Onko maailman vuosikymmeniä jatkunut positiivinen demokratiakehitys pysähtynyt? Mikä on Suomen rooli demokratian tukemisessa 2010-luvulla? Erityisesti nämä kysymykset puhuttivat eduskunnan ja Demon järjestämässä kansainvälisen demokratiapäivän seminaarissa Pikkuparlamentissa 15.9.2016.
YK aloitti kansainvälisen demokratiapäivän perinteen vuonna 2008 muistuttaakseen ihmisiä ja erityisesti päättäjiä demokratian edistämisen tärkeydestä.
Demokratian kriisistä demokratian mahdollisuuksiin
Seminaarin avauspuheenvuorossaan kansanedustaja Arto Satonen pohti demokratian kriisiä sekä post truth -ajan ongelmaa, jossa varsinkin sosiaalisen median avulla saadaan luotua voimakkaita kahtiajakoja yhteiskuntiin. Vaikka Satosen mukaan niin terrorismin lisääntyminen kuin arabikevään jälkimainingitkin ovat merkkejä siitä, että demokratia on ollut viime aikoina vastatuulessa, niin pidemmän ajan demokratiatrendi on silti edelleen positiivinen. Vuonna 1970-luvulla laskettiin maailmassa olevan vain 35 demokraattista valtiota mutta 40 vuodessa määrä on moninkertaistunut. Satonen myös näkee, että Suomella ja muilla pohjoismailla on paljon annettavaa demokratiakehitykseen. “Haasteena on muun muassa se, saadaanko muuttuvassa Afrikassa niin sanotusti tyhjä tila täytettyä demokratialla, ja tätä suuntaa Suomi voi olla omalla panoksellaan tukemassa”, toteaa Satonen.
Ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläs Rauno Merisaari korosti puheessaan demokratioiden monimuotoisuutta
Suurlähettiläs Rauno Merisaari yhtyi omassa puheessa Satosen näkemykseen demokratian pitkän linjan positiivisesta kehityksestä. Hän korosti, kuinka sotilasvallankaappaukset ovat jatkuvasti vähentyneet ja kuinka jo 186 valtiossa äänestetään parlamentista. Samaan aikaan hän toisaalta muistutti, kuinka parlamentaariset vaalit eivät ole demokratian tae ja että tasa-arvoisia demokratioita on edelleen hyvin vähän. Vaikka positiivista demokratiakehitystä tukee se, että YK:n vuosituhattavoitteissa Agenda 2030:ssä tunnistetaan demokratian ja kehityksen yhteys, valtiot eivät välttämättä tee ja noudata omia suunnitelmiaan tavoitteisiin pääsemiseksi.
Vaikka yhtä oikeaa demokratian mallia ei ole olemassa, pidetään demokratiaa yleisesti parhaiten vakautta turvaavana hallintomallina. Merisaaren mukaan demokratiaa kannattaa tukea myös siksi, että demokratisoitumisella on merkittävä vaikutus ihmisten arkeen muun muassa parempien koulutusmahdollisuuksien, matalamman lapsikuolleisuuden ja pidemmän elinajanodotteen kautta.
Merisaari myös nosti esiin, kuinka demokratia ei tule maille kalliimmaksi kuin mikään toinen järjestelmä. ”Sen sijaan kansalainen saa demokratiassa rahalle enemmän vastinetta”, hän totesi.
Avoimuutta ja puoluerajat ylittävää keskustelua
Seminaarin paneelissa kansanedustajat Maria Guzenina, Anna-Kaisa Pekonen ja Simon Elo keskustelivat demokratian tilasta niin Suomessa kuin muuallakin. Guzenina on Suomen Euroopan Neuvoston valtuuskunnan puheenjohtaja, Elo Parlamenttienvälisen liiton (IPU) Suomen johtokunnan vastavalittu varapuheenjohtaja ja Pekonen Demon kansainvälisessä toiminnassa mukana ollut eduskunnan naisverkoston jäsen.
Kansanedustajat pohtivat paneelissa omaa rooliaan demokratian edistämisessä
Guzenina nosti avauspuheenvuorossaan huolen näennäisdemokratioista. Hän korosti, että vaikka Suomesta käsin on helppo arvostella muita, myös täällä on tehtävä aktiivisesti töitä aidon demokratian vahvistamiseksi sekä kansalaisten luottamuksen lisäämiseksi politiikkaa kohtaan. Lääkkeeksi tähän Guzenina esitti koulutusta ja tietopohjaista päätöksentekoa sekä ketterämpää politiikkaa. Asenne, että ”aina on tehty näin” tulisi korvata joustavuudella, joka mahdollistaisi ongelmiin tarttumisen nopeasti ja niillä keinoilla, jotka auttavat pääsemään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. ”Populismin ja jähmettyneisyyden välissä on se tila, jossa pragmaattiset ratkaisut syntyvät”, Guzenina kiteyttää.
Pekonen korosti seminaarissa kansanedustajien vastuuta avoimuuden lisäämisessä sekä populismin kitkemisessä. Pekosen mukaan päätösvalta karkaa demokraattisesti valituilta edustajilta, jos avoimuutta ei lisätä. Lisäksi populismiin tulisi hänen mukaansa puuttua, sillä ongelmat eivät yksinkertaistu, vaikka niihin tarjottaisiin yksinkertaisia ratkaisuja. Ratkaisuina demokratian vahvistamiseen Pekonen nosti esille Satosenkin peräänkuuluttamia keinoja siitä, miten Suomen vahvuudet voitaisiin valjastaa tukemaan kehittyviä demokratioita. Esimerkiksi puoluerajat ylittävä keskustelu on tavallista Suomessa, mutta monissa maissa keskusteluyhteys voi puuttua kokonaan. Kun Pekonen Demon delegaation edustajana vieraili Sambiassa, hän huomasi, että eri puolueiden naiset eivät kommunikoinet keskenään lainkaan tai olivat ilkeitä toisilleen. ”Kun saman pöydän ympärille istuttiin keskustelemaan, löydettiin kuitenkin nopeasti ongelma, jota voitiin lähteä ratkaisemaan yhdessä: lapset jotka saavat lapsia. Keskusteluyhteyden löytymisen jälkeen ilmapiiri muuttui nopeasti paremmaksi”, Pekonen kuvasi kokemuksiaan Sambiasta.
Elo korosti seminaarissa useaan otteeseen, kuinka tärkeää on naisten aseman vahvistaminen politiikassa. Tehtävässään IPU:n Suomen johtokunnan varapuheenjohtajana hän odottaa pääsevänsä kuulemaan muiden maiden politiikan realiteeteista ja nostamaan itsekin esille naisten poliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Elo pitää suomalaisen demokratian vahvuuksina hallituksen ja opposition välistä aitoa vuoropuhelua sekä sitä, että Suomessa myös uudet voimat voivat nousta päättäviin asemiin. Uhkana on, jos poliittinen osallistuminen alkaa keskittyä entistä enemmän hyväosaisille. ”Ei se ole demokratiaa, jos poliittinen osallistuminen ja vaaleihin ehdolle asettuminen alkavat vaatia suurta tilipussia”, Elo painotti. Keskusteluun kansalaisten luottamuksesta Elo totesi, että Suomessa kaikille puolueille annetaan vastuuta ja toisaalta niitä vastuutetaan linjoistaan esimerkiksi hallitusvastuussa, ja näin mitataan kansalaisten luottamusta myös vaalien välillä.
Miksi demokratiaa pitäisi tukea erityisesti nyt?
Vaikka demokratian pitkän aikavälin kehityskulku on ollut positiivinen kuten Satonen ja Merisaari puheissaan toivat esiin, ovat talouden ja maailmanpolitiikan haasteet horjuttaneet tätä kehitystä. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Freedom House -järjestön mukaan vuosi 2015 oli demokratiakehityksen kannalta erityisen haastava, demokratiapäivän panelistien usko demokratiaan on vahva. ”Kysymys siitä, miksi demokratiaa pitäisi tukea juuri nyt voidaan kääntää toisinpäin: miksi emme tukisi demokratiaa. Sen lisäksi ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja”, toteaa Guzenina.
Satosen mainitsemat mullistukset talouskriisistä arabikevääseen haastavat demokratiakehitystä mikä tekee demokratian tukemisesta erityisen ajankohtaista. Samalla muutokset luovat demokratisoitumisen paikkoja, kuten on tapahtunut Tunisiassa. Myös kotimaassa demokratian vahvistamisen paikkoja löytyy: Demon puheenjohtaja, kansanedustaja Eva Biaudet nosti videotervehdyksessään esille haasteen siitä, etteivät nuoret äänestä tai osallistu politiikkaan. ”Demokratia on jotain, joka ei säily itsestään. Meillä kansanedustajilla ja muilla päättäjillä on vastuu siitä, että kaikki tuntevat osallistuvansa demokraattiseen päätöksentekoon”, Biaudet huomauttaa.
Seminaarin lopussa keskustelu kääntyi konflikteista laajemmin yhteiskuntien vakauteen.
”Demokratiaa ei voida viedä asein”, korosti Elo, ja Pekonen jatkoi: ”Rauha ja demokratia kulkevat käsi kädessä”.