Demon, Suomen YK-liiton ja Allianssin järjestämässä nuorten eduskuntavaaliehdokkaiden vaalipaneelissa kävi hyvin selväksi, että myös kehityspolitiikka on täynnä poliittisia arvovalintoja ja puolueiden välillä on eroja.
Sanomatalossa Helsingissä 23.3.2011 järjestettyyn vaalipaneeliin osallistui kahdeksan nuorta ehdokasta kaikista eduskuntapuolueista: Simon Elo (PS), Paloma Hannonen (Vihr), Raine Klemola (KD), Timo Kontio (Sdp), Janina Mackiewicz (Rkp), Kirsi Pihlaja (Vas), Wille Rydman (Kok) ja Antti Törmänen (Kesk).
Miten kehitysyhteistyö voidaan oikeuttaa veronmaksajille?
Finanssikriisistä alkanut maailmanlaajuinen lama on lisännyt painetta karsia valtion menoja ja tämä on johtanut siihen, että useissa Euroopan maissa on vähennetty myös kehitysyhteistyövaroja. Suomessa ei ole vielä ryhdytty tähän ja julkilausuttuna tavoitteena on saavuttaa YK:n suosittelema 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2015 mennessä. Paneelissa kysyttiinkin miten nuoret ehdokkaat legitimoivat äänestäjilleen verovarojen käytön kehitysyhteistyöhön?
Perussuomalaisten Simon Elo olisi valmis lopettamaan nykyisen kaltaisen kehitysyhteistyön. Elon mukaan tulisi siirtyä vapaaehtoiseen kehitysapuun, jossa ”peruskansalaiset tukisivat peruskansalaisia toisissa maissa, ilma välikäsiä”. Elo kannatti myös kehitysyhteistyöhön lahjoittamisen verovapautta.
Kokoomuksen Wille Rydman taas totesi, että nykyisessä taloustilanteessa, jossa 20 prosenttia valtion menoista rahoitetaan velkarahalla, on erittäin hankalaa perustella noin miljardin euron käyttämistä kehitysyhteistyöhön. Rydmanin mielestä YK:n suositus käyttää 0,7% bruttokansantuotteesta kehitysapuun on vastuuton. ”Millään muulla hallinnonalalla menestystä ei mitata sillä, paljonko siihen on saatu kulutettua rahaa.” Hän mukaan olennaisempaa on, että rahalle saadaan vastinetta.
Paloma Hannonen vihreistä taas korosti, että ”Solidaarisuuden tulee ulottua yli rajojen, eikä suomalaisilla ole oikeutta lipsua kansainvälisistä velvoitteistaan.” Samaa totesi Sdp:n Timo Kontio: ”Suomalaiset eivät voi elää kuplassa ja olla huomioimatta maailman köyhiä”. Myös keskustan Antti Törmäsen mielestä meille on ”yhteinen vastuu maailmasta”, mutta nykyisiä apurakenteita tulisi hän mukaan kuitenkin pystyä tarkastelemaan kriittisesti.
Kristillisdemokraattien Raine Klemola haluaisi lisätä kehitysyhteistyön legitimiteettiä panostamalla kansainvälisyyskasvatukseen ja lisäämällä tiedotusta kehitysyhteistyövaroja käytöstä. ”Jos suomalaiset saisivat todella nähdä mitä kehitysyhteistyövaroilla tehdään, kehitysyhteistyötä olisi helppo legitimoida” sanoi Klemola viitaten omiin kokemuksiinsa Nepalista, jossa hän vieraili viime keväänä osana Demon poliittisille nuorisojärjestöille järjestämää koulutusohjelmaa. Janina Mackiewicz Rkp:stä jatkoi samalla linjalla ja toteamalla, että ”Ideaalimaailmassa kaikkien suomalaisten tulisi käydä kehitysmaissa ja kokea minkälaista ihmisten arki siellä on”.
Vasemmistoliiton Kirsi Pihlaja korosti, että ”Kehitysyhteistyön pitkän aikavälin tavoite on tehdä itsestään tarpeetonta, mutta niin kauan kun maailmassa on eriarvoistavat markkinatalouden rakenteet, tarvitsemme myös kehitysyhteistyötä.”
Mistä kehitysmaiden nuorille työtä?
Kun kyseessä oli nuorten ehdokkaiden paneeli, paneuduttiin siinä erityisesti nuorten asemaan kehitysmaissa. Nuorten roolia kehityksessä korosti myös paneelissa vieraillut YK:n tiedotuksesta vastaava alipääsihteeri Kiyotaka Akasaka. ILO:n laskelmien mukaan 1,3 miljardia nuorta on tulossa työmarkkinoille lähivuosina, mutta vain 300 miljoonalle löytyy töitä. Miten suomalaiset nuoret poliitikot pyrkisivät ratkaisemaan tämän yhtälön?
Rydman ja Törmänen uskoivat markkinatalouden kykyyn hoitaa nuorisotyöttömyysongelma. Rydman totesi, että ” Luonnollisessa markkinataloudessa nälkä on aika hyvä konsultti. Siinä vaiheessa, kun pitää tehdä työtä selvitäkseen hengissä, niin kyllä työtä silloin yleensä myös keksii”.
Pihlaja ja Mackiewicz taas painottivat yrittäjyyden tukemista kehitysmaissa ja erityisesti panostamista naisyrittäjyyteen. Pihlaja olisi myös valmis lisäämään julkisia hankintoja työllisyyden parantamisen nimissä. ”Mitä tulee työhön, niin sehän ei maailmasta lopu. Olisi hyvä, jos saataisiin kehitysmaissa rakennettua infrastruktuuria, mikä työllistäisi todella paljon, jos sitä tehtäisiin julkisen sektorin verovaroin.”
Kontion mukaan ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen kannustaa työllisyyteen. “Uskon, että jos ihmisillä on perustarpeet kunnossa, ihminen alkaa tehdä jotain. Uskon, että turvaamalla maailmassa mahdollisimman monille — jopa kaikille — perustarpeet, ihmiset löytävät kyllä töitä.”
Hannonen taas panostaisi informaation vapaaseen saatavuuteen ja ympäristöystävälliseen energiatuotantoon keinoina työllistää kehitysmaiden nuoria.
Kannatusta demokratian tukemiselle
Panelistit ottivat kantaa myös Pohjois-Afrikan ja arabimaiden demokratialiikkeisiin ja siihen miten nuoria demokratia-aktivisteja voidaan tukea.
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Suomen tulee panostaa demokratian tukemiseen. Klemola muistutti kuitenkin, että demokratiakehitys on hidas prosessi, eikä miellä saa olla liian suuria odotuksia koko alueen nopeasta demokratisoitumisesta. Demon varapuheenjohtajana toimiva Mackiewicz korosti, että demokratiakehityksen on aina lähdettävä liikkeelle paikallista tarpeista ja ulkopuoliset voivat korkeintaan tukea näitä sisäsyntyisiä prosesseja.