Tampereen yliopistossa on tänä keväänä valmistunut pro gradu -tutkielma naisten poliittisesta osallistumisesta Sambiassa. Sen mukaan naisten osallistumista politiikkaan hidastavia tekijöitä ovat patriarkaaliset asenteet sekä pienet tulot ja matala koulutustaso, mutta toisaalta naisten osallistumista tukeviakin asenteita löytyy.

Sosiaaliantropologian opiskelija Karoliina Paakkisen tutkielma Gender in Zambian Politics – Zambian Female Politicians’ Experiences about their Possibilities to Participate in Decision-Making Processes pohjautuu sambialaisten naiskunnanvaltuutettujen haastatteluihin sekä havainnointiin paikan päällä. Hän osallistui esimerkiksi Demon ja Zambia National Women’s Lobbyn (ZNWL) hankkeen toimintaan, kuten kunnanvaltuutettujen koulutukseen Lusakassa. Ennen tutkielman aloittamista Paakkinen oli korkeakouluharjoittelussa Demolla, joten työ naisten osallistumisen tukemiseksi kunnallistasolla Sambiassa oli hänelle entuudestaan tuttua. Tutkielman aineisto on kerätty loppuvuodesta 2018.

Tutkimuskysymyksenä Paakkisen gradussa on, mikä merkitys sukupuolella on politiikassa Sambiassa. Tätä hän selvitti keskittymällä siihen, millaisia asenteita naisten poliittista osallistumista kohtaan on ja miten resurssit vaikuttavat naisten poliittiseen osallistumiseen. Tutkielma keskittyy paikallistasolle ja erityisesti naiskunnanvaltuutettujen kokemuksiin. Sambiassa naiset ovat politiikassa erittäin aliedustettuja, sillä parlamentissa naisten osuus on 17 prosenttia ja kunnanvaltuustoissa vain 9 prosenttia. Demo on kumppanijärjestönsä ZNWL:n kanssa vahvistanut naisten roolia paikallistason päätöksenteossa vuodesta 2013 alkaen kouluttamalla naispoliitikkoja ja tukemalla heidän verkostoitumistaan.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että sukupuoli on erittäin merkittävä tekijä politiikassa Sambiassa, mutta sillä voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia tilanteen mukaan. Sukupuolella on merkitystä naispoliitikoille erityisesti uran alkuvaiheessa, mutta myöhemmin sen merkitys vähenee. Vaikka patriarkaaliset näkemykset perinteisistä sukupuolirooleista elävät edelleen ja vaikeuttavat naisten osallistumista politiikkaan, asenteet ovat muuttumassa. Konkreettisia esteitä politiikassa toimimiseen tuovat myös resurssit – tai niiden puute.

Osallistumista rajoittavat asenteet muuttuvat pikkuhiljaa

Politiikka on miesten työtä –tyyppinen ajattelu ei ole pelkästään Sambian ongelma. Kaikkialla maailmassa naisten kykyjä poliitikkoina ja johtajina on epäilty ja sukupuolittunut työnjako on tuonut naisille suuremman vastuun kodista, jolloin aikaa politiikalle on ollut vähemmän. Niinpä ei ole yllättävää, että nämä patriarkaaliset asenteet nousivat esiin myös sambialaisten naiskunnanvaltuutettujen haastatteluissa. Yleinen ilmapiiri ja kulttuuri, jossa naisia ei nähdä kyvykkäinä politiikkaan, mainittiin esteinä naisten poliittiselle osallistumiselle. Kielteisesti voivat ajatella sekä naiset että miehet, mutta miesten asenteet tulivat useammin esiin osallistumista vaikeuttavina tekijöinä. Ensimmäinen askel monille on kuitenkin ollut saada tukea naisilta, jotka sitten voivat vakuuttaa miehetkin uransa alkuvaiheessa olevan naispoliitikon tueksi.

Naiset ovat kohdanneet vastustusta erityisesti politiikkaan lähtiessään. Esimerkiksi perheet ovat voineet pitää politiikkaa väkivaltaisena ja sen vuoksi suhtautuneet kielteisesti naisten poliittiseen toimintaan. Haastateltavat kertoivat suhtautumisen kuitenkin muuttuneen myönteisemmäksi uran edetessä. Sukupuolen lisäksi ikä vaikuttaa asenteisiin, sillä sekä perhe että esimerkiksi muut poliitikot vähättelevät helposti erityisesti nuoria naispoliitikkoja ja sanovat poliitikkojen tarvitsevan iän tuomaa kokemusta ja osaamista. Pelko voi myös estää naisia osallistumasta politiikkaan. Useat haastateltavat kertoivat kovasta kielenkäytöstä, solvauksista ja pelottelusta, jota naispoliitikkoihin kohdistuu. Heidän mukaansa esimerkiksi naispoliitikkojen historiasta kaivellaan ikäviä asioita, joita sitten tuodaan esiin julkisesti ja näin pyritään pitämään naisia poissa päätöksenteosta. Tätä ei haastateltavien mukaan tapahdu miehille.

Asenteisiin liittyy myös sukupuolittunut työnjako, joka haastateltavien mukaan alkaa jo lapsena. Kun tyttöjen tulee koulunkäynnin jälkeen avustaa perhettä kotitöissä, voivat pojat käyttää ajan muuhun. Moni myös ajattelee, ettei naisilla ole aikaa politiikalle koska heidän tulee hoitaa kotia. Useat tutkimukset kertovat naisten tekevän valtaosan kotitöistä ja kantavan päävastuun lastenhoidosta, eikä Sambia ole poikkeus.

Toisaalta osa haastateltavista toi esiin sukupuolen myös myönteisenä asiana, sillä on äänestäjiä, jotka haluavat äänestää naista. Jotkut kunnanvaltuutetut ovatkin saaneet tukea nimenomaan sen vuoksi, että ovat naisia. He kertovat joidenkin pitävän naisvaltuutettuja luotettavampina ja vastuullisempina äänestäjilleen kuin miehiä. Myös monet politiikan toimijoista kansanedustajista presidenttiin ovat pyrkineet tukemaan naisten osallistumista. Esimerkiksi eräässä kunnanvaltuustossa valtuutetut olivat vaatineet naisen valitsemista varapuheenjohtajaksi, kun puheenjohtajana toimi mies. Asenteissa onkin haastattelujen perusteella havaittavissa muutosta, eivätkä jäykät sukupuoliroolit enää rajoita naisten osallistumista yhtä paljon kuin aikaisemmin. Naispoliitikot saavat myös tukea.

Useat haastateltavat kokevat, että miehet pääsevät erilaisiin asemiin naisia helpommin. He ovat kuitenkin myös päättäväisiä oman uransa suhteen. Monilla haastateltavilla on haaveita politiikassa etenemisestä esimerkiksi puolueen johtoasemiin, kansanedustajiksi tai presidentiksikin. Tavoitteensa saavuttaakseen he kertovat tekevänsä nyt lujasti töitä, jotta voivat vakuuttaa äänestäjät.

Naiskunnanvaltuutetut kokoontuvat vuosittain yhteiseen konferenssiin.

Varattomuus voi olla esteenä poliittiselle uralle

Asenteiden lisäksi naisten poliittista osallistumista rajoittavat myös konkreettisemmat tekijät. Erityisesti raha ja koulutus ovat resursseja, joita poliittisella uralla tarvitaan, ja joita miehillä on tavallisesti naisia enemmän käytössään. Rahaa tarvitaan vaalikampanjointiin, ehdokasmaksuihin, yhteisön avustamiseen sekä tietysti elämiseen, kun politiikka vie suuren osan ajasta, jonka muuten voisi käyttää työntekoon. Kunnanvaltuutetut saavat korvauksena päivärahoja ja kokouspalkkioita, mutta monien haastateltavien mukaan summat ovat riittämättömiä. Kunnanvaltuutetun tointa pidetään osa-aikaisena, mutta osa haastateltavista kokee sen olevan käytännössä kokopäiväinen.

Haastatteluissa nousi esiin kunnanvaltuutettujen laaja rooli yhteisöissään. Varsinaisen päätöksenteon lisäksi valtuutettujen odotetaan avustavan omaa yhteisöään monenlaisissa asioissa. Haastateltavat kertoivat esimerkiksi maksaneensa korvauksistaan yhteisön jäsenten hautajais- ja lääkärikuluja sekä lasten koulumaksuja sekä toimivansa milloin fasilitaattorina ja milloin riidanratkaisijana yhteisöissään. Avunpyyntöjä ja yhteydenottoja tulee sekä puhelimitse että suoraan kotiovelle. Valtuutetut ovatkin läheisesti mukana yhteisön arjessa, mikä koskee haastateltavien mukaan erityisesti naiskunnanvaltuutettuja. Läheisessä siteessä yhteisöön on kuitenkin myös myönteisiä puolia, kertoivat useat haastateltavista, sillä sen ansiosta puolueet kuuntelevat valtuutettuja tarkasti. Heidän tiedetään olevan yhteisöjen asioiden asiantuntijoita.

Ehdokkaaksi ryhtyminen vaaleissa ei myöskään ole ilmaista. Ehdokkaiden tulee maksaa ehdokasmaksu, jota vuoden 2016 vaalien alla korotettiin. Maksut vaihtelivat 75 dollarista jopa 750 dollariin parlamenttiehdokkaiden kohdalla. Lisäksi itse kampanjointi maksaa, kun ehdokkaan tulee matkustaa eri paikkoihin vaalipiirissä ja ihmiset myös odottavat ehdokkailta tarjoiluja vaalitilaisuuksissa. Äänestäjät siis odottavat myös hyötyvänsä valtuutetuista ja ehdokkaista muutenkin kuin heidän poliittisten päätöstensä kautta.

Jotkut naiset kertoivat saaneensa rahallista tukea muilta, kuten aviomiehiltään tai naapureilta ehdokkuudelleen. Tilastojen mukaan naiset tienaavat Sambiassa miehiä vähemmän, ja miesten osuus palkkatyössä käyvistä on naisia suurempi. Niinpä naisilla on keskimäärin vähemmän rahaa käytössään. Haastateltavien mukaan naiset myös käyttävät miehiä suuremman osan tuloistaan perheensä ja lastensa hyväksi. Sama ilmiö on havaittu myös tutkimuksissa. Näiden tekijöiden vuoksi sambialaiset naiset ovat kuitenkin miehiä heikommassa asemassa sen suhteen, miten paljon he voivat käyttää rahaa politiikkaan osallistuakseen.

Rahan lisäksi koulutus voi olla ratkaiseva tekijä. Vuoden 2016 vaalien alla tuli voimaan perustuslain muutos, jonka mukaan ehdokkailla tulee olla 12 vuotta koulutusta takanaan. Sambiassa tyttöjen koulupudokkuus erityisesti maaseudulla on yleistä ja poikien osuus toisen asteen koulutuksen suorittaneista on tyttöjä korkeampi, joten koulutusvaatimus vaikeuttaa erityisesti naisten lähtemistä ehdolle. Paakkisen haastattelut keskittyivät jo valittujen kunnanvaltuutettujen omiin kokemuksiin, joten haastatelluille naisille koulutodistuksen puuttuminen ei ollut este. Joissain haastatteluissa koulutustasovaatimuksen aiheuttamat haasteet kuitenkin tulivat esiin muita mahdollisia ehdokkaita haittaavana tekijänä. Yksi haastateltavista mainitsi aiheeseen liittyvän korruption. Hänen mukaansa koulutodistuksia alettiin myös hankkia rahalla, kun niitä vaadittiin ehdokkailta.

Paakkisen arvion mukaan resurssit ovat vielä asenteita enemmän naisten poliittista osallistumista hidastava tekijä, sillä asenteet ovat jo muuttumassa. Toisaalta ne myös vaikeuttavat erityisesti poliittisen uran alkuvaihetta, kun taas resurssien puute haittaa koko uralla.

Demon hanke tarjoaa tukea naispoliitikoille

Haastatteluissa tuli esille, että osaamisen vahvistaminen ja mentorointi koetaan tärkeiksi. Vaikka laki Sambiassa takaa naisille ja miehille samat mahdollisuudet poliittiseen osallistumiseen, on naisten tiellä enemmän esteitä ja siksi naisten osallistumisen tukeminen eri tavoin on keskeistä. Eräs haastateltava toivoi kiintiöiden käyttöön ottamista, jotta tilanne naisten kannalta tasoittuisi. Demon ja ZNWL:n hanke keskittyy naispoliitikkojen koulutuksiin sekä naisten puoluerajat ylittävän yhteistyön edistämiseen. Erilaiset politiikassa tarvittavat taidot, joita naiset hankkeen koulutuksissa oppivat, nähtiin haastatteluissa tärkeinä ja hankkeen toimintaa arvostetaan.

Vuoden 2016 yleisvaalien jälkeen valta- ja oppositiopuolueiden välit Sambiassa ovat huonontuneet, ja myös vaaliväkivaltaa on esiintynyt täytevaalien yhteydessä. Paakkinen havaitsi tutkielmaa tehdessään kireyttä myös eri puolueiden naiskunnanvaltuutettujen välillä. Tilanne heijastuu siis myös naispoliitikkojen arkeen, joten tarvetta puoluerajat ylittävän yhteistyön tukemiselle on. Eri puolueita edustavat naispoliitikot ovat Demon ja ZNWL:n hankkeessa sitoutuneet monipuolueyhteistyöhön, ja puolueiden naisjärjestöt ovat perustaneet sekä kansallisen tason dialogifoorumin että paikallisia yhteistyöfoorumeita, joissa puolueiden välistä dialogia voidaan pitää yllä.

Paakkinen eritteli tutkielmassaan naisten poliittiseen osallistumiseen vaikuttavia tekijöitä kunnanvaltuutettujen omien kokemusten pohjalta. Sen perusteella hänellä on myös näkemyksiä siitä, millä keinoilla naisten osuutta Sambian politiikassa voidaan vahvistaa. Kolmena tärkeimpänä keinona hän mainitsee koulutuksen ja vertaistuen tarjoamisen naispoliitikoille, tietoisuuden lisäämisen sambialaisten keskuudessa naisten tasavertaisen poliittisen osallistumisen hyödyistä sekä tyttöjen koulutukseen panostamisen. “Työn tulisi olla pitkäjänteistä, sillä tällaiset muutokset vaativat paljon aikaa”, Paakkinen toteaa.

Demon ja ZNWL:n hankkeessa tähtäimessä ovat jo vuoden 2021 yleisvaalit. Niihin valmistaudutaan tukemalla sekä nykyisiä naiskunnanvaltuutettuja että ehdokkuudesta kiinnostuneita naisia. Ensi vuoden vaaleissa naisten osuus kunnanvaltuustoissa toivottavasti ottaa harppauksen eteenpäin.

Lue lisää työstämme Sambiassa täältä.