Havahdun ilmastoinnin tasaiseen huminaan ja muistan yhtäkkiä missä olen – hotellissa lähes tuhannen kilometrin päässä Addis Abebasta Etiopian maaseudulla Bahir Darissa. En käännäkään kylkeä nukahtaakseni uudelleen, vaan uteliaana nousen reippaasti ja vetäisen verhon ikkunan edestä. Näkymän täyttää uskomaton maisema: yksi Sinisen Niilin alkulähteistä, Tana-järvi, jossa yksinäinen kalastaja meloo kaislavenettään. Aurinko värjää jo heikosti taivaanrantaa, johon piirtyvät minulle tuntemattomat eksoottiset puut ja pensaat ja läheisen kaislasaaren täyttävät kymmenet pelikaanit.
Pari tuntia myöhemmin me ulkoministeriön vaikuttajakurssin osanottajat olemme jo kaukana tutustumassa Tana-Beles –kasvukäytävän kylien vesi- ja sanitaatiohuoltoon. Suomi on tukenut vesihuollon ja sanitaation laajentamista ja kestävyyttä Amharan osavaltiossa jo vuodesta 1994 lähtien ja Benishangul-Gumuzin osavaltiossa vuodesta 2008.
Viimeisimpien arvioiden mukaan Etiopian väestöstä noin 52 prosenttia on vesihuollon piirissä ja 32 prosenttia sanitaation. Maan lähes 80 miljoonasta ihmisestä 80-90 prosenttia asuu maaseudulla, missä puhtaan veden jakelu ja sanitaatio ovat huomattavasti kaupunkeja alhaisemmalla tasolla. Siksi on ymmärrettävää, että kyläläiset ovat ylpeitä kaivoistaan ja puhtaasta vedestä. Kaivo ja viemäröinti merkitsevät tautien vähenemistä, lasten kouluun pääsyä ja elintason nousua.
Kehitysyhteistyön vanhoista virheistä on opittu, ja kaivot rakennetaan nyt yhteistyössä kyläläisten kanssa. Rahat kanavoidaan paikallisen pienrahoituslaitoksen kautta suoraan yhteisöille, jotka vastaavat kaivojen rakennuttamisesta sovittujen pelisääntöjen mukaan itse. Käsityöläisten koulutus kaivojen rakentamiseen ja ylläpitämiseen on luonut alueille pienyrittäjäkuntia, joiden toiminta on levinnyt myös muihin käsityöläisammatteihin.
Suomi osallistuu kylien vesi- ja maatalousprojekteihin parantaakseen etiopialaisten toimeentulomahdollisuuksia. Etiopian talous perustuu maataloustuotteisiin, ja 85 prosenttia väestöstä saa toimeentulonsa maataloudesta. Tuella on myös toimeentulon parantamisen lisäksi laajempi vaikutus väestön kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen. Eroosiota on kyetty hidastamaan ja viljelyoloja parantamaan.
Sadon myyntiin ja markkinointiin kehitellään parhaillaan mobiilipalveluja, jotka tuntuvat suomalaisia edistyksellisemmiltä. Vai mitä sanotte sovelluksesta, jossa sipulin tuottaja saa päivän hinnat kännykkäänsä, pystyy vertailemaan niitä ja myytyään tuotteensa myös raha siirtyy sähköisesti hänen tililleen? Lisäksi Suomi on mukana maanhallintarekisterin luomisessa, joka edesauttaa maan jakamista perimyksessä tasapuolisemmin, myös naisille.
Yksi köyhyydestä nousemisen edellytyksistä on koulutus. Suomi on jo vuodesta 1980 tukenut etiopialaisten oppimista ja opettajien koulutusta, myös kehitysvammaisten lasten opetusta. Haasteet ovat suuret väestönkasvun nopeuden vuoksi. Koulutilat, välineet ja opettajat eivät tahdo riittää. Kaikki valtion koulut kuuluvat kuitenkin ohjelmaan, jossa panostetaan erityisesti opettajien koulutukseen ja yleisten oppimisvaatimusten täyttämiseen. Addis Abebassa Tsehai Chorran peruskoulun luokissa istui yli 50 oppilasta koulupuvuissaan. Jokaisessa luokassa meidät otettiin vastaan iloisesti laulaen. Näimme, miten liitutaululle laaditut matematiikan tehtävät hoidettiin. Meidän panoksemme vähennyslaskuun 10-5=5 suoritti valtionvarainministeriön virkamies, jonka toimitusta luokka seurasi henkeään pidättäen. Selvisimme – mikä helpotuksen huokaus lasten suusta!
Tana-järven kauneudelle veti vertoja ainoastaan Etiopian kansallismuseo.
Kulttuuristaan ja maan menneisyydestä ylpeä opas esitteli museon aarteet, joista merkittävin on ihmistä edeltäneen varhaisen apinaihmisen fossiili Lucy, ikää arviolta 3,2 miljoonaa vuotta. Jo 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua Etiopiassa on viljelty maata ja käyty kauppaa antiikin Egyptin kanssa.
Murheellisin ja ahdistavin vierailu oli niin kutsuttuun Naisten taloon. Olen aiemmin paneutunut Suomessa ja Pohjoismaissa ihmiskauppaan, mutten koskaan tavannut yhtäkään sen uhria. Tiedän todellisuuden teoriassa, mutta Addis Abebassa se sai kasvot.
Kansalaisjärjestöt pitävät muun muassa Suomen kehitysavun turvin yllä taloa, jossa kuntoutetaan arabimaissa orjuutettuja, hyväksikäytettyjä ja sieltä palautettuja naisia – tai paremminkin tyttöjä. Suurin osa heistä oli 14–20 –vuotiaita. Tuskin yksikään heistä oli selvinnyt matkastaan ilman vammoja, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin.
Kuntoutustehtävä tuntuu valtavalta, niin vaikeita heidän vammansa ovat ja niin vaikeaa heidän on palata kotimaassaan yhteisöön. Tästä huolimatta pienikin apu on konkreettista, se menee perille ja muuttaa maailmaa.
Eila Tiainen
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton kansanedustaja ja Demon hallituksen jäsen.