Naisten vaalieuro on pienempi Suomessa ja maailmalla

Raha pyörittää maailmaa, politiikassakin. Raha on tärkeä tekijä jokaisessa demokratiassa – se mahdollistaa tai estää poliittisen osallistumisen ja kampanjoinnin. Mikäli rahoitusta politiikassa ei ole säädelty, se voi heikentää demokratian laatua tekemällä poliittiset prosessit ja instituutiot läpinäkymättömiksi. Erityisen hankalaa tämä on naisten poliittisen osallistumisen kannalta. 

Kuten on hyvin tiedossa, naiset ovat aliedustettuina politiikassa lähes jokaisessa maailmankolkassa paikallisista edistysaskelista huolimatta. Demo Finlandin uudesta julkaisusta käy ilmi, että esimerkiksi Euroopassa kestänee noin 54 vuotta saavuttaa sukupuolten tasa-arvo politiikassa – Etelä-Aasiassa ja Tyynellämerellä 163 vuotta. Raha on tässäkin merkittävä taustatekijä. 

Naisten on vaikeampi kerätä kampanjarahoitusta. Tähän vaikuttavat muun muassa stereotyyppiset asenteet sekä se, ettei varallisuus ylipäätään ole jakautunut tasaisesti sukupuolten välillä maailmassa.  

Suomessakin ehdolla olevien miesten vaalirahoitus on suurempi, mikä vaikuttaa valituksi tulemisen todennäköisyyteen. Esimerkiksi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa miesehdokkaiden vaalirahoitus oli keskimäärin viidenneksen suurempi kuin naisten. Tutkimusta vaalirahoituksesta tarvitaan kuitenkin enemmän – vaalirahoitusilmoitusten tilastoinnissa ei ole mahdollisuutta tarkastella tilannetta sukupuolittain, eikä vuoden 2019 eduskunta- ja EU-vaalien rahoitustietoja ole saatavilla sukupuolittain eriteltynä. Muunsukupuolisten ehdokkaiden vaalirahoituksesta ei valitettavasti ole lainkaan dataa saatavilla. 

Suomessa valmistaudutaan parhaillaan kuntavaaleihin, joissa naisten osuus laahaa erityisesti. Vuoden 2017 kuntavaaleissa naisten osuus valituista valtuutetuista oli 39 prosenttia. Kunnanjohtajista vain 25 prosenttia on naisia. Vaalirahoituksesta kuntavaalien osalta ei kuitenkaan myöskään ole tietoa sukupuolen mukaan sitten vuoden 2009, jolloin Kuntaliiton tutkimuksen mukaan naisten vaalieuro oli 81 senttiä.  

Samaan aikaan noin 8 300 kilometriä Suomesta etelään valmistaudutaan myös vaaleihin. Sambiassa päätetään elokuussa maan tulevista päättäjistä kuntatasolla ja parlamentissa, minkä lisäksi valitaan myös presidentti. Sambiassa vaalirahoitusta ei tarkkailla kuin sen osalta, mitä puolueille lahjoitetaan – eikä esimerkiksi ulkomailta tulleita lahjoituksia ole estetty. Ehdokkaiden keräämiä lahjoitussummia ei tarvitse raportoida. Vaalikampanjoiden kalleus ja läpinäkymättömyys onkin yksi suurimmista esteistä naisten poliittiselle osallistumiselle Sambiassa. Samalla korruptio ja korkeat ehdokasmaksut estävät erityisesti naisten poliittista osallistumista. Maassa, jossa naisten poliittinen osallistuminen on erittäin matalalla – kuntatasolla 9 prosenttia ja parlamentissa 17 prosenttia – olisi poliittisen rahoituksen säätely tärkeää. Etenkin kun minkäänlaisia kiintiöjärjestelmiäkään ei ole käytössä.  

Kuten IFESin sukupuolten tasa-arvoa ja politiikan rahoitusta tarkastelevassa julkaisussa todetaan, on myös globaalisti vaikea löytää tietoa politiikan rahoituksesta sukupuolten tasa-arvon kannalta. Kuitenkin hyviä käytäntöjä löytyy tasaisemman kampanjointirahoituksen takaamisessa mies- ja naisehdokkaille: muun muassa vaalirahoituskatot ehdokkaiden kampanjoille, vaalirahoituksen läpinäkyvyys, julkinen rahoitus puolueille ja siinä korvamerkityt rahoitusosuudet sukupuolten tasa-arvon parantamiseen, ehdokasmaksujen poisto tai alennus ja erilaiset rahastot naisille politiikassa. 

Korona-aika ei myöskään helpota entisestään epätasa-arvoista tilannetta. Vaikka monessa maassa on onnistuneesti järjestetty vaaleja, on koronapandemia laajasti heikentänyt demokratian tilaa. Pandemia on iskenyt lisäksi erityisesti naisten taloudelliseen tilanteeseen kurittaen naisvaltaisia aloja ja lisäten naisten kotona tehtyä palkatonta työtä. Samalla vaalikampanjoinnin siirtyessä pandemian vuoksi kaduilta nettiin, lisääntyy myös vihapuhe ja verkkohäirintä ehdolla olevia naisia kohtaan. Erityisesti monikulttuurisuuteen sekä naisiin ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe on lisääntynyt Suomessa viime vuosina – mutta ilmiö on myös globaali ja samaa verkkohäirintää kokevat ehdolla olevat naiset myös Sambiassa. 

Vaikka rahan puute on valitettavasti vain yksi naisten yhdenvertaisen poliittisen osallistumisen esteistä, se on merkittävä. Puolueiden, demokratiatukijärjestöjen ja rahoittajien tulisi huomioida naisten poliittisen osallistumisen rahallisen tuen tärkeys vaalien lähestyessä erityisesti koronapandemian vaikeuttaessa tilannetta entisestään. Lisäksi myös äänestäjät voivat pohtia, miten tukea ehdolla olevia naisia. Demokratia kun ei ole valmis, ennen kuin kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon. 

—

Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.