Koko olemassaolonsa ajan nuorten kanssa toiminut Demo on aktivoitunut myös Euroopan Unionin Erasmus+ -ohjelmassa, jonka alla on kaikki EU:n tukema nuorisotoimen, koulutuksen ja urheilun toiminta. Erasmus+ tukee nuorten liikkuvuutta ja aktiivista kansalaisuutta, ja myös Demo on saanut ohjelmasta rahoitusta hankkeilleen, jotka keskittyvät yhteiskunnallisesti aktiivisten nuorten kansainväliseen kokemustenvaihtoon. Syyskuussa Demo kävi tutustumassa nuorten vaikutusmahdollisuuksiin Marokossa Erasmus+ -ohjelman tukemalla opintomatkalla, jonka pääjärjestäjänä oli SALTO Euromed Resource Centre.
Opintomatkan tavoitteena oli antaa eurooppalaisille, nuorten parissa toimiville järjestöille tilaisuus tutustua Marokon nuorisotyöhön, nuorisopolitiikkaan, nuorten osallistumismahdollisuuksiin ja alan toimijoihin sekä luoda verkostoja Välimeren molemmin puolin. Matka sisälsi sekä keskustelua käynnissä olevista uudistuksista nuoriso- ja urheiluministeriössä että tutustumista paikallisen tason toimintaan pääkaupungissa ja sen ulkopuolella.
Marokkolainen Errahim-järjestö vei eurooppalaiset vieraat tutustumaan Meknèsin kaupunkiin.
Vaikka arabikevät ei Marokossa johtanutkaan näyttävään vallankumoukseen, toi se monien muiden Pohjois-Afrikan maiden tapaan demokratiaa ja ihmisoikeuksien toteutumista vaativien nuorten äänen kuuluviin ja sai aikaan muutosprosessin, joka on käynnissä edelleen. Helmikuun 20. päivän liikkeen toiminta vuonna 2011 johti uuteen perustuslakiin, jonka myötä muun muassa valtaa on siirretty kuninkaalta parlamentille, kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuudet ovat parantuneet ja nuoret on huomioitu merkittävänä ryhmänä, jolle tulee taata mahdollisuudet yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Marokkolaisten sanoin maassa on käynnissä ”evolution, not revolution”.
Nuoriso- ja urheiluministeriö on ollut avainasemassa uudistusten suhteen. Kansallinen integroitu nuorisostrategia vuosille 2015–2030 on juuri valmistunut, ja tavoitteina on muun muassa nuorten taloudellisten mahdollisuuksien ja työllistymisen edistäminen sekä nuorten aktiivinen osallistuminen yhteiskunnassa ja päätöksenteossa.
Nuoret ovat osallistuneet strategian valmisteluun esimerkiksi alueellisten foorumeiden, kyselyiden ja kansallisten konferenssien kautta. Myös puolueiden nuorisojärjestöt ovat ministeriön mukaan olleet mukana ja toimineet linkkinä ministeriön ja puolueiden välillä, minkä lisäksi nuoret parlamentaarikot ovat tehneet vaikuttamistyötä strategian puolesta parlamentissa. Strategian visio on kunnianhimoinen, mutta toimintasuunnitelma sen toteuttamiseksi on vielä kesken. Toteuttamisen seurannassa on keskeisessä asemassa myös nuorten ja järjestötoiminnan neuvoa-antava komitea (Conseil consultatif de la jeunesse et de l’action associative), joka luotiin uuden perustuslain nuoria käsittelevän artikla 33:n pohjalta.
Nuoret muodostavat noin kolmasosan Marokon väestöstä. Nuorten parissa tehtävä työ ja nuorten huomioiminen yhteiskunnan voimavarana on kuitenkin uutta, ja useimmat marokkolaiset nuorisojärjestötkin on perustettu viimeisen kymmenen vuoden aikana. Maan suurimman puolueen nuorisojärjestön entisen pääsihteerin mukaan alle 2 prosenttia nuorista osallistuu poliittiseen päätöksentekoon jollakin tavalla, ja alle prosentti on mukana puolueissa.
Nidal Benali (oik.) on Assilahin nuorisovaltuuston puheenjohtaja.
Vaikka nuorten kiinnostus politiikkaan on arabikevään myötä herännyt, ei se ole nostanut osallistumista puoluepolitiikkaan. Syyt ovat osittain historiassa, sillä poliittinen osallistuminen saattoi pitkään tarkoittaa vankilassa istumista ja vainoa, mikä edelleen pelottaa erityisesti nuorten perheitä. Toisaalta myös sosiaaliset syyt kuten lukutaidottomuus, työttömyys ja peruspalveluiden puute vaikuttavat siihen, että nuoret jäävät päätöksenteon ulkopuolelle. Syitä löytyy myös politiikasta itsestään, sillä korruptio ja puolueiden sisäisen demokratian puute tai aktiivisuus vain vaalien aikaan eivät juuri edistä nuorten luottamusta puolueisiin.
Muutamien nuorten kanssa käydyt keskustelut osoittivat, että vaaleissa äänestäminenkään ei juuri tavallisia nuoria kiinnosta, eikä sillä nähdä suurtakaan merkitystä. Kouluissa ei myöskään juuri ole demokratiakasvatusta – tosin ajatus joissain suomalaisissa kouluissa järjestettävistä varjovaaleista oikeiden vaalien alla kuulostaa nuorten mielestä hyvältä. Yleinen konsensus tuntuu myös olevan, että asiat ovat kuitenkin etenemässä parempaan suuntaan myös nuorten osalta.
Hyviä aloitteita nuorten osallistamiseksi onkin tehty. Maassa on kahdeksan vuoden ajan toiminut kaikki puoluetoiminnassa mukana olevat nuoret yhteen kokoava, koulutukseen keskittyvä instituutti, ja useat järjestöt työskentelevät nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien puolesta. Maassa on myös paikallisia nuorisovaltuustoja, joiden rakenne ja rooli tosin vaihtelevat paljon kunnasta toiseen. Tällä hetkellä Marokossa odotellaankin lakia, joka selkeyttäisi nuorisovaltuustojen asemaa.
Kahdessa kunnassa – Assilahissa ja Tétouanissa – on kuitenkin nuorten vaaleilla valitsemat nuorisovaltuustot, joiden toimintaa kunnat myös tukevat. Assilahin nuorisovaltuusto perustettiin kunnan sekä Mediterranean Forum for Youth -järjestön aloitteesta, ja tavoitteina oli luoda kanava nuorten vaikuttamiselle, vahvistaa paikallishallintoa sekä auttaa nuoria integroitumaan aktiiviseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Nämä valtuustot ovat vielä hyvin uusia, mutta niillä on hyvät mahdollisuudet jakaa kokemuksiaan ja tukea vastaavien valtuustojen perustamista myös muissa kunnissa.
Nuorisovaltuuston toiminnasta kertoi myös Asmae Boukaydi.
Kansalaisyhteiskunnan puolella lupaavaa toimintaa on siis olemassa, ja hallinnonkin puolesta nuorten hyvinvointia ja asemaa yhteiskunnassa pyritään vahvistamaan. Vaikutukset jäävät kuitenkin vielä nähtäviksi, ja nuorten todellisen poliittisen vaikuttamisen suhteen tie on pitkä. Nuoret kuitenkin seuraavat median välityksellä, mitä muualla maailmassa tapahtuu, ja he ovat myös entistä tietoisempia omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan. Marokon suuret ikäluokat ottavatkin pikkuhiljaa tulevaisuuttaan omiin käsiinsä.