Maailma on kokenut melkoisen muutoksen kansainvälisen monenkeskisen yhteistyön edistämisessä viimeisten vuosikymmenten aikana. YK:n keskeisimmät sopimukset neuvoteltiin maailmansotien jälkeen. Tuolloin hyvinvointiyhteiskuntien rakentaminen pääsi vauhtiin sotien runtelemissa valtioissa. Konfliktien aiheuttamat tuhot varmasti osaltaan kannustivat yhteistyön edistämiseen. Toisaalta valtioiden tahto kuulua tiettyjen arvojen määrittämään joukkoon ajoi mukaan yhteisiin pöytiin. Rautaesirippu loi jakolinjaa idän ja lännen välille toimien samalla jatkuvana muistutuksena kansainvälisten suhteiden ja yhteiskuntien välisen rauhan herkkyydestä.
Vielä 1990- ja 2000-luvullakin demokratian voittokulku vaikutti vääjäämättömältä kehityssuunnalta. Etenkin Neuvostoliiton hajoamisen myötä voimakas jakaantuminen kahteen toisilleen vastakkaiseen leiriin tuntui ikään kuin lähtevän sulamaan. Minkään ei katsottu olevan enää esteenä sille, että länsimaiset arvot vapaudesta ja demokratiasta ajan myötä ajaisivat itsensä läpi eri puolilla maailmaa.
Suunta on huolestuttava, sillä demokraattisten järjestelmien kehittyminen tutkitusti lisää vakautta ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnissa.
Toisin kuitenkin kävi. Viime vuosina demokratiakehitys on ympäri maailman ottanut taka-askeleita. Suunta on huolestuttava, sillä demokraattisten järjestelmien kehittyminen tutkitusti lisää vakautta ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnissa. Ennustettavuuden ja globaalien kriisien ratkaisemisen kannalta taas multilateralismin toimiminen olisi tärkeää. Yksikään valtio ei voi yksin ratkaista esimerkiksi ilmastonmuutokseen tai vaikkapa koronakriisin kaltaiseen pandemiaan liittyviä asioita. Vaikka valtioiden kulttuuriset erilaisuudet on tärkeä tunnistaa ja niitä kunnioittaa, on yhteistyön ja yhteisten arvojen vahvistuminen kaikkien maailman valtioiden etu. Maat ovat erilaisia, eikä demokratiaa voi katsoa minään ulkopuolelta saneltuna ”vientituotteena”. Demokratian kehittymisen tukeminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeää.
Juuri nyt kun kansainvälistä yhteistyötä kipeimmin tarvittaisiin, on se muuttunut yhä vaikeammaksi. Moniakaan tällä hetkellä voimassa olevia, vuosikymmeniä sitten solmittuja kansainvälisiä sopimuksia ei saataisi nykytilanteessa sovittua. Valtiot eivät yksinkertaisesti pääsisi samaan tapaan yhteisymmärrykseen tavoitteista ja keinoista.
Yksi syy kehityksen taustalla on arvojen aikaisempaa voimakkaampi hajaannus. Emme tunnu enää olevan samaa mieltä edes siitä, missä määrin perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia tulisi kunnioittaa. Jos Euroopan on ajateltu puolustavan juurikin demokratiaa, vapautta ja tasa-arvoa, on hajaannusta nyt EU:n sisälläkin. EU ei siis arvoyhteisönä ole yhtenäinen esimerkiksi YK:n pöydissä. Sitäkin vaikuttavammat muutokset koskevat suurvaltapolitiikkaa, jossa näkemyksensä hyvinkin erilaiseen arvomaailmaan perustava Kiina on vahvistanut jatkuvasti asemiaan.
Valtiot siirtyvät yhä enemmän painottamaan kahdenvälisiä suhteita, vaikka juuri monenkeskisiin ratkaisuihin sitoutumisella on eniten vaikutusta globaalin suunnan kääntämiselle.
Monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen onkin nyt valtava, ajankohtainen haaste. Valtiot siirtyvät yhä enemmän painottamaan kahdenvälisiä suhteita, vaikka juuri monenkeskisiin ratkaisuihin sitoutumisella on eniten vaikutusta globaalin suunnan kääntämiselle.
Arvojen hajaannus johtaa valitettavasti myös demokratian peruspilareiden horjumiseen. Maailmankuvien kärjistyminen on tuonut mukanaan huolestuttavia uhkakuvia myös vahvoissa demokratioissa, kuten Yhdysvalloissa viimeisimpien presidentinvaalien yhteydessä. Vastaavanlaisia esimerkkejä on nähty monissa maissa. Demokratian pohjan nakertumiselta eivät siis ole turvassa nekään maat, joissa toimiva demokraattinen järjestelmä on ollut helppo nähdä pysyvänä saavutettuna etuna.
Historia kulkee usein sykleissä. Siksi erityisesti muutosten myllerryksessä on tärkeää tunnistaa historiallisten käänteiden merkitys. Historia on opettanut, että konfliktien takana on vastakkainasettelu ja kehityksen takana yhteistyö.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.