta tuomatta kuitenkaan muutoksia, jotka estäisivät vallan keskittymistä. Ugandan presidentti on omalta osaltaan ollut esimerkiksi poistamassa aikaisempia rajoituksia presidentin valtakausiin ja hallinnut jo 37 vuotta.
Demokratian vahvistuminen vaatii monen demokratian rakennuspalikan osumista kohdilleen. Kehittyvän demokratian resilienssin eli selviytymiskyvyn varmistamiseksi onkin tärkeää, että kehitys näkyy myös vahvistuneina instituutioina – muuten heikko demokratia on altis taantumiselle, esimerkiksi taloudellisten haasteiden edessä.
Joskus kuitenkin demokraattinen kehitys onnistuu: Cheeseman nostaa esiin, kuinka viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti oikeuslaitos on toiminut itsenäisenä voimana ja demokratian pelastajana. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Keniassa ja Etelä-Afrikassa. Haasteena toki on, Cheeseman toteaa, että presidentti ylipäätänsä sallii itsenäisen oikeuslaitoksen syntyä ja toimia.
Kehittyvä demokratia tarvitsee useamman demokratian rakennuspalikoista paikoilleen kestääkseen paineen alla. Cheesemanin mukaan merkittävää on esimerkiksi itsenäinen, vahva oikeuslaitos, aito vallan jakaminen alemmille hallinnon tasoille keskushallinnolta sekä se, miten eri toimijat tulevat oikealla hetkellä yhteen puolustamaan demokratiaa sen ollessa uhattuna.
Suomelle suurempi rooli globaalissa demokratiakehityksessä
”Suomi voi tuoda esiin, kuinka demokratia on merkittävä vastaus esimerkiksi Venäjän asettamiin haasteisiin – Venäjä ei ole demokratia, ja Putin pystyy siksi käyttämään autoritaarisen regiimin keinoja”, Cheeseman aloittaa pohtiessaan Suomen ulkopolitiikan roolia demokratian edistämisessä.
Suomelle merkittävää on, että niin sanottujen ”keskikokoisten demokratioiden” (middle-power democracies) rooli demokratian tukijoina moninapaistuvassa maailmassa kasvaa entisestään. Demokratian tuloksekas tukeminen vaatii myös eri valtioilta entistä vahvempaa keskinäistä koordinaatiota. Demokratiaa tukevien eri valtioiden vahvuuksien kartoittaminen ja valjastaminen demokratian tukemiseen olisi Cheesemanin mielestä etu kaikille.
Demokratian tuloksekas tukeminen vaatii myös eri valtioilta entistä vahvempaa keskinäistä koordinaatiota.
”Meillä ei ole resursseja siihen, että jokainen valtio vastaisi itse jokaiseen riskin alla olevaan demokratiaan. Pelkoni on, että emme tue tiettyjä demokratioita, koska meillä on liikaa päällekkäisyyttä ja toimimme kaikki vain tietyissä samoissa maissa.”
Cheeseman näkee Suomella olevan vaikuttamisen paikan siinä, kuinka kansainvälistä demokratiatukea voidaan koordinoida entistä paremmin: ei pelkästään keskustelun tasolla, vaan myös strategisemmin budjetoinnin tasolla. Suomella on mahdollisuus suurempaankin rooliin ja vaikuttaa positiivisesti demokratiakehitykseen.
Demokratiatrendin kääntäminen positiivisen puolelle vaatii kansainväliseltä yhteisöltä työtä
Demokratian puolustaminen ja vahvistaminen vaatii jatkuvaa työtä ja jo tekemämme demokratiatuen tarkastelua. Demokratia ei tule hetkessä valmiiksi, vaan vahva, toimiva demokratia vaatii myös jatkuvaa kehittämistä sekä varhaisten demokratian rapautumisen merkkien tunnistamista.
Jos haluamme kääntää demokratian heikentymisen trendin jälleen voitoksi, vaatii demokratian tukeminen entistä vahvempaa koordinaatiota valtioiden välillä. Muuten riskiksi jää, että kansainvälisen yhteisön huomio on kiinni yhdessä paikassa, eikä resursseja voida käyttää tehokkaasti demokratian tukemiseen.
Demokratian kehittymiseen vaikuttavat erilaiset tekijät eri alueilla. Yhdistävinä tekijöinä Afrikan demokratisoitumiskehityksessä voidaan nähdä vahvat instituutiot, jotka kestävät vallanhaluisten poliitikkojen teot ja lisäävät kehittyvien demokratioiden resilienssiä nopeasti muuttuvassa maailmassa ja kriiseissä.
Demokratian ongelmiin voidaan vastata vahvistamalla demokratian kivijalkana toimivia rakennuspalikoita. Lisäksi on kysyttävä, mitä demokraattinen valtio tarjoaa tavallisille kansalaisille – aatteen takana on hankala seistä nälkäisenä.
—
Artikkeli on julkaistu myös The Ulkopolitist -verkkojulkaisussa.