Ilmastonmuutos on nopeasti etenevä viheliäinen ongelma. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli 5.4.2019 ja nyt elämme velaksi. Ylikulutus- ja ilmastonmuutosraportit kertovat samasta asiasta – maapallon kestokyky ei veny määräänsä enempää.

Asiantuntijat ovat tuoneet esiin, että meillä on vain rajatusti aikaa hidastaa ja hallita ilmastonmuutoksen vaikutuksia.  Jos tätä ei tehdä, ennen pitkään maapallon keskilämpötila voi nousta ennenäkemättömän korkeaksi. Vaikutukset ovat kohtalokkaita.

Anna Kerkkänen esittää väitöskirjassaan (2010), että ilmastokysymykset on Suomessa politiikassa määritelty nimenomaan ongelmina, ”vaikeuden kehyksen kautta” ja varsin kapea-alaisesti. Nyt on aika siirtyä politiikassa eteenpäin pelkästä ongelmanasettelusta, ja nähdä myös mahdollisuudet, joita haastava muutos voi tuoda sekä käsitellä ilmastomuutosta laajana, kaikkia ihmisten elämien osa-alueita koskevana kysymyksenä. Ilmastonmuutos on ongelma, mutta sen ratkaisut ovat mahdollisuuksia.

Ilmastonmuutokseen kietoutuu useita suuria teemoja: oikeudenmukaisuus, sukupolvipolitiikka, alueelliset erot, talous, turvallisuus, biodiversiteetti, globaali eriarvoisuus ja yhteisten resurssien käyttö. Ilmastonmuutoksen vaikutusten ja kiihdyttimien monimutkainen verkosto vaikuttaa myös siihen, että poliitikot määrittelevät aina uudelleen, mistä puhutaan, kun puhutaan ilmastonmuutoksesta. Hallinta myös hajautuu, ja ilmastoa koskevia päätöksiä tehdään monilla tasoilla ja areenoilla.

Monipuoluedemokratian rooli ongelmanratkaisijana

Monipuoluedemokratian tärkein tehtävä tässä haastavassa tilanteessa on löytää ne ratkaisut, jotka ihmiset kokevat oikeudenmukaisiksi ja joihin he ovat valmiita sitoutumaan – sekä kansan mandaatilla ohjata ihmisten valintoja kestävämpään suuntaan.

Barry Holden erottelee kirjassaan Democracy and Global Warming (2001), miksi ilmastonmuutokseen reagoiminen on niin hankalaa. Ensinnäkin, tarvittavat toimet vaativat ihmisiltä luopumista mahdollisesti epävarmojen saavutusten eteen – ilmastonmuutosta kun ei pystytä enää pysäyttämään, vain hidastamaan ja hallitsemaan sen tuhoisia vaikutuksia. Toiseksi, mahdollisimman tehokkaan vaikutuksen aikaansaamiseksi ratkaisujen olisi oltava globaaleja.

Holden esittää, että juuri demokratia on vastaus näihin ongelmiin. Vaikka voidaan argumentoida, että demokratia on liian hidas ja jähmeä tapa ratkoa viheliäisiä ongelmia, vain tuomalla ihmiset mukaan päätöksentekoon voidaan löytää keinot, jotka ovat oikeudenmukaisia ja joihin ihmiset ovat valmiita sitoutumaan.

Kansalaisten mukanaolo tuottaa parempia päätöksiä

Kirjassaan Democracy in Practice: Public Participation in Environmental Decisions (2010) Thomas Beirle ja Jerry Cayford tuovat esiin, että kansalaisten mukana olo päätöksentekoprosesseissa tuottaa ratkaisuja, joissa kansalaisten arvot otetaan huomioon, päätökset ovat vahvempia ja luottamus suurempaa.

Kansalaisten laajempi mukaan ottaminen ilmastoa koskevien päätösten tekoon ja deliberatiivisuus voi siis vaikeuttaa ja hidastaa päätöksentekoa, mutta se on tarpeellista, jotta voidaan tuottaa päätöksiä, jotka ovat oikeudenmukaisia ja vahvoja. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitseminen tulee vaatimaan kaikkien panosta ja suuria uudenlaisia ratkaisuja.

Demokratiassa myös aktiivisen kansalaisyhteiskunnan rooli on tärkeä. Se voi toimia ilmastopolitiikan kirittäjänä, kuten Kimmo Tiilikainen kirjoittaa. Ilmastokysymykset ovat saaneet ihmisiä ja erityisesti nuoria laajasti liikkeelle ja vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa muun muassa Ilmastomarssi -mielenosoituksin ja kampanjoin kuten Ilmastoveivi.

Kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus ja rooli keskustelussa on elintärkeä, mutta on kuitenkin muistettava edustuksellisen demokratian ja puolueiden avainasema niiden määrittäessä tulevia suuntia niin Suomelle kuin myös puheenjohtajuuskauden ja kansainvälisen yhteistyön kautta Euroopan Unionille. Suomi on jo päästövähennyksien kärjessä Euroopassa, ja tämä antaa Suomelle mahdollisuuden ylittää omat ilmastositoumuksensa ja kirittää muita valtioita. Suomi voi toimia ilmastopolitiikan esimerkkinä ja muutoksen motivoijana koko kansainväliselle yhteisölle.

Anna Antila
Kirjoittaja toimii Demon ohjelma-assistenttina.

Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta Demon näkemyksiä.

 

JAA