Me täällä pohjoismaissa olemme tottuneet siihen, että kaikki äänioikeutetut saavat äänestää ja ennen kaikkea päättää itsenäisesti siitä ketä äänestävät. Olemme myös tottuneet siihen, että äänellämme on merkitys. Vaalien tuloksia kunnioitetaan, ja myös hävinnyt osapuoli hyväksyy tuloksen mukisematta – reilu meininki ja pulinat pois.
Viime aikoina on käyty kahdet vaalit melko toisenlaisessa todellisuudessa. Krimillä järjestettiin pikavauhtia kansanäänestys niemimaan asemasta sekä sen suhteesta Ukrainaan ja Venäjään. Vaalit järjestettiin poikkeuksellisissa olosuhteissa, eikä tulos ole YK:n yleiskokouksen päätöksen mukaan sitova. Vain muutama maa Venäjän lisäksi oli valmis hyväksymään äänestystuloksen.
Epävarmuus tulevaisuudesta heijastuu väistämättä äänestyskäyttäytymiseen ja ohjaa ”pelaamaan varman päälle”. Sananvapauden rajoituksien lisäksi se, että pääministeriksi valitun Sergey Aksyonovin puolue sai edellisissä Krimillä järjestetyissä vaaleissa vuonna 2010 vajaat viisi prosenttia äänistä, antaa aihetta pohtia, kuinka vapaana ja demokraattisina näitä vaaleja voidaan pitää.
Viime sunnuntaina Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin AKP-puolue voitti paikallisvaalit 45 prosentin ääniosuudella tärkeimmän oppositiopuolueen kannatuksen ollessa 28 prosenttia. Vaaleja edelsi pääministeri Erdoğaniin liittyvä korruptioepäily, ja häntä kritisoineet kansanliikkeet osoittivat voimakkaasti mieltään pääkaupungissa. Vaalikahinoissa kuoli ainakin kahdeksan ihmistä. Vaalivoiton varmistuttua Erdoğan käytti kovaa kieltä vastustajistaan, mikä ei varsinaisesti vahvista uskoa demokratiaan ja vapauteen valita toisin.
Tulevana sunnuntaina äänestetään Afganistanissa erittäin haastavassa tilanteessa. Nykyinen valtionpäämies Hamid Karzai ei voi asettua enää ehdolle, joten seuraaja valitaan 11 ehdokkaan joukosta. Päivittäin tehdään pommi-iskuja, siviilejä kuolee, toimittajia ja vaalivirkailijoita uhkaillaan. Afganistanin vakauden kannalta on tärkeää, että vaalit ylipäätään saadaan järjestettyä. Lain mukaan vaalit täytyy uusia esimerkiksi, jos joku kandidaateista kuolee. Hallinnon horjuttaminen tätä kautta voi hyvin olla jopa talebanien tukemien väkivaltaisuuksien tavoitteena.
Erityisesti naisilla ja nuorilla on paljon menetettävää näissä vaaleissa. Afganistanin vaalikomission mukaan 12 miljoonan rekisteröityneen äänestäjän joukossa on 3,8 miljoonaa uutta äänioikeutettua, joista yli kolmasosa on naisia. Nähtäväksi jää, uskaltavatko he käyttää vaaleissa omaa harkintaansa vai pystyvätkö miespuoliset vanhemmat sukulaiset määräämän jälleen kerran tulevaisuuden suunnan.
Nämä esimerkit on hyvä pitää mielessä, kun me suomalaiset käymme keskustelua EU-vaaleista. Riittävän vahvalla Euroopan Unionilla on mahdollisuus vaikuttaa demokratiakehitykseen. Yksittäisten maiden ääni jää sen sijaan vain korkeintaan paheksunnan tasolle. Tällainen paheksunta ei ainakaan ukrainalaisten mieliä nyt lämmitä.
Nasima Razmyar
Kirjoittaja on SDP:n eduskuntaryhmän viestintäsihteeri sekä puolueen eurovaaliehdokas. Teksti on julkaistu myös kirjoittajan blogissa Iltalehden sivuilla.