Tämän viikon sunnuntaina tulee kuluneeksi 76 vuotta siitä, kun YK:n peruskirja ratifioitiin. Tämän kunniaksi lokakuun 24. päivänä vietetään vuosittain Yhdistyneiden kansakuntien päivää.
YK:n varaan rakentuva sääntöpohjainen kansainvälinen järjestelmä on uskomaton saavutus. YK on monenkeskisen yhteistyön sekä ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen tärkeimpiä instituutioita. Järjestön yleiskokouksessa kaikki valtiot ovat edustettuina ja jokainen valtio voi tuoda asioita yleiskokouksen käsittelyyn.
YK-järjestelmä on kuitenkin kaikkea muuta kuin täydellinen, eikä sen jatkuva kehitys ole itsestäänselvyys. Tällä hetkellä puhutaankin paljon monenkeskisen yhteistyön kriisistä. Kriisin vakavuudesta kertoo, että vuonna 1947 kehitettyä symbolista ”tuomionpäivän kelloa” siirrettiin vuosina 2020 ja 2021 lähemmäksi keskiyötä – eli maailmanlaajuista katastrofia – kuin koskaan kylmän sodan aikana. Asiantuntijalautakunnan mukaan ihmiskunnan suurimmat uhat ovat ilmastonmuutos ja ydinsota eikä näiden haasteiden ratkaisemiseksi tällä hetkellä toimita tarpeeksi tehokkaasti.
Ulkoministeriön tuoreessa julkaisussa Uuden yhteistyön aika käsitellään myös monenkeskisen yhteistyön murrosta. Julkaisussa todetaan, että ”[y]hteistyön edellytyksiä ravistelevat suurvaltojen väliset jännitteet, ideologiset näkemyserot sekä taloudellisten ja teknologisten painopisteiden siirtyminen, jopa kauppasota.”
Käytännössä YK onkin riippuvainen erityisesti sen vaikutusvaltaisten jäsenvaltioiden toiminnasta. Suurvaltapolitiikalla on usein ollut lamaannuttava vaikutus kansainvälisten instituutioiden toimintamahdollisuuksiin, ja kiristynyt suurvaltapoliittinen ilmapiiri hankaloittaa tilannetta entisestään. Akuutteja globaaleja haasteita, kuten ilmastonmuutosta tai asevarustelua, on mahdotonta ratkaista ilman kansainvälistä yhteistyötä. Sama koskee alueellisia kriisejä ja konflikteja, kuten Syyrian ja Afganistanin sotia.
Uuden yhteistyön aika -julkaisussa todetaan, että yksi monenkeskisen järjestelmän toimintakykyä halvaannuttavista rakenteista on turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeus. 2000-luvulla Venäjä käyttikin veto-oikeutta YK:n turvallisuusneuvostossa yhteensä 25 kertaa. Näistä suuri osa koski Syyrian sotaa. Samana aikana Yhdysvallat käytti veto-oikeutta 14 kertaa ja Kiina 13 kertaa. Siinä missä Kiina komppasi veto-oikeuden käytössään Venäjää, Yhdysvallat käytti veto-oikeutta lähinnä päätöslauselmiin, jotka koskivat Israelin ja Palestiinan konfliktia. YK:n on hankala toimia tehokkaasti tilanteissa, joissa vaikutusvaltaiset valtiot ovat osallisia.
Keskustelussa monenkeskisen yhteistyön kriisistä on samalla hyvä pitää mielessä, että YK-järjestelmään on kohdistunut painetta koko sen olemassaolon ajan. Isojen haasteiden kasaantuessa tämän järjestelmän puolustaminen, kehittäminen ja uudistaminen on kuitenkin tänä päivänä kenties tärkeämpää kuin koskaan aiemmin.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.