Viime aikoina on kirjoitettu paljon demokratian heikentyvästä tilasta. Samalla on kirjoitettu myös naisten oikeuksia vastustavien liikkeiden vahvistumisesta. Näiden ilmiöiden välisestä yhteydestä on kuitenkin kirjoitettu vähemmän.
International IDEAn julkaiseman The Global State of Democracy 2021 -raportin mukaan maailma on muuttunut autoritaarisemmaksi – autoritaarisempaan suuntaan liikkuvia maita on enemmän kuin demokratisoituvia maita. Samalla autoritaarisista valtioista on tullut entistäkin sortavampia. Koronapandemia on entisestään syventänyt demokratian heikkenemistä.
Näkyvästi esillä on ollut myös niin sanottu anti-gender-liike, joka pyrkii heikentämään naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. Anti-gender-liikehdintä ei ole irrallista toimintaa, vaan taustalla on hyvin rahoitetut kansainväliset verkostot. Kun tarkastelee tarkemmin, missä maissa nämä globaalit liikkeet ovat saaneet jalansijaa, löytyy niistä linkki myös autoritaarisiin hallintoihin.
Naisten oikeudet diktaattorien silmätikkuna
Autoritaarisia johtajia yhdistääkin työkalupakissaan naisten oikeuksien heikentäminen. Eikä strategia ole uusi. Diktaattorit ovat taitavia käyttämään ulkomaalaisiin, muutokseen tai vähemmistöihin kohdistuvaa pelkoa pyrkimyksenään luoda jakolinjoja kansalaisten kesken. He hyödyntävät perinteisiä hierarkioita tähän tarkoitukseen, sukupuoli mukaan lukien.
Unkari ja Puola saivat ”gender equality” -termin poistettua EU:n julistuksesta viime toukokuussa, Kiinassa Xi Jinping on hiljentänyt feministisiä liikkeitä. Putinin Venäjä on lieventänyt lukuisia perheväkivaltaa koskevia lakeja – kuten myös Nicaraguan hallinto. Presidentti Erdogan irrotti Turkin Istanbulin yleissopimuksesta, joka on oikeudellisesti sitova Euroopan neuvoston sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi. EU-maista esimerkiksi Unkari on kieltäytynyt ratifioimasta sopimusta. Lista on pitkä, ja sen yhtenä räikeimpänä esimerkkinä on Afganistan, jossa Talebanin voitto on tuhonnut 20 vuoden edistyksen naisten pääsyssä koulutukseen ja edustuksessa julkisissa viroissa ja työelämässä. Ei ole yllättävää, että Georgetownin yliopiston naiset, rauha ja turvallisuus -indeksin mukaan sukupuolten tasa-arvoa koskevien lakien täytäntöönpano on hidastunut viime vuosina. Samalla naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt, myös politiikassa. Koronapandemia on pahentanut myös tätä.
Naisten määrä päättäjinä ei takaa demokratiaa
Toisaalla autoritaariset hallinnot ovat myös kunnostautuneet naisten poliittisen osallistumisen edistämisessä. Tällä hetkellä maailmassa on kolme maata, joissa yli puolet parlamentaarikoista on naisia: Kuuba, Ruanda ja Nicaragua. Yhtäkään näistä maista ei voi luokitella demokratiaksi. Tällä hetkellä kestävän kehityksen tavoitteissa edistymistä naisten poliittisen osallistumisen suhteen tarkastellaan vaaleissa valittujen naisten määrällä. Demokratian kannalta onkin todella tärkeää katsoa numeroiden taakse – valittujen naisten määrä ja demokratia eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Kestävän kehityksen tavoitteissa ei toisaalta mainita demokratiaa tavoitteena.
Naisten määrän lisääminen poliittisina päättäjinä on oikea suunta, mutta se ei ole riittävä tavoite, kun tarkastellaan demokratiaa ja politiikan tasa-arvoa. On tarkasteltava, mikä rooli naisilla politiikassa ja päätöksenteossa tarkemmin on ja tunnistettava autoritaaristen hallintojen sortavat mekanismit. Naisia ei voi myöskään ajatella yhtenäisenä ryhmänä, vaan on otettava huomioon myös muut syrjivät rakenteet.
Autoritaariset hallinnot ovat myös käyttäneet sukupuolten tasa-arvoa edistävää politiikkaa strategiana oman valtansa legitimoinniksi ja säilyttämiseksi. Tutkijoiden mukaan esimerkiksi Lähi-idässä valtiot ovat käyttäneet naisten oikeuksia hyväkseen saavuttaakseen poliittisia päämääriä ja osoittaakseen maailmalle, että demokratisoitumista ollaan tosissaan käynnistämässä. Myös eteläisen Afrikan autoritaariset hallinnot ovat hakeneet kansainvälistä tunnustusta edistämällä naisten oikeuksia aikoina, jolloin niiden vallankumouksellinen uskottavuus oli hiipumassa. Autoritaariset hallinnot käyttävät naisten oikeuksien heikentämistä myös hybridi- ja informaatiovaikuttamisen välineenä.
Sukupuolten tasa-arvolla ja demokratialla on yhteys
Ei ole sattumaa, että sukupuolten tasa-arvoa ja naisten ja vähemmistöjen oikeuksia kavennetaan samaan aikaan, kun autoritaarisuus maailmassa lisääntyy. Politiikan tutkijat ovat jo pidempään todenneet, että naisten oikeudet ja demokratia seuraavat toisiaan. Tutkimukset osoittavat, että kun naiset osallistuvat sosiaalisiin liikkeisiin, menestyvät nämä liikkeet todennäköisemmin. Naiset ovat myös olleet näkyvässä roolissa vastustamassa autoritaarisia hallintoja ja sotilasvallankaappauksia muun muassa Myanmarissa, Sudanissa ja lukuisissa muissa maissa vuosikymmenten ajan.
Demokratian taantumisen ja sukupuolten tasa-arvon vastustuksen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää niille, jotka tukevat demokratiaa ja sukupuolten tasa-arvoa. Keskustelu demokratian tilan heikkenemisestä ei saa olla sukupuolisokeaa. Kysymys voisi olla myös, miten käy demokratian sukupuolten tasa-arvon heikentyessä?
Kansainvälisessä demokratiatuessa on otettava huomioon demokratian taantumisen ja naisten oikeuksia vastustavien liikkeiden yhteys, mikäli maailmanlaajuisen demokratiakehityksen suunta halutaan kääntää. Tässä tuessa tärkeää on pitää mielessä tuki alirahoitetuille ruohonjuuritason naisjärjestöille ja tuki puolueiden inklusiivisuuden ja osaamisen vahvistamiseen.
Demo Finlandin kokemuksen mukaan toimivaa onkin tukea paikallisia naisjärjestöjä, jotka voivat tuoda puolueet yli puoluerajojen yhteen ja tukea puolueita niiden pyrkimyksissä kohti naisten merkityksellistä poliittista osallistumista. On tuettava olemassa olevia prosesseja naisten oikeuksien vahvistamiseksi, vahvistettava politiikassa toimivien naisten yhteistyötä yli puoluerajojen sekä heidän yhteistyötään kansalaisyhteiskunnan kanssa ja ylipäätään integroitava sukupuolinäkökulma kaikkeen demokratiatukeen. Myös diplomaattista painetta autoritaarisia hallintoja kohtaan tarvitaan. Tämä kaikki tarvitsee myös juhlapuheiden ja julistusten lisäksi rahoitusta. Tämän rahoituksen on oltava pitkäjänteistä ja riittävää.
—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.