EU:n lähinaapurusto kaipaa tukea demokratiakehityksessään, ja ilahduttavasti arabikevään myötä demokratiatuen mahdollisuudet ja tärkeys on huomattu EU:ssa. Retoriikasta on kuitenkin pitkä matka käytäntöön, ja yhteisen strategisen näkemyksen ja toimintalinjauksen puute hankaloittaa demokratiatyötä, huomautti Demon toiminnanjohtaja Sari Varpama Demon ja Kehyksen 15.9. järjestämässä “Democracy and development in the EU’s neighbourhood: what next?” -seminaarissa.
Suuret linjat yhtenäisiksi
Kehyksen pääsihteeri Rilli Lappalainen oli Varpaman linjoilla kiinnittäessään yleisön huomion EU:n ulkopolitiikkaan, jossa kehityskysymykset jäävät usein muiden poliittisten asioiden jalkoihin. Puhujat kaipasivatkin koherenssia ja holistista otetta demokratia- ja kehityskysymyksissä.
Euroopan parlamentin tiedotustoimiston päällikkö Pekka Nurminen kertoi, että EU on jo ryhtynyt tekemään uudistuksia naapurustostrategiaansa. Nurminen sanoi, että Pohjois-Afrikan kansannousujen seurauksena EU keskittyy jatkossa demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen. Vanha vallitsevien olosuhteiden ylläpitämiseen, mahdollisesti demokratian kustannuksella, keskittynyt linjaus on näin saanut väistyä.
Työsaran riittävyydestä esimerkin antoi puolalaisen demokratiajärjestö Stefan Batory Instituten Paweł Bagiński kertoessaan, että vahvasti demokratiatyön puolesta liputtavalla EU:n puheenjohtajamaalla ei ole minkäänlaista strategiaa tai edes määritelmää demokratiatuesta.
Seminaarissa esiin nousivat myös rahoituskysymykset. Ihmisoikeus ja demokratiasuurlähettiläs Sauli Feodorow kaipasi uusia joustavia ja nopean toiminnan mahdollistavia rahoitusmalleja ja välineitä demokratiatukeen. Ajatus sai tukea Nurmiselta, jonka mukaan nykyiset rahoitusmallit soveltuvat vain perinteiseen kehitysyhteistyöhön.
Ihmisoikeudet ja kansalaistoiminta demokratian mahdollistajina
Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuksen professori Tuomo Melasuo painotti puheenvuorossaan kansannousujen perimmäisenä syynä olleen arabimaiden huonontunut sosio-ekonominen tilanne. Muutoksen tärkeänä osana hän pitää kansalaisyhteiskunnan järjestäytymistä. Myös Kehyksen Lappalaisen mukaan EU:n tärkeänä tehtävänä on edesauttaa kansalaistoiminnan mahdollistamista.
Helsingin yliopiston tutkija Henri Onodera jatkoi toteamalla, että demokratia juurtuu askel kerrallaan kun yhdistykset alkavat toimia, media demokratisoituu ja vanhat norsunluutornit sekä tabut murtuvat. Sosiaalidemokraattisten nuorten puheenjohtaja Timo Kontio lisäsi, että tällainen muutos tarvitsee nuoria edelläkävijöitä, joiden toimintaa täytyy rohkaista.
Onodera korostikin sitä kuinka paljon Euroopan tulisi oppia arabikeväästä, jossa Pohjois-Afrikan nuoret aktivistit saivat omalla panoksellaan valtavasti aikaan lyhyessä ajassa ja haastavissa poliittisissa olosuhteissa. Myös Varpama nosti esiin ajatuksen eurooppalaisesta “osallistavasta vallankumouksesta”.
Paikan päälle vaihtamaan ajatuksia
Seminaarin paneelikeskustelussa korostui paikallistoiminnan, rajojen ylittämisen ja yhteisen oppimisen tarpeet. Suomalais-tunisialainen opiskelija Aicha Manai kertoi tunisialaisten nuorten olevan innostuneita ja aktiivisia samalla todeten, että varsinkin puoluetoiminnan vakiinnuttamiseen tarvittaisiin eurooppalaista apua. Paras keino tähän olisi Manain mukaan ennakkoluuloton ajatustenvaihto ja molemminpuolinen oppiminen.
Demon hallituksen ja RKP:n jäsen Janina Mackiewicz korosti poliittiset rajat ylittävän ja paikallistasolla tapahtuvan dialogin merkitystä ongelmien tunnistamiseksi. Dialogi auttaa myös luomaan luottamusta eurooppalaisten tukijoiden ja Pohjois-Afrikan vallankumouksellisten välille, mikä on Onoderan mukaan kaikkein keskeisin onnistuneen yhteistyön elementti.
Yleisesti tilaisuudessa korostui kansalaisyhteiskunnan merkittävä rooli demokratian juurruttamisessa ja EU:n merkityksellinen, mutta muotoaan hakeva rooli tämän avustamisessa. Euroopan on erityisen tärkeää muistaa, että demokratia kuitenkin muotoutuu aina paikalliseen muotoon paikallisesta tarpeesta, eikä sitä näin voi viedä, mutta sen sijaan voi ja tulee tukea.