Sosiaalinen media ja erilaisilla digitaalisilla alustoilla tapahtuva viestintä ja päivittäisten asioiden hoitaminen on ollut arkipäivää jo pitkään. Keskustelusta siitä, onko some uhka vai mahdollisuus demokratialle, on siirrytty keskustelemaan riskien ja haittavaikutusten minimoinnista. Somen kiihdyttämän polarisaation ja somekanavilla leviävän disinformaation tiedetään heikentävän yhteiskunnallista luottamusta ja murentavan demokratiaa. Ne eivät kuitenkaan ole ainoita, tai välttämättä edes suurimpia vaaroja, joita someen liittyy demokratianäkökulmasta. Digijättien vallankäyttö yhteiskunnassa on aihe, josta tarvitaan vielä parempaa ymmärrystä ja jolle vasta luodaan pelisääntöjä.
Erilaiset digialustat helpottavat arkeamme, työtämme ja kommunikaatiotamme lukuisin tavoin. Niiden avulla olemme voineet järjestää kokouksia, tavata ystäviä ja yhteistyökumppaneita ja seurata opetusta koronapandemian aiheuttaman eristyksenkin aikana. Niiden ensisijainen tarkoitus ei ole kuitenkaan tuottaa yhteiskunnallista hyvää vaan voittoa omistajilleen tarjoamalla meille tarpeeksi hyviä palveluita, jotta pysymme aktiivisina käyttäjinä.
Digijättien valta
Googlen omistavan Alphabetin ja Facebookin emoyhtiö Metan kaltaiset digijätit määrittävät hyvin pitkälti, millaista sisältöä meistä itse kukin verkossa näkee. Niiden ylläpitämien palveluiden omat säännöt ovat määrittäneet, mitä ja kuka saa julkaista. Niiden käyttöehdot, joita harva on käynyt ajatuksella läpi, kertovat myös hyvin laajasta yksityisen datan keruusta ja käytöstä. Ymmärrämme koko ajan paremmin sitä, miten näkemämme sisällöt meissä vaikuttavat. Niiden kautta voidaan häiritä vaaleja, aiheuttaa sekaannusta yhteiskunnassa, usuttaa ihmisiä toisiaan vastaan ja saada tukea tietyille näkemyksille.
Poliitikot ja muut vaikuttajat eivät ole immuuneja verkossa tapahtuvalle vaikuttamiselle, vaan erityisesti sen kohteena. Sitran Digivalta-selvitys nostaa hyvin esiin, miten päättäjien datan kerääminen ja sen käyttö vaikuttamiseen voi olla riski demokratian kannalta ja miten vaikea on hahmottaa, mihin kaikkialle meistä kerätyt tiedot lopulta päätyvät. Digijäteillä onkin suuri valta – joissain tilanteissa jopa suurempi kuin demokraattisesti valituilla päättäjillä, jotka ovat muodollisesti yhteiskuntien johdossa.
Digijäteillä on suuri valta – joissain tilanteissa jopa suurempi kuin demokraattisesti valituilla päättäjillä, jotka ovat muodollisesti yhteiskuntien johdossa.
Meidän kaikkien arkeen ja jopa yhteiskuntaan ja politiikkaan vaikuttavista tekijöistä päättää siis kourallinen yrityksen johdossa istuvia henkilöitä. Twitterin ostamista harkitseva miljardööri Elon Musk on julistautunut sananvapausaktivistiksi, ja mahdollinen yrityskauppa on herättänyt pelkoa vihapuheen ja disinformaation entistä laajemmasta leviämisestä alustalla. Tämä havainnollistaa hyvin, miten suuri yhteiskunnallinen vaikutus pienellä joukolla – tai jopa yksittäisellä ihmisellä – voi olla.
Digijätit vakuuttelevat hyväntahtoisuuttaan. Esimerkiksi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on useaan otteeseen korostanut, miten yritys ottaa alustalla leviävän vihapuheen vakavasti ja panostaa sisällön moderointiin eri tavoin, sekä painottanut somekanavien hyviä vaikutuksia, vaikka tietovuoto syksyllä 2021 paljasti valtavia puutteita sisällön moderoinnissa erityisesti ei-englanninkielisillä alueilla. Voimmeko luottaa siihen, että yritykset pysyvät hyväntahtoisina eivätkä aktiivisesti pyri aiheuttamaan yhteiskunnalle haittaa? Toisaalta yksittäinen diktaattorikin voi (ehkä?) olla hyväntahtoinen, mutta valistunutta itsevaltiutta silti haluaa harva, jos sellaista on olemassakaan. Kun päätavoitteena on raha, demokratian arvot eivät koskaan voi olla etusijalla. Tätä korosti myös Facebookin tietovuodon takana ollut yhtiön entinen työntekijä Frances Haugen.
Sosiaalisen median demokratisoivaa voimaa ja potentiaalia ei toki tule väheksyä. Internet ja some ovat kirjapainotaitoon verrattavissa olevia viestinnän mullistajia, jotka ovat mahdollistaneet aikaisemmin marginalisoitujen äänten kuulumisen ja monipuolistaneet tiedon tuottajien joukkoa. Portinvartijoita ei ole samaan tapaan kuin perinteisessä mediassa – hyvässä ja pahassa. Somen hyvät puolet ja mahdollisuudet demokraattisille innovaatioille ja kansalaisten ja päättäjien väliselle vuorovaikutukselle ovat kuitenkin monet.
Uusi sääntelyn aika
Potentiaalista huolimatta myös riskit ovat suuret. Suuryrityksillä on ollut valtaa ennenkin, mutta koskaan aikaisemmin se ei ole määrittänyt ihmisten arkea ja poliittisen keskustelun suuntaa yhtä vahvasti kuin nyt. Yhteiskunnassamme on erittäin vaikutusvaltaisia toimijoita, joiden vallankäyttö ei ole demokraattisten prosessien takana, ja yksityinen datamme on voittoa tavoittelevien yritysten käsissä. Toisin kuin esimerkiksi radio ja televisio, internet ja sen mukanaan tuoma datatalous ovat tähän mennessä olleet melkoinen villi länsi, kun ne ovat kehittyneet markkinalogiikalla ilman lainsäädännön tai valtion monopolin määrittelemiä puitteita. Sääntelyn tarpeeseen on kuitenkin viime vuosina herätty.
Sääntely on kaksiteräinen miekka, jonka kanssa on toimittava viisaasti. Vastakkain ovat sananvapaus ja somen haittojen minimointi. Esimerkiksi Venäjä on Facebook-tietovuodon jälkeiseen keskusteluun viitaten syyttänyt länsimaita tekopyhyydestä, kun ne arvostelevat netin käytön rajoittamista tietyissä maissa ja samaan aikaan haluavat itse lisätä sääntelyä. Toisaalta Kiinan tai Venäjän kaltaisten autoritaaristen maiden internet-sääntelyn taustalla ei ole minkäänlaista demokraattista prosessia. Kun puhumme tarpeellisesta sääntelystä, vastakkain ovatkin siis itse asiassa sananvapaus ja digialustojen alistaminen demokraattiselle vallankäytölle.
EU:lla on hyvä mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ja riman asettajana digitaalisen vallankäytön sääntelylle.
EU on tehnyt sääntelyn edistämiseksi merkittäviä aloitteita, kun digimarkkinasäädös ja digipalvelusäädös etenevät. Niiden tarkoituksena on estää markkinoiden keskittymistä vain suurimmille alustayrityksille ja taata käyttäjille turvallisempi ja avoimempi digiympäristö. Aika näyttää, miten asetukset onnistuvat avaamaan markkinoita, parantamaan käyttäjien oikeuksia yksityisen datan keruun suhteen ja vähentämään haitallista sisältöä. EU:lla on kuitenkin hyvä mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä ja riman asettajana digitaalisen vallankäytön sääntelylle.
Digitaalisen vallankäytön läpinäkymättömyys on demokratian kannalta ongelmallista. Positiivista on, että tähän liittyviä riskejä ymmärretään entistä paremmin ja nyt keskustellaan sekä pelisäännöistä että datankäytön kansalaistaitojen vahvistamisesta. Tänään luodaan pohjaa sille, onko tulevaisuuden yhteiskuntien kehittyminen autoritaaristen johtajien mielenliikkeiden, yrityspomojen hyväntahtoisuuden vai demokraattisen prosessin varassa.
—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.