EU:n politiikkatoiminta arabimaissa koostuu monista eri elementeistä: kaupasta, diplomaattisesta sitoutumisesta, sanktioista, rahoituksesta, maahanmuuttopolitiikasta sekä konflikti-interventioista. Demokratiauudistuksiin ohjatun rahoituksen osuutta on seurattu tarkkaan arabivallankumousten alusta lähtien.
EU sekä jäsenvaltioiden hallitukset ovat sitoutuneet kasvaviin määriin demokratiatukea. Edistystä tuen suhteen onkin havaittavissa. Panostus demokratiatukeen voisi kuitenkin olla suurempaa, toteaa Richard Youngs ajatushautomo FRIDE:n elokuisessa artikkelissa. Vaikkei eurooppalainen poliittinen apu tulisi olemaan suuri tekijä arabimaiden uudistumisprosessissa, se voisi olla suuremmassa roolissa kuin tällä hetkellä. Pääasiallisesti ei ole kyse suuremmista rahasummista, vaan avun laadullisesta muutoksesta joka voimistaisi sen vaikutusta.
Vaikka demokratiatukea arabimaille on lisätty, eivät summat ole vielä mitään verrattuna varojensiirtoihin, joita tehtiin Etelä- ja Itä-Euroopan maihin niiden siirtymävaiheiden kynnyksellä. Tuolloin maiden bruttokansantuote kasvoi useita prosenttiyksikköjä EU-maksujen avulla. EU-rahoitus arabimaille on kokonaisuudessaan suuri summa 250 miljoonan euron vuosibudjetteineen, mutta jaettuna 16 maan kesken se on vain pisara meressä verrattuna niihin miljardeihin, jotka vallankumousmaat ovat menettäneet tuotannossa.
Aktivistit toivovat tukea aidoille kansalaisjärjestöille
Arabiaktivistit ovat ilmaisseet pettymyksensä EU-jäsenmaita kohtaan, joiden tuki kanavoidaan sellaisten kansalaisjärjestöjen kautta, jotka eivät ole itsenäisiä suhteessa valtioon. Aktivistien mukaan EU:n tulisi vaihtaa kumppaneitaan, eikä vain viskata rahaa alueelle. Virkamiehet myöntävät, että apu on ollut lähinnä hallitustenvälistä, mutta ovat varovaisia avun avaamisessa kansalaisyhteiskunnan puoleen.
Hajanaisista järjestöryhmittymistä yhteistyökumppaneiden löytäminen on ollut haasteellista. Diplomaatit myöntävät, että joutuvat taistelemaan tavoittaakseen perinteisten RONGO:jen (“Royal NGOs, kuninkaalliset kansalaisjärjestöt) ulkopuolisia kansalaisjärjestöjä. EU on jatkanut yhteistyötä samojen elitististen järjestöjen kanssa, joilta uuden sukupolven mielenosoittajien silmissä puuttuu legitimiteetti. Eräs eurooppalainen diplomaatti Rabatista myöntääkin, että esimerkiksi Marokossa vain vähäinen määrä rahoituksesta menee järjestöille, jotka eivät ole palatsin suosiossa.
Kasvava tuki demokratiakehitykselle
Eurooppalaiset kehitysavun antajat ovat alkaneet keskittää apuaan yhä poliittisemmin perustein arabikevään seurauksena. Se on tarkoittanut siirtymää teknisistä projekteista tehokkaan politiikanmuodostuksen ja poliittisen reformin tukemiseen. Valtavirran kehitysprojekteissa vastuuvelvollisuudesta ja suositusta valtion menovalvonnasta on tullut merkittäviä prioriteetteja. Rahoitus erityisesti demokratia- ja ihmisoikeusprojekteille kasvaa jatkuvasti.
Yritykset korjata pitkäaikaisia puutteita eurooppalaisessa demokratiatuessa ovat ilmeisiä. Päättäjien keskuudessa on tiedostettu tarve kysyntäperustaiselle demokratiatuelle, jonka rahoitus olisi nopeampaa ja joustavampaa yhteistyössä aidosti itsenäisten kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.
Edistystä on tapahtunut, mutta samaan aikaan ei voida vetää johtopäätöksiä, että EU olisi merkittävä demokratiareformin rahoittaja arabimaissa kehitysapuvaroin. Korotukset demokratiatukeen ovat olleet verrattain rajallisia.
Lue koko artikkeli (englanniksi) FRIDE:n sivuilta:
Richard Youngs: “Funding Arab reform”, Policy Brief August 2012