Viime syksynä vierailin puolisoni kanssa Itä-Aasian vauraassa demokratiassa, Etelä-Koreassa. Matkamme kohokohta oli vierailu Pohjois- ja Etelä-Korean välisellä rajavyöhykkeellä. Matkaa Soulista demilitarisoidulle rajavyöhykkeelle (DMZ, demilitarised zone) on noin 50 kilometriä. Vyöhyke on 250 kilometriä pitkä ja yhteensä neljä kilometriä leveä, rajalinjasta kaksi kilometriä Pohjois-Koreaan ja saman verran Etelä-Koreaan päin. Neljän kilometrin kaistale on itsessään vapaa aseista, mutta molemmin puolin vyöhykkeen raja on ehkä maailman miinoitetuin raja-alue ja siellä partioi satoja tuhansia sotilaita.
Bussissa oppaamme neiti Moon kertoo Korean historiasta. Etelä-Korea eli Korean tasavalta muodostui, kun Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat Korean niemimaan toisen maailmansodan päätyttyä miehitysvyöhykkeisiin. Japani, joka oli miehittäjänä hallinnut Koreaa vuodet 1910–1945, joutui vetäytymään. Pohjois-Koreasta tuli Neuvostoliiton johdolla kommunistinen valtio ja Etelä-Koreasta kommunismin vastainen valtio. Korean sota syttyi, kun Pohjois-Korean armeija Neuvostoliiton tuella hyökkäsi Etelä-Koreaan kesäkuussa 1950. YK-joukkojen ja Yhdysvaltain avulla Pohjois-Korean joukot ajettiin takaisin 38. leveyspiirille. Sota päättyi aselepoon 1953, mutta varsinaista rauhansopimusta maiden välillä ei ole.
Vuosikymmenten kuluessa Etelä-Korea onnistui siirtymään itsevaltaisten kenraalien johtamista hallituksista demokratiaan.
Kansan jakautuminen on suuri tragedia. On paljon sukuja, joilla on omaisia rajan molemmin puolin, mutta heillä ei ole mitään mahdollisuuksia tavata toisiaan.
Kun Korean sota päättyi, Etelä-Korea oli taloudellisesti kuralla. Maan tuotantoelämä alkoi kuitenkin kehittyä nopeasti 1960-lvulta lähtien ja vähitellen maa alkoi vaurastua. Vuosikymmenten kuluessa maa onnistui myös siirtymään itsevaltaisten kenraalien johtamista hallituksista demokratiaan. Vuonna 1988 Koreaan julistettiin uusi perustuslaki, joka vapautti poliittisten puolueiden toiminnan ja presidentinvaalista tuli suora kansanvaali.
Yllättävä särö
Nykyään Etelä-Korea on melko vahva demokratia, jossa kansa valitsee päättäjät vaaleilla. Maassa on monipuoluejärjestelmä ja ihmisillä vapaus osoittaa mieltään. Tosin rikkailla suvuilla on myös paljon poliittista vaikutusvaltaa Etelä-Koreassa.
Etelä-Korean pohjoinen naapuri taas on autoritaarinen diktatuuri, joka sortaa kansalaisiaan. Pohjois-Korea on kuin jättimäinen avovankila, jossa toisinajattelijoita uhkaa vankeus tai jopa kuolema. Esimerkiksi kristittyihin kohdistuu maassa äärimmäistä vainoa. Pohjois-Korea on usean vuoden ajan sijoittunut kärkisijalle kristittyjen vainoa mittaavassa Open Doorsin World Watch List -raportissa.
Mutta Etelä-Koreankin demokratia säröili yllättäen loppuvuodesta 2024, kun silloinen presidentti Yoon Suk-yeol julisti maahan hätätilan ja sai aikaan kaaoksen. Kaoottinen tilanne laukesi, kun presidentti ilmoitti peruvansa poikkeustilan parlamentin vaatimuksesta. Myöhemmin Yoon Suk-yeol tuomittiin oikeudessa vankeuteen.
Poikkeustilakriisin seurauksena Etelä-Koreassa järjestettiin ennenaikaiset presidentinvaalit kesäkuun alussa 2025. Uusi presidentti Lee Jae-Myung on kertonut pyrkivänsä keskusteluyhteyteen ja yhteistyöhön Pohjois-Korean kanssa. Siksi esimerkiksi rajalle asennetut kaiuttimet, joista eteläkorealaiset ovat lähettäneet eteläkorealaista popmusiikkia ja uutisia pohjoiseen, on poistettu. Pohjois-Korean vastaus Etelä-Korean lähetyksiin oli lähettää naapurimaahan epämääräistä äänikakofoniaa, joka kiristi rajan läheisyydessä asuvien hermoja. Nyt äänisodankäynti on toistaiseksi loppunut.
Löydetyt tunnelit
Vierailemme kolmessa kohtaa demilitarisoitua vyöhykettä. Ensimmäinen pysähdys on paikassa Bridge of Freedom (vapauden silta), jossa voi vierailla ilman passintarkastuksia. Alueella on useita muistomerkkejä ja museoesineistöä, kuten vanha Korean sodassa vaurioitunut junaveturi. Yhteen verkkoaitaan on kiinnitetty nauhoja, joissa on rukouksia pohjoiskorealaisten puolesta.
Lähestyessämme demilitarisoidun vyöhykkeen toista kohdetta bussiin nousee puolustusvoimien edustaja, joka tarkastaa kaikkien passit. Matka jatkuu kohti kolmatta tunnelia, joka on yksi neljästä löydetystä pohjoiskorealaisten kaivamasta tunnelista. Tunnelit on löydetty joko sattumalta tai pohjoiskorealaisen pakolaisen kertoman perusteella, mutta niitä on tutkijoiden mukaan todennäköisesti paljon enemmän.
Vierailemamme tunneli ulottuu demilitarisoidulle vyöhykkeelle, siis alueelle, missä sellaista ei saisi olla. Tunneleiden tarkoitus on ollut mahdollistaa hyökkäys Souliin. Kuvaaminen ei ole sallittua tunnelissa, eikä myöskään matkamme seuraavassa kohteessa. Retken viimeinen kohde on näköalatasanne, josta on avara näkymä suoraan Pohjois-Koreaan. Tasanteelta voi kiikareilla havaita Pohjois-Korean puolella sijaitsevan vartiotornin ja rajan tuntumaan rakennetun valekylän, jolla pyritään osoittamaan eteläkorealaisille, kuinka hyvin asiat rajan pohjoispuolella ovat. Jättimäisessä lipputangossa liehuu Pohjois-Korean lippu. Olemme kahden hyvin erilaisen valtion rajalla. Onkohan missään yhtä jyrkkää demokratian ja diktatuurin välistä rajaa?
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.