Demokratian kehtona pidetään antiikin Kreikkaa, jossa vapaat miehet päättivät suoran demokratian muodossa yhteisöään koskevista asioista. Nykymuotoinen demokratiamme on muotoutunut hitaasti vuosisatojen aikana. Antiikin sivistyksen ohella kristillinen humaani ja positiivinen ihmiskuva on luonut lujan perustan länsimais-eurooppalaiselle kansanvallalle. Demokratialiikkeen kanssa rinta rinnan 1800-luvulla nousi Euroopassa kansallismielisyys. Demokraatit halusivat ensisijaisesti vaalia kokonaisuuksia, jossa kulttuurisesti yhtenäinen kansa muodostaa oman valtionsa, jossa se voi demokraattisin metodein päättää omasta kohtalostaan.
Suomessa on monipuoluejärjestelmä, jossa puolueet kilpailevat äänistä demokraattisesti. Monipuoluejärjestelmä ei välttämättä tarkoita, että puolueet olisivat toistensa oppositioita, mutta jokaisen puolueen on profiloiduttava ainakin jossain asiassa puoluekartalla. Valta ja vallassa pysyminen on kuin huume. Myös demokratiassa valtaa pyritään suojelemaan, ja se halutaan pitää omissa käsissä. Pitkään toimineilla puolueilla on sidosryhmiä ja poliittisia toimijoita yhteiskunnan eri rakenteissa. Näin he pääsevät suojaamaan valtaansa. Se kenellä on rahat, sillä on valta ja päinvastoin.
Maailma politisoituu kiihtyvällä tahdilla, yliopistotkaan eivät pysy tämän kehityksen ulkopuolella. Raha puhuu, koska vallassa olevat puolueet tukevat rahallisesti strategisia tutkimuksia oikeuttaakseen toimintaansa ja ideologiaansa. Demokratian heikkous on se, että enemmistö on aina oikeassa, vaikka se olisikin väärässä. Täydellistä poliittista järjestelmää ei ole eikä tule. Winston Churchill totesi oivallisesti, että demokratia on huonoin hallintotapa, ellei lasketa mukaan kaikkia muita hallintapoja, joita on kokeiltu.
Demokratiaa ei voi olla ilman laajaa sananvapautta. Parhaimmillaan demokratia saa kansalaisen ajattelemaan itse ja kehittymään jatkuvasti. Valtiollinen menestys perustuu hyvinvoiviin kansalaisiin, jotka kokevat olevansa oman elämänsä subjekteja. Viime kädessä demokratiassa voittaa paras mielipide, siksi keskustelutaito on olennaista. Kieli on ajattelun väline. Kuitenkaan ilman laadukkaan koulutuksen tarjoamaa laajaa kansansivistystä kansalaisilla ei ole mahdollista tutkia asioita ja kyseenalaistaa uskomuksia. Ei ole demokratiaa ilman sananvapautta.
[Tekstin tästä kohdasta on poistettu kappale, joka ei ole Demon julkaisuperiaatteiden mukainen.]
Eurooppa on muutenkin ison mullistuksen edessä. Päätösvalta Suomen omasta talouspolitiikasta on karkaamassa yhä kauemmas kansalaisista. EU haluaa luopua yksimielisyysvaatimuksesta EVM:n päätöksissä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pieniltä valtioilta kuten Suomelta ei jatkossa kysytä mitään, meille jää vain maksajan rooli. Millainen kansa antaa päätösvallan omiin rahoihinsa pois? Mihin tämä vielä johtaa? No, väliaikaista kaikki on vaan. Aina tulee uusi vallankumous.
Laura Huhtasaari
kirjoittaja on kansanedustaja ja perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja
* Demo julkaisee sivuillaan säännöllisesti yhden jäsenpuolueensa edustajan kolumnin. Kolumnissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demon näkemyksiä.