Istun bussissa ja huomaan penkkiin raapustetut tekstit. Kirjastossa käteni osuu pöydän alle liimattuun purkkaan. Siltojen seinät ovat täynnä graffiteja, joista vain osa on luvallisia. Joka kerta mieleeni nousee sama ajatus: nämä ovat meidän yhteistä omaisuuttamme, ja niiden korjaamisesta maksamme viime kädessä me kaikki. Mikä saa jonkun toimimaan näin? Eikö tekijää kiinnosta?
Kirjoitin kesällä kolumnin aiheesta, kun Tampereella jäi kiinni useita nuoria, jotka olivat töhrineet julkisia tiloja. Ymmärrän toki, että taustalla voi olla turhautumista, ulkopuolisuuden tunnetta tai vain halua kokeilla rajoja. Mutta yhteisten sääntöjen rikkomisesta on oltava seurauksia. Muuten viesti on, että yhteisistä pelisäännöistä ei tarvitse välittää. Kyse ei ole vain nuorista tai yhdestä sukupolvesta; julkisia tiloja on sotkettu aina. Mutta kysymys kuuluu: mitä tämä kertoo meidän suhteestamme yhteiseen hyvään ja yhteiskuntaan?
Kiinnostus yhteiskuntaan on demokratian elinehto
Graffitit ja purkat pöydän alla ovat pieniä esimerkkejä, mutta ne saavat pohtimaan isompia kysymyksiä: välitämmekö yhteisistä asioista? Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka paljon olemme valmiita kantamaan vastuuta yhteiskunnasta. Jos oma elämä tuntuu merkityksettömältä, ei ole helppoa sitoutua rakentamaan parempaa tulevaisuutta yhdessä muiden kanssa. Tämä voi pahimmillaan horjuttaa luottamusta sääntöihin, heikentää turvallisuuden tunnetta ja näkyä jopa taloudessa.
Nuorten tulevaisuususko on koetuksella
Erityistä huolta herättää nuorisotyöttömyyden kasvu. Vuonna 2022 nuorisotyöttömyysaste oli 17,8 %, ja tänä vuonna se on jo 22,9 %. Pitkäaikaistyöttömien nuorten määrä on kasvanut, ja työttömyysjaksot pitenevät. Tämä ei ole vain tilasto. Se on tuhansien nuorten arkea, ja monelle se tarkoittaa kokemusta siitä, ettei omaa panosta tarvita.
Osallisuuden ja merkityksellisyyden kokemus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka paljon olemme valmiita kantamaan vastuuta yhteiskunnasta.
Tilanne on erityisen vaikea niille, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa – heitä on noin 16 % 25–29-vuotiaista (Nuori 2025). Kun työpaikkaa ei löydy, vaikka yrittää, usko tulevaisuuteen alkaa murentua. Tutkimusten mukaan toistuvat epäonnistumisen kokemukset voivat johtaa siihen, että nuori vetäytyy yhteiskunnasta ja alkaa kyseenalaistaa sen rakenteita.
Samalla toivoa kuitenkin löytyy. Kesätyöhalukkuus on kasvanut: 74 % nuorista aikoi hakea kesätöitä kesällä 2025 (Nuorten yrittäjyys ja talous NYT 2025). Tämä kertoo siitä, että nuoret haluavat edelleen tehdä töitä ja rakentaa omaa elämäänsä. Heille täytyy vain tarjota siihen mahdollisuuksia.
Demokratia tarvitsee nuorten ääntä
Osallisuuden ja kuulumisen tunne on demokratian peruspilari. Jos nuoret kokevat, ettei heidän mielipiteillään ole merkitystä, seurauksena voi olla passivoituminen tai jopa kapina. Siksi meidän on vaalittava ja kehitettävä nuorten vaikuttamisen kanavia.
Nuorisovaltuustot, oppilaskunnat ja osallistuva budjetointi ovat keinoja, joilla nuoret voivat vaikuttaa konkreettisesti omaan lähiympäristöönsä. Näiden kanavien vahvistaminen on tärkeää erityisesti aikana, jolloin tulevaisuususko horjuu. Kun nuoret näkevät, että heidän ideansa voivat muuttaa jotain, he oppivat, että demokratia toimii – ja sitä kannattaa puolustaa.
Demo Finland ja nuorten rooli maailmanlaajuisesti
Demo Finland muistuttaa, että demokratia elää ja uudistuu vain, jos kaikki sukupolvet pääsevät mukaan sen rakentamiseen. Nuoret eivät ole vain tulevaisuuden päättäjiä, vaan tämän päivän kansalaisia. Heidän kokemuksensa ja näkemyksensä voivat tarjota ratkaisuja aikamme suurimpiin haasteisiin; ilmastokriisistä eriarvoisuuteen.
Kansainvälisesti nuorten osallistumista on pyritty vahvistamaan. YK:n nuorisostrategia Youth 2030 korostaa nuorten roolia kestävän kehityksen ja rauhan rakentamisessa. Myös Euroopan unioni tarjoaa monia osallistumiskanavia, kuten Euroopan nuorisodialogin, Erasmus+ -ohjelman ja Euroopan solidaarisuusjoukot. Suomessa nuorisolaki velvoittaa viranomaisia kuulemaan nuoria heitä koskevissa asioissa.
Nuoret eivät ole vain tulevaisuuden päättäjiä, vaan tämän päivän kansalaisia.
Kun nuoret pääsevät mukaan päätöksentekoon paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, he eivät vain opi demokratiasta – he myös muokkaavat sitä omaksi ja tulevien sukupolvien näköiseksi.
Pienillä teoilla kohti parempaa yhteiskuntaa
Suurten ongelmien äärellä ei pidä unohtaa pieniä asioita. Pienet teot, kuten osallistuminen nuorisovaltuuston kokoukseen, äänestäminen vaaleissa tai jopa se, ettei liimaa purkkaa pöydän alle, ovat osa yhteistä vastuuta ja luottamuksen rakentamista.
Parempaa Suomea rakennetaan sekä suurilla päätöksillä että arkisilla valinnoilla. Kun nuoret saavat kokea, että heidän teoillaan ja äänellään on merkitystä, heidän sitoutumisensa yhteiskuntaan vahvistuu. Tämä on demokratian elinehto.
Eläköön siis myös pienet asiat ja lopetetaan se purkan jemmaaminen pöydän alle.
—
Demo Finland julkaisee sivuillaan säännöllisesti jäsenpuolueidensa edustajien blogeja. Tekstissä esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demo Finlandin näkemyksiä.