Vietin kesän 2014 Sambiassa tekemässä itsenäistä vapaaehtoistyötä yhteistyössä suomalaisen eduskuntapuolueiden yhteistyöjärjestö Demon kanssa. Demo toimii Sambiassa Zambian National Women’s Lobby -järjestön kanssa, jonka missio on lisätä naisten ja tyttöjen osallisuutta päätöksenteossa. Tämä kolumni perustuu pääosin keskusteluihini ZNWL-järjestön työntekijöiden ja paikallisten politiikassa mukana olevien naisten kanssa, kuin myös järjestön esitteisiin ja tutkimuksiin.
Naiset ovat näkyvin osa Sambian katukuvaa. Värikkäisiin chiteng-hameisiin pukeutuneet naiset siivoavat, myyvät katujen varrella vihanneksia ja pähkinöitä tai grillaavat maissintähkiä myytäväksi. Sinisiin tai viininpunaisiin koulupukuihin pukeutuneet teinitytöt kikattavat kovaäänisesti kävellessään käsi kädessä koulusta kotiin. Farkkuihin ja t-paitoihin pukeutuneet nuoret naiset kantavat pieniä lapsia selässään suuriin huopiin käärittyinä teitä reunustavia pientareita pitkin.
Sambiassa naisilla on ollut tasa-arvoiset poliittiset oikeudet vuodesta 1952 lähtien, jolloin maa ratifioi YK:n julistuksen naisten poliittisista oikeuksista. Vuonna 2000 Sambian National gender policy -ohjelmassa luvattiin tasa-arvoinen edustus naisille ja miehille päätöksenteossa. Kansalliseksi tavoitteeksi asetettiin, että kaikista päätöksentekijöistä naisia tulisi olla 30 prosenttia.
Tällä hetkellä, vuoden 2011 vaalien jälkeen, kaikista päätöksentekijöistä naisia on noin viisi prosenttia. Parlamentissa naisia on 11 prosenttia ja 20 ministeristä naisia on neljä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana luvut ovat laskeneet. Siitä huolimatta, että Sambia on demokraattinen valtio, jossa on käytössä monipuoluejärjestelmä, on se Afrikankin mittapuulla huomattavan jäljessä sukupuolten välisessä tasa-arvossa.
Naisia myymässä vihanneksia Lusakaan johtavan tien varrella | Kuva: Jenni Pitko
Suurimmat haasteet naisten poliittisen osallistumisen parantamiselle ovat kulttuuri ja asenteet. Perinteisessä sambialaisessa perheessä naisen rooli on keittiössä, taustalla. Naiset ja tytöt tarjoilevat valmistamansa ruuan miehille niiaten tai polvistuen heidän eteensä ja syövät itse ruuan kattilasta – sen mitä on jäljellä. Jos perheessä on paljon lapsia, mikä on yleistä, sillä perhesuunnittelu ei ole Sambiassa kovin hyväksyttävää, pääsevät tytöt harvemmin kouluun ja saattavat jäädä jopa lukutaidottomiksi ja päätyä naimisiin hyvin nuorina.
Sambia kantaakin surullista ykkössijaa lapsiavioliittojen yleisyydessä. Koska naiset on kasvatettu tähän rooliin, he eivät yleensä näe itseään johtajina. Miehetkään eivät usein halua naisia osallistumaan poliittiseen toimintaan. He voivat kokea naisen ehdolle asettumisen jopa miehen, perheen pään, uhmaamisena.
Naisilta myös puuttuu paljon politiikkaan tai ehdokkuuteen tarvittavaa kapasiteettia. Heiltä voi puuttua esimerkiksi lukutaito, julkisen puhumisen vaatima itsevarmuus sekä raha, jota perheessä hallinnoi mies. Viime parlamenttivaaleissa aktiivisimpia äänestäjiä olivat naiset, mutta ehdokkaista heitä oli alle 15 prosenttia.
Politiikkaan liittyy Sambiassa inhottavia asioita, jotka karsivat ehdolle haluavien naisten lukumäärää. Oman aseman pönkittämiseksi kilpailijoista levitetään huhuja ja valheita. Trashing on yleistä sekä miesten että toisten naisten toimesta. Pari vuotta sitten lehdessä oli julkisesti uhattu joukkoraiskata sambialaisen FDD-puolueen naispuheenjohtaja! Uhkailun kohteena ollut Edith Nawakwi jättäytyi pois politiikasta tapahtuneen jälkeen kertoen medialle, että ei halua elää jatkuvassa pelossa.
Yksi merkittävä este ehdolle asettuvien naisten läpipääsemiselle voi olla Sambiassa käytössä oleva vaalijärjestelmä FPTP ”First past the post”, joka on käytössä sekä parlamentti- että paikallistason vaaleissa. Vaaleissa alueet on jaettu pieniksi äänestysalueiksi wardeiksi ja jokaiselta wardilta valitaan yksi edustaja. Vain eniten ääniä saanut pääsee läpi. Luonnollisesti tämä suosii ehdokkaita, jotka ovat olleet esillä paljon eli vanhoja poliitikkoja sekä niitä, joilla on rahaa eli usein juuri miehiä. Sama vaalijärjestelmä on käytössä naapurimaassa Malawissa, jossa naisten edustus päätöksentekoelimissä on myös erittäin vähäistä.
Choman kaupugin naiset pohtimassa, mikä naisten rooli voisi olla puolueissa | Kuva: Jenni Pitko
Toivoa kuitenkin on. Viime vaaleissa kansalaiset äänestivät pitkäaikaisen valtapuolueen sijaan maan johtoon puolueen, joka lupasi uutta perustuslakia. Vaikka valtaa pitävä Patriotic Front ei pitänytkään lupausta uudesta perustuslaista, jossa huomioitaisiin naiset paremmin, on kansanvalta silti näyttänyt mahtinsa: äänestämällä voi vaikuttaa! Internetin yleistyessä äänestäjät voivat saada tietoa puolueiden toimista ja luoda painetta avoimemmalle kansalaiskeskustelulle.
Suurimmilla sambialaisilla puolueilla on puolueen toiminnassa mukana naisosasto. Naisosastojen kautta politiikasta kiinnostuneiden naisten kapasiteettia voidaan kasvattaa ja luoda naistenvälisiä tukiverkostoja. Vaikka vielä tällä hetkellä naisten rooli puolueissa on yleensä valmistaa tarjoilut puolueen tilaisuuksiin ja tanssia lentokentällä vastaanottaessa merkittäviä vieraita, voi naisosastojen rooli parhaimmillaan kehittyä merkittäväksi puolueen sisäiseen keskusteluun ja kulttuuriin vaikuttavaksi ryhmäksi. Tätä kehitystä tukee muun muassa Women’s Lobbyn naisille suunnatut työpajat, joita järjestetään paikallistasolla eri puolilla maata.
Women’s Lobby teki tänä vuonna gender audit -tutkimuksen, jossa kerättiin tietoa yksityiseltä ja julkiselta sektorilta naisten määrästä johtotehtävissä. Vaikka yleisesti raportti kertoo melko pienestä naisten edustuksesta, löytyy raportista myös positiivisia lukuja. Esimerkiksi korkeimman oikeuden tuomareista jopa 45 prosenttia on naisia. Oikeuslaitoksen kaksi korkeinta johtajaakin ovat naisia. Pankkisektorilla naisia on toimitusjohtajina reilu 8 prosenttia mutta vanhempina asiantuntijoina heitä on yli 30 prosenttia. Naisten näkyminen johtotehtävissä antaa nuorille tytöille ja naisille uskoa omiin johtajakykyihinsä.
Kansalaisjärjestöjen työ asenneilmapiirin muuttamiseksi on tärkeää. Women’s Lobby järjestää tyttöjen johtajuuskoulutuksia, joissa keskiössä on tyttöjen vaikuttamisessa tarvittavan kapasiteetin kasvattaminen. Ollessani mukana yhdessä näistä työpajoista, sain kuulla nuorten tyttöjen tarinoita, kuinka kyseinen koulutus oli heihin vaikuttanut. Sen lisäksi, että he olivat saaneet itsevarmuutta esiintymiseen ja keskusteluihin, olivat he oppineet, että heidän tulevaisuudessa voi olla muutakin kuin pelkkä kotiäitiys.
Unelma-ammatteja lueteltaessa mainittiin ainakin lääkäri, opettaja ja presidentti! Sambian kannalta olisi mitä tärkeintä, että näiden reippaiden ja vastuunkantoa haluavien tyttöjen ja nuorten naisten panos hyödynnettäisiin yhteiskunnan rakentamisessa.
Paikallisesta lehdestä pomittu sanonta, jonka osuvan viestin haluaisin sanoa jokaiselle sambialaiselle tytölle ja kaikille, jotka pohtivat omia vaikutusmahdollisuuksia kuuluu näin:
”If you think you are too small to have an impact, try going to a bed with a mosquito.”
Jenni Pitko
Kirjoittaja on oululainen vihreä kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja eduskuntavaaliehdokas.
Kirjoittajan kuva: Toni Pallari