Demokratian kehittyminen on ollut pitkä prosessi. Ensin on vahvistettu kansalaisten oikeuksia suhteessa hallitsijaan. Sitten epäonnistuneiden sotien seurauksena parlamentaarinen demokratia on ottanut vallan.

Demokratia tarvitsee puoluejärjestelmän. Puolueiden tavoitteet ovat vaihdelleet ammattiryhmien etujen ajamisesta tulonjakoon ja valtion tehtäviin kantaa ottaviin puolueisiin. Uusin kehityslinja on ollut politiikan rakentaminen yhden teeman ympärille, ympäristön tai maahanmuuton.

Tänä päivänä Venäjän ja Kiinan ohjatut demokratiat haastavat länsimaisen liberaalin demokratian. Ne yrittävät todistaa, että ne turvaavat vakauden ja elintason paremman nousun.

Länsimainen liberaali demokratia ei voi todellakaan hyvin. Tyytymättömyys järjestelmän tuottamiin tuloksiin on suurta. Mediapersoona Donald Trump voitti vaalit väheksyttyjen valkoisten työläismiesten äänillä. Politiikan melkein ulkopuolinen Emmanuel Macron valittiin poteroihin kaivautuneisiin poliitikkoihin kyllästyneiden kansalaisten äänillä. Koomikko Beppe Grillo voitti ihmisten kyllästyttyä kaateettomiin lupauksiin ja poliitikkojen omahyväisyyteen. Saksassa perinteiset puolueet säilyttivät hallitusvallan, mutta politiikan laidat kasvavat.

Lähes kaikissa länsimaissa keskusteluilmapiiri on polarisoitunut ja kärjistynyt. Kansallismielisyys on vahvistunut. Sen seurauksena vihreästä ja globaaliliikkeestä on tullut kansallismielisyyden anti-liike. Keskustelun argumenteissa vedotaan tunteisiin, ei faktoihin. Oikeusvaltio ei saa kunnioitusta.

Mediakin on palannut puoluelehdistön aikoihin. Missiojournalismi on voittanut alaa. Toimittaja voi olla ylpeä, jos hän on ollut oikealla asialla. Sanomalehdet suosivat mielipiteitä analyysien sijasta.

Kaiken kaikkiaan eliitin ja kansan yhteys on etääntynyt. Kädestä suuhun elävien osuus on kasvanut. Eliitti opettaa, kuinka kansan pitäisi elää, mutta kansa ei ymmärrä lentokoneilla kiitävien politikkojen sanomaa.

Demokratialla on kuitenkin kaksi ylivoimaista ominaisuutta. Verisiä vallankumouksia ei tarvita, koska yhteiskunta kehittyy kansalaismielipiteen suuntaan. Demokratiassa mielipiteenvapaus on turvattu. Maat, joissa kontrolloimattomalle luovuudelle annetaan mahdollisuus, tulevat aina olemaan kehityksen kärjessä.

Jotta demokratia säilyy, järjestelmää on kehitettävä. Luottamus poliittisten toimijoiden puheisiin ja lupauksiin on palautettava. Luotettava faktantarkastus on välttämätöntä. Väite, että köyhät aina köyhtyvät, on osoitettava vääräksi ja saatava epäluottamus kohdistumaan juuri väärän puhujaan. Vaalilupauksien seurantaa on kehitettävä niin, että media kattavasti kertoo vaalilupauksien tilan.

Ihmiset heimoutuvat ja lukevat vain uutisia, jotka heitä miellyttävät. Uutta mediaa on opittava käyttämään niin, että vaihtoehtoiset näkemykset tulevat automaattisesti helposti luettaviksi.

Yhden asian liikkeet ovat ongelmallisia, koska kuluttajansuoja muissa kysymyksissä on äärimmäisen heikko. Perinteisten puolueiden on pelastettava itsensä. Se edellyttää, että niillä on kattava visio siitä, kuinka parempi yhteiskunta rakennetaan. Puolueiden tehtävä on tarjota kansalle ohjelma valittavaksi eikä niin, että puolueet tarjoavat sitä, mitä luulevat kansan haluavan.

Suvaitsevaisuus on asenne, joka meidän on saavutettava. Maailman historia on täynnä tieteellisiä totuuksia, jotka ovat osoittautuneet vääriksi. Siksi mikään mielipide ei ole väärä. Mutta on oikein esittää perusteita sille, miksi jokin näkemys ei ole perusteltu.

Kenelläkään ei ole oikeutta ylimielisesti tulkita asioita vain omalla tavallaan. Muistan ajan, jolloin Berliinin muurin takana seissyttä kansandemokratiaa väitettiin korkeammaksi demokratiaksi kuin länsimaista liberaalia demokratiaa. Peruste oli, että kansandemokratia toimii marxismi-leninismin opin mukaisesti kansan parhaaksi. Analyysi ilman hurmahenkisyyttä antoi oikeamman kuvan tilanteesta.

Politiikassakin arvioitaessa päätöksentekijöiden toimia pitäisi käyttää parlamentaarisesti hyväksyttyjä selkeitä tunnuslukuja. Näitä voisivat olla kansantuotteen kasvu, työllisyys, korko, innovaatiot, onnellisuus, köyhyyden vähäisyys, koulutuksen laatu, terveys, kulttuuriviennin kehitys ja luottamus ihmiseen ja instituutioihin. Lukujen perusteella, selkeillä perusteilla, arvioitaisiin hallitusten toimia. Tulos tai ulos.

Kimmo Sasi
Kokoomus
Kirjoittaja toimi eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana 2003-2011

* Demo julkaisee sivuillaan säännöllisesti yhden jäsenpuolueensa edustajan kolumnin. Kolumnissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demon näkemyksiä.

JAA