Pohjois-Afrikkaa ja Arabian niemimaata ravisteleva, demokratiaa vaativa liikehdintä on muuttanut kansainvälisen yhteisön asenteita suhteessa demokratiatukeen. Puhutaan arabikeväästä ja demokratian neljännestä aallosta. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama lupasi toukokuussa tukea Tunisian, Libyan ja muiden alueen maiden demokratiakehitystä miljardeilla dollareilla. EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton korosti heinäkuussa alueen poliittisen kehityksen merkitystä ja peräänkuulutti “syvää demokratiaa”.
Perinteinen tapa tukea demokratiakehitystä 
on ollut tukea ja korostaa vapaita vaaleja. Arabikevät on osoittanut, että se ei ole välttämättä aina paras eikä ainakaan ainoa tapa. Vaalit ovat oikeastaan vasta alku. Demokratian rakentamiseen on historiassa aina tarvittu kansalaisyhteiskuntaa, ihmisten vapaata kokoontumista, jonka yhtenä järjestäytyneenä osana ovat toimintakykyiset poliittiset puolueet. Vapaa puoluejärjestelmä on demokratian edellytys – tarvitaan puolueita, jotta voi olla monipuoluejärjestelmä ja moniarvoinen demokratia.
Suomessa valmistellaan parhaillaan uutta kehityspoliittista ohjelmaa. Uusi kehitysministeri Heidi Hautala on kertonut nostavansa ihmisoikeudet ja demokratian työnsä ytimeen. Suomen kannattaa pienenä maana nojata omiin vahvuuksiinsa. Kun keskitämme maailmanmittakaavassa pienet resurssimme tekemiseen, jossa olemme hyviä, käytämme vähät resurssimme kaikkein fiksuimmin. Suomella on vahvana, pohjoismaisena demokratiana sekä kansainvälistä uskottavuutta että hyviä kokemuksia jaettavaksi. Uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa meillä on hyvä tilaisuus arvioida, mikä on Suomen lisäarvo demokratiatukeen kansainvälisesti. Mitä instrumentteja haluamme käyttää? Ulkoministeriön mukaan “Suomi tarjoaa tukeaan myös demokratian ja oikeusvaltion kehittämiselle sekä kansalaisyhteiskunnan ja naisten oikeuksien vahvistamiselle. Suomen hallitus on jo päättänyt Pohjois-Afrikalle ja Lähi-idälle suuntaamansa tuen kaksinkertaistamisesta”. Miten tämä parhaiten toteutetaan?
Demokratiakehityksen tukeminen vaatii uskallusta. Tarvitaan rohkeutta tukea myös demokratian poliittisia elementtejä eikä vain teknokraattista hyvää hallintoa. Aivan kuten EU:ssakin on nyt huomattu. Politiikkaa ei voida erottaa demokratiasta. Jos ei ole moniarvoista ja -äänistä politiikkaa, ei koskaan synny aitoa demokratiaakaan. Eduskuntapuolueiden yhteinen Demo ry perustettiin yhteistyössä ulkoministeriön kanssa tuomaan puolueiden omaa kokemusta ja asiantuntemusta Suomen kehitysyhteistyöhön. Tuloksia on saatu. Esimerkiksi Demon Nepalin ja Tansanian ohjelmissa tärkein saavutus on se poliittinen kulttuurinmuutos, jossa on opittu tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen. Kyse on ollut pitkälti vertaistuesta ja hyvistä vinkeistä. Demokraattisten käytäntöjen rakentaminen on pitkäkestoista työtä – luottamuksen syntyminen ja ajattelutavan muutos vie aikaa. EU:n itäinen naapurialue on tästä hyvä esimerkki. Se kaipaisi alkuinnostuksen jälkeen edelleen kipeästi tukea.
Demokratiakehityksen tukeminen on nyt iso mahdollisuus. Ajoitus on nyt enemmän kuin kohdillaan. Tarvitaan uusia, joustavampia työkaluja ja rahoitusmalleja – niin Suomessa kuin Euroopassa laajemmin -, jotka mahdollistavat sekä nopean reagoinnin muuttuviin tilanteisiin että pitkäjänteisen työn. Tuloksena voi olla sekä harppauksia että pysyvyyttä.
Demokratiakehityksen tukemisessa ensiarvoisen tärkeää on toimia kohdemaita arvostaen ja kunnioittaen. Liian opettavainen asenne tai yhden ainoan oikean – “sen meidän oman” – demokratiamallin syöttäminen ei tällaiseen arvostavaan yhteistyöhön sovi. Tärkeintä on kuunnella, mutta usein esimerkistä voi olla paljon apua.
Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja ja Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö DEMO ry:n puheenjohtaja.