Tasa-arvostaan tunnetun Suomen kokemuksia ja hyviä käytäntöjä naisten poliittisesta osallistumisesta seurataan Demo Finlandin ohjelmamaissa kiinnostuneina. Demo Finland tukee naisten poliittista osallistumista erityisesti paikallistasolla Sambiassa ja Sri Lankassa. Sambiassa naisten osuus kunnallisvaltuustoissa on tällä hetkellä 9 %, Sri Lankassa lähes neljäsosa vuonna 2017 voimaan tulleen, naisille 25 % edustuksen takaavan lain myötä. Nykyinen naisvaltainen Suomen hallitus ja kansainvälisessä mediassa näkyvästi esillä ollut pääministeri Sanna Marin ovat herättäneet hämmästystä ja ihailua monissa maissa, joissa naisten osuus päätöksenteossa on vielä marginaalinen.
Naisten poliittisen vaikutusvallan lisääntyminen Suomen kuntapolitiikassa on ollut hidas prosessi. Naisilla on ollut yhtäläinen äänioikeus ja vaalikelpoisuus kuntavaaleissa vuodesta 1917 lähtien – yli 100 vuotta. Silti naisten osuus kaikista valtuutetuista ei ole Suomessa koskaan ollut yli 40 prosenttia. Tällä hetkellä 39 % kunnanvaltuutetuista on naisia. Osuus nousi vuoden 2017 vaaleissa lähes kolme prosenttiyksikköä vuoden 2012 vaaleista, missä naisten osuus oli pudonnut hieman. Tällä hetkellä naisten osuus kunnanvaltuustojen puheenjohtajista on 39 % ja kunnanhallitusten puheenjohtajista 31 %. Kunnanvaltuustoihin valittujen naisten osuus vaihtelee kunnittain. Alle 5 000 asukkaan kunnissa osuus on pienin, kun taas suurissa, yli 100 000 asukkaan kunnissa osuus on lähes puolet.
Suomen eduskunnassa naiset saivat yli 30 % edustuksen vuonna 1983, mutta kunnanvaltuustoissa vasta vuonna 1992. Klikkaa ja TwiittaaVuonna 1956 Suomen kunnanvaltuutetuista naisia oli 7,3 % ja kansanedustajista 15 %. Vasta 1960-lopulla naisehdokkaiden ja valituksi tulleiden naisten määrä alkoi nousta nopeammin. Ennen sitä viiden prosenttiyksikön nousuun oli tarvittu 50 vuotta – Sambian kontekstissa samanlainen kehitys tarkoittaisi, että naisten osuuden merkittävään kasvuun menisi vielä vuosikymmen tai kaksi. Suomen eduskunnassa naiset saivat yli 30 % edustuksen vuonna 1983, mutta kunnanvaltuustoissa vasta vuonna 1992. Tämän jälkeen kasvuvauhti on hidastunut.
Suomen yli 300 kunnasta 27 on allekirjoittanut CEMR:n (Council of European Municipalities and Regions) eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan, joka on vapaaehtoinen sitoumus viedä olemassa oleva lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset käytäntöön kunnissa ja alueilla. Suomessa tasa-arvolaki koskee koko kunnan toimintaa, myös hallintoa ja päätöksentekoa. Vahva tasa-arvopuhe myös toistuu eri instituutioissa paikalliselta tasolta EU-tasolle asti.
On kuitenkin selvää, että henkselien paukutteluun ei ole aihetta, vaikka Suomessa naisten osuus kuntapäättäjistä on jonkin verran yli EU:n keskiarvon (32,6 % vuonna 2019). Yhdessäkään EU-maassa naisten osuus ei ollut yli puolta EIGE:n (European Institute for Gender Equality) tuoreimman tilaston mukaan.
Äänestysaktiivisuudesta naisten osallisuus ei ainakaan ole kiinni. Naiset ovat äänestäneet kuntavaaleissa miehiä aktiivisemmin vuodesta 2014 lähtien. On siis katsottava muita tekijöitä. Tilastojen mukaan kuntavaaleissa valittujen naisten osuus on aina useamman prosenttiyksikön pienempi kuin heidän osuutensa annetuista äänistä. Vaikka Suomessa käytössä oleva suhteellinen vaalitapa onkin naisten kannalta suotuisampi kuin esimerkiksi useissa Demo Finlandin toimintamaissa käytössä oleva first past the post -järjestelmä, ovat miehet silti täälläkin ääntenlaskussa vahvoilla.
Vaalien ehdokasasettelu ratkaisevassa asemassa
Naisia pitää olla ehdolla, jotta heitä tulee valituksi. Naisten osuus ehdokkaista on kasvanut 1950-luvulta alkaen, joskin se laski hieman vuonna 2012, mikä näkyi myös vaalituloksessa. Kun vuoden 1956 kuntavaaleissa ehdokkaista oli naisia 10,8 %, vuonna 2008 naisten osuus oli 40,4 % – hieman enemmän kuin 2017 vaaleissa. Naisehdokkaiden osuus on jumittanut 40 prosentin tuntumassa ja hieman sen alla jo 20 vuoden ajan. Varsinaisesta noususta ei siis juuri voi puhua, vaan muutosta tapahtuu etanan vauhdilla. Katseet kääntyvät puolueisiin ja ehdokashankintaan, joka käy parhaillaan kiivaana. Vuoden 2017 kuntavaaleissa seitsemässä kahdeksasta eduskuntapuolueesta enemmistö ehdokkaista oli miehiä.
Puolueilla onkin tuhannen taalan paikka panostaa ehdokashankinnassaan naisehdokkaisiin ja heidän tukemiseensa. Monet lasikatot ovat rikkoutuneet suomalaisessa politiikassa, mutta naiset kohtaavat silti erityisiä haasteita poliittisessa osallistumisessa. Esimerkiksi puolueiden naisjärjestöjen kattojärjestö NYTKIS tuo tuoreessa kampanjassaan #vaalitilmanvihaa esiin naispoliitikkoihin kohdistuvan vihapuheen. Tutkimusten mukaan kuntien päätöksenteossa mukana olevat naiset kokevat vihapuhetta huomattavasti miehiä enemmän ja vihapuhe liittyy usein nimenomaan heidän sukupuoleensa. Poliittisiin toimijoihin kohdistuva vihapuhe lisääntyy erityisesti vaalien alla. Ei kovin houkutteleva ympäristö ehdokkuutta pohtiville naisille.
Samoja haasteita on myös Sambian naispoliitikoilla, jotka valmistautuvat myös ensi vuonna pidettäviin vaaleihin. Erilaisten solvausten pelko pitää osan naisista poissa päätöksenteosta, minkä lisäksi osallistumista vaikeuttavat esimerkiksi korkeat ehdokasmaksut ja patriarkaaliset asenteet.
Sekä puolueilla että äänestäjillä on tärkeä tehtävä luoda turvallista ilmapiiriä kaikille areenoille, missä kampanjointia ja politiikkaa tehdään. Sosiaalisen median, torien ja valtuustosalien on oltava paikkoja, joissa jokainen sukupuolesta, puolueesta tai taustasta riippumatta voi osallistua yhteiseen päätöksentekoon ilman pelkoa häirinnästä. Naisten lisäksi esimerkiksi vammaisilla ihmisillä sekä seksuaali-, sukupuoli- ja kielivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä on riski syrjityksi ja häirinnän kohteeksi joutumisesta. On yhteinen vastuumme varmistaa, että heidän osallistumisensa politiikkaan ei jää kiinni siitä, onko ympäristö turvallinen. Puolueilla on tässä erityinen rooli.
Sekä puolueilla että äänestäjillä on tärkeä tehtävä luoda turvallista ilmapiiriä kaikille areenoille, missä kampanjointia ja politiikkaa tehdään. Klikkaa ja TwiittaaKuntapolitiikassa tehdään päätöksiä kansalaisten arkeen erittäin konkreettisesti vaikuttavista asioista. Tasa-arvobarometrin (2017) mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat yhtä mieltä siitä, että naisten aktiivinen osallistuminen politiikkaan on tarpeen, jotta poliittinen asiantuntemus olisi tarpeeksi monipuolista. Vuoden 2021 kuntavaalien ehdokasasettelu kestää vielä noin neljä kuukautta. Nousisiko naisten osuus valtuustoissa ensi vuonna yli 40 prosenttiin?
*Tekstiä muokattu 24.11.2020: Korjattu virheellinen tieto naisten osuudesta Sri Lankan kunnanvaltuustoissa.
Lähteet:
Tilastokeskus
http://www.stat.fi/til/kvaa/2004/kvaa_2004_2005-12-01_kat_004.html
https://www.stat.fi/til/kvaa/2017/01/kvaa_2017_01_2017-03-31_tie_001_fi.htm
European Institute for Gender Equality
https://eige.europa.eu/gender-statistics/dgs/indicator/wmidm_pol_parl__wmid_locpol
Tasa-arvobarometri 2017
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160920/STM_08_2018_Tasa-arvobarometri%202017_net.pdf
The Observatory of the European Charter for Equality of Women and Men in Local Life
https://charter-equality.eu/
Borg & Pirkkala 2017. ”Kuntavaalien trendit.” Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisu.
https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/03/kuntavaalitrendit.pdf
Eduskunnan kirjasto 2019. ”Liite Naisten äänioikeus 110 vuotta -tietopakettiin.”
https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/naisten-aanioikeus-110-vuotta/Documents/Liite-tietopakettiin-Naisten-aanioikeus-110-vuotta.pdf
—
Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.