Keskusteltaessa tasa-arvosta politiikassa ja puolueissa päädytään useasti puhumaan kiintiöistä. Näin oli myös lokakuun alussa Malawissa järjestetyssä konferenssissa “Gender in Politics and Political Parties: Experiences, Challenges and Perspectives for the Future”. Tosin konferenssista nousi vahva viesti – pelkästään kiintiöt eivät riitä tasa-arvon vahvistamiseksi politiikassa, tarvitaan myös kulttuurista muutosta. Tärkeää on myös se miten kiintiöt on rakennettu.
Yli 20 Afrikan maasta saapuneet poliitikot yhdessä demokratiatukitoimijoiden kanssa totesivat, että kiintiöt ovat ensimmäinen ja usein välttämätön askel naisten poliittisen osallistumisen vahvistamiseksi. Näiden sitovien toimenpiteiden pitäisi olla kirjattuina esimerkiksi maan perustuslakiin ja puolueiden sääntöihin. Monesti ongelmaksi koetaan myös toteutus – vaikka kirjauksia tasa-arvosta olisi jopa perustuslaissa, ei lakien toimeenpanoon varata resursseja eikä lakien toteutumista seurata.
Osallistujat kertoivat hyvistä kokemuksistaan, jolloin kepin ja porkkanoiden avulla on pystytty sitouttamaan toimijoita noudattamaan lakeja. Esimerkiksi puolueet, jotka asettavat ehdolle naisia, saavat rahallista korvausta tästä ja taas puolueet, jotka eivät tätä noudata, joutuvat maksamaan sanktioita.
Ei ainoastaan määrä, vaan myös laatu
Kiintiöjärjestelmiä on sekä hyviä että huonoja. Etenkin niin sanottua ”special seats” -järjestelyä kritisoitiin paljon. Siinä esimerkiksi parlamentissa on valmiiksi määritelty prosentuaalinen kiintiö naisille. Kiintiö on vaaleista irrallinen, ja paikat täytetään vasta niiden jälkeen. Tällöin naiset eivät edusta mitään äänestysaluetta, eivätkä ole demokraattisesti vaaleilla valittuja. Heidät valitaan puoluejohdon, usein miesten, toimesta. Myös heidän tietonsa ja taitonsa saattavat olla muita edustajia heikommat ja rooli parlamentissa epäselvä – tärkeää onkin määrän lisäksi laatu. Konferenssissa todettiin, että erilaiset vaalijärjestelmään sisällytetyt kiintiöt toimisivat paremmin, kun valitut naiset olisivat vastuullisia äänestäjilleen.
Vaalitavalla on väliä
Lisäksi vaalijärjestelmällä on hyvin paljon merkitystä tasa-arvon kannalta. Afrikan maissa yleisesti käytössä oleva enemmistövaalitapa suosii miehiä. Enemmistövaalitavassa jokaiselta äänestysalueelta valitaan vain yksi edustaja. Puolueet eivät uskalla asettaa naista ehdolle, sillä pelkäävät, että ehdokas ei saisi tarpeeksi ääniä. Tämän on todettu suosivan miesten lisäksi myös suuria puolueita. Sama enemmistövaalitapa on käytössä myös esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa vain 18 prosenttia kansanedustajista on naisia.
Suomi on yksi maailman kolmesta maasta Kuuban ja Andorran ohella, jossa on pystytty saavuttamaan naisten yli 40 prosentin osuus parlamentissa ilman minkäänlaista kiintiötä. Ruotsi peittoaa Suomen naiskansanedustajien määrässä, mutta Ruotsissa käytössä olevassa listavaalissa puolueet ovat ottaneet käyttöönsä vapaaehtoiset kiintiöt: vaalilistassa joka toinen ehdokas on mies ja joka toinen nainen.
Demon kumppanijärjestö Zambia National Women’s Lobby esitteli naisten puoluerajat ylittävää yhteistyötä paikallistasolla
Kulttuurisen muutoksen lähdettävä puolueista
Kiintiöt ovat kuitenkin vain ensiaskel tiellä tasa-arvoisempaan politiikkaan. Vaikkakin kiintiöiden avulla saadaan lisättyä naisten määrää politiikassa, eivät ne kuitenkaan pureudu epätasa-arvon perimmäisiin syihin – kulttuurisiin asenteisiin. Toki kiintiöiden avulla politiikkaan nousseet naiset voivat toimia roolimalleina ja mentoreina – esimerkkeinä siitä, että nainenkin voi olla poliitikko.
Konferenssin suosituksina todettiinkin, että on myös tuettava keinoja, joilla pystytään murtamaan kulttuurisia asenteita, joiden mukaan naisten ei ole hyväksyttävää osallistua politiikkaan. Olennaista yhteisöjen asennemuutoksen lisäksi on puolueiden rooli, sillä ne toimivat useasti portinvartijoina naisten poliittiselle osallistumiselle. Sitovien lakien lisäksi tarvitaan kampanjoita, jotta syrjivät asenteet muuttuisivat puolueiden sisällä. Koska asennemuutos on usein valitettavan hidasta, hyväksi käytännöksi todettiin myös sitovat velvoitteet puolueille nostaa naisia esiin omissa puoluerakenteissaan. Nämä tulisi olla kirjattuina puolueiden sääntöihin ja ohjelmiin.
Lisäksi naisille suunnatun rahoituksen ja ylipäätään avoimen vaalirahoituksen todettiin tukevan naisten poliittista osallistumista. Myös koulutuksen merkitys todettiin ensisijaisen tärkeäksi, ei vain pelkästään puolueiden sisällä, vaan laajemmin yhteiskunnassa. Asenteiden – perheistä valtionjohtoon – tulisi tukea tasa-arvoista osallistumista.
Hyvät siskot
Demo toi konferenssissa esiin myös naisten puoluerajat ylittävää yhteistyötä strategiana tasa-arvoisempaan politiikkaan. Demon pitämässä työpajassa esiteltiin Demon toimintaa Sambiassa ja Tansaniassa. Etenkin tansanialaisen kansanedustaja Susan Lyimon (CHADEMA) esitys Demon kumppanin Tanzania Women Cross-party Platformin vaikuttavasta roolista uuden perustuslain luonnoksen läpiviemisessä herätti kiinnostusta. Naisten puoluerajat ylittävä verkosto oli saanut lobattua perustuslain läpimenneeseen luonnokseen 50:50 edustuksen niin, että joka vaalialueelta valitaan sekä nainen että mies. Näin ollen myös naisedustajat olisivat demokraattisesti valittuja.
Tällä hetkellä käytössä on 30 prosentin kiintiöjärjestelmä, joka täytetään vaalien jälkeen. Perustuslakiluonnoksesta järjestetään kansanäänestys ensi vuoden aikana. Mikäli lakiluonnos hyväksytään, tulee Tansanian politiikan tasa-arvo paranemaan merkittävästi.
Konferenssin järjestivät Netherlands Institute for Multiparty Democracy (NIMD) ja International Institute for Democracy and Electoral Assistance (International IDEA) yhteistyössä Center for Multiparty Democracy in Malawin (CMD- Malawi) kanssa 7.–9.10.2014. Blantyressa Malawissa. Demosta osallistuivat Hanne Hämäläinen ja Riikka Jalonen. Demon kumppaneista paikalla olivat Zambia National Women’s Lobby ja Tanzania Women Cross-Party Platform.
Lisää aiheesta voi lukea International IDEA:n konferenssin yhteydessä julkaisemista julkaisuista:
Atlas of Electoral Gender Quotas ja Political Parties in Africa through a Gender Lens.