Demokratiaoptimismi vaihtui vastakkainasetteluun – mikä on Suomen rooli?

Lukion yhteiskuntaopin tunnilla 2000-luvun alussa saimme tehtäväksi kirjoittaa esseen, jossa otettiin kantaa joko Turkin EU-jäsenyyden puolesta tai sitä vastaan. Silloin Turkin EU-jäsenyys ja siihen vaadittavien uudistusten eteneminen tuntuivat todennäköisiltä ja jarruna näytti olevan vain EU:n nihkeä suhtautuminen. Paljon on vettä virrannut Bosporinsalmessa sen jälkeen. Turkki ei kuitenkaan ole ainoa valtio, jonka demokratia- ja ihmisoikeustilanne on viimeisen vuosikymmenen aikana edennyt erittäin huolestuttavaan suuntaan.

Vuosituhannen alussa oli paljon aihetta optimismiin demokratian kannalta. Olin itse elänyt maailmassa, joka selvästi kulki vapaampaan suuntaan ja jossa demokratian vahvistuminen globaalisti vaikutti itsestäänselvyydeltä. Puhuttiin, että olisi vain ajan kysymys, milloin Kiinasta tulee demokraattinen. Kylmä sota ja kommunistiset diktatuurit edustivat aikaa, jota en ollut elänyt tai en muistanut. Keskusteluun nousi kyllä uusia uhkia, kuten kansainvälinen terrorismi ja jossain määrin ilmastonmuutoskin, vaikka siitä ei kovin laajasti vielä puhuttukaan. Optimismi maailman demokraattisemman tulevaisuuden puolesta oli kuitenkin vahvaa siitä huolimatta, että demokratian brändiä tahrasi Yhdysvaltojen epäonnistunut ja väkivaltainen tapa pyrkiä istuttamaan demokratiaa Afganistaniin ja Irakiin.

Kohti autoritaarisempaa maailmaa

Maailma on nyt hyvin erilainen kuin miltä lukioikäisenä kuvittelin sen 2020-luvulla näyttävän. Demokratian tilaa tutkivat tahot ovat yhtä mieltä siitä, että demokratian eri osa-alueet ovat heikentyneet eri puolilla maailmaa jo useiden vuosien ajan. Ei-demokraattisissa valtioissa asuvien ihmisten osuus maailman väestöstä on V-Dem-instituutin mukaan vuosien 2010 ja 2020 välillä kasvanut 20 prosenttiyksiköllä, ja kohti autoritaarisempaa suuntaa kulkevissa maissa asuvien osuus on kasvanut vielä enemmän – 6 prosentista 34 prosenttiin. Optimismi demokratian leviämisestä ja suunnitelmat sen edistämiseksi ovat vaihtuneet ymmärrykseen siitä, että demokratia rapautuu ja sitä on myös välttämätöntä puolustaa.

Kansalaisyhteiskunnan kapeneva tila, lehdistönvapauden heikentyminen, opposition toimintamahdollisuuksien tukahduttaminen ja oikeusvaltioperiaatteen horjuminen eivät ole vain autoritaarisiksi tiedettyjen valtioiden ongelmia, vaan demokratian edellytykset ovat koetuksella myös perinteisesti vahvoina pidetyissä demokratioissa. Joudumme miettimään, ketkä ovat kumppaneita demokratian edistämisessä, ja demokratian puolestapuhujina maailmalla esiintyvien valtioiden uskottavuus kärsii, kun tehtävää riittää kotimaissakin.

Poliitikot luottavat suomalaiseen demokratiaan

Suomi on toistaiseksi säilyttänyt asemansa vahvana demokratiana kaikissa demokratiamittauksissa. Toki pessimisti voisi ajatella, että Suomen demokratia vaikuttaa yhtä turvatulta kuin demokratian maailmanlaajuinen voittokulku vielä parikymmentä vuotta sitten. Demo Finlandin keskustelussa ”Miten demokratiaa suojellaan?” heinäkuun SuomiAreenassa puhuneet poliitikot ovat kuitenkin luottavaisia sen suhteen, että suomalainen demokratia ei ole merkittävästi uhattuna. Keskustelussa käsiteltiin sekä demokratian sisäisiä että ulkoisia uhkia ja kansainvälistä yhteistyötä.

Poliitikot näkivät Suomen vahvuuksina muun muassa oikeuslaitoksen riippumattomuuden, perustuslain valvonnan, median vapauden sekä puolueiden välisen yhteistyön, jotka estävät demokratian rapautumista. Demokratian edistämistä muissa maissa monenkeskisen yhteistyön, dialogin ja demokratiatuen kautta pidettiin myös tärkeänä. Jotta demokratiaa voidaan tukea muualla, on kuitenkin huolehdittava, että se pysyy vahvana myös Suomessa. Vaikka puhujat nostivat esiin suomalaisten instituutioiden vahvuuden, mahdollisina uhkina nähtiin kansalaisten syvä jakautuminen ja vastakkainasettelu sekä ilmapiiri, jossa häirinnän pelko pitää ihmisiä poissa yhteiskunnallisesta keskustelusta tai päätöksenteosta.

Demokratialla menee siis huomattavasti huonommin kuin vielä vuosituhannen alkupuolella, mutta hyvä uutinen on, että kaikki me voimme osaltamme edesauttaa sen vahvistamista. Hyvän hallinnon ja demokratiaa kunnioittavien lainsäätäjien lisäksi tarvitaan kansalaisia, jotka edistävät rakentavaa keskustelukulttuuria ja vaativat sitä myös päättäjiltä. Suomen demokraattiset instituutiot ja puolueiden sitoutuminen demokratiaan ovat vakaalla pohjalla, mikä ei ole itsestään selvää enää edes EU:n sisällä. Siksi Suomella onkin hyvä mahdollisuus toimia vahvana demokratian puolustajana kansainvälisesti.

Katso Demo Finlandin SuomiAreena-keskustelu ”Miten demokratiaa suojellaan?” tästä.

—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.