Demon ”Participation in Action” -projektin neljäs ja viimeinen opintomatka tehtiin Sloveniaan toukokuun lopulla. Suomesta opintomatkalle osallistuivat Tatu Ahponen (Vasemmistonuoret), Aleksi Hernesniemi (PS Nuoret), Anna Kylmänen (ViNO) ja Sonja Vojnovic (Keskustanuoret). Muut opintomatkan osallistujat tulivat Bangladeshista ja Nepalista, minkä lisäksi mukana oli Demon slovenialaisen kumppanijärjestön, Mreža MaMan nuoria. Matkalla käsiteltiin nuorten osallistumista ja nuorisotyötä sekä EU-vaaleja, jotka käytiin opintomatkan aikana.
Tunnelmia opintomatkalta kirjoittaa ViNOn Anna Kylmänen.
Maa, jossa ruoka on hyvää ja halpaa ja sen äärelle keräännytään tuntikausiksi juttelemaan, nauramaan ja nauttimaan hyvästä seurasta vai maa, jossa alkoholin myynti on tarkkaan säänneltyä ja nuoret miehet masentuvat ja tekevät enemmän itsemurhia kuin lähes missään muualla maailmassa? Maa, jossa terveydenhuolto on ilmaista ja väestön koulutusaste Euroopan korkeimpia vai maa, jossa osattomat nuoret asuvat vanhempiensa nurkissa yli kolmekymppisiksi ja nuorten äänestysprosentti eurovaaleissa oli vain juuri ja juuri nollan yläpuolella?
Tehdään tekemistä nuorille
Monien muiden Euroopan maiden tapaan Sloveniaa vaivaa korkea nuorisotyöttömyys ja nuorten osattomuus. Vaikka koulutus on ilmaista ja koulupudokkaiden määrä vähäinen, valmistuneetkin nuoret aikuiset ovat työpaikkojen puutteessa syrjäytymisvaarassa.
Slovenian kolmas sektori on herännyt ongelmaan ja tekee töitä nuorten osallistamiseksi. Ensimmäisinä päivinä vierailimme nuorisokeskuksissa, joissa oli tarjolla sekä ohjattua kurssi- ja kerhotoimintaa että puitteet ja ohjausta omien taide-, tiede- ja yhteiskunnallisten projektien toteuttamiseen. Varustelutaso oli pääsääntöisesti kadehdittavan korkea, ja osallistujia maksuttomaan toimintaan olisi kuulemma ollut paljon enemmän kuin mitä pystyttiin ottamaan. Harmi, että vierailupäivinä keskukset olivat tyhjillään, joten osallistuminen in action jäi tällä kertaa näkemättä.
Nuorisokeskus e-House of Experimentissä tutkittiin värien sekoittumista ja valon heijastumista.
Sloveniassa ihmisillä on vähän töitä ja paljon aikaa. Eniten aikaa on nuorilla – myös niillä korkeakoulutetuilla. Nuorten tulevaisuudennäkymiä ei ainakaan edesauta se, etteivät nuoret ole erityisen innokkaita osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon. Korruptioskandaalit ja lahjussyytteet ovat tehneet politiikasta likaista, epäuskottavaa ja yksinkertaisesti luotaantyöntävää. Miksi osallistua, kun ei kuitenkaan voi vaikuttaa?
Balkanin historiaa ja kaivoksia
Seuraavina päivinä tapasimme slovenialaisia ihmisoikeusasiantuntijoita ja vierailimme Ljubljanan yliopiston yhteiskuntatieteiden laitoksella. Ihmisoikeusasiamiehen luona vieraillessamme kuulimme paljon ihmisoikeusrikkomuksista Sloveniassa. Oli mielenkiintoista ja valaisevaa huomata, miten samanlaisten ongelmien kanssa Slovenia ja Suomi tässäkin asiassa kamppailevat. Kaikkein eniten ajatuksia herätti kuitenkin asiamiehen edustajan ja bangladeshilaiskollegamme lyhyt keskustelu:
”Kuinka monta kidutustapausta vankiloissanne tapahtuu vuosittain?”
”Ei Sloveniassa kiduteta.”
”…miksi teillä sitten on ihmisoikeusasiamies?”
Lyhyt katsaus entisen Jugoslavian poliittiseen historiaan oli itsessään mielenkiintoinen, mutta herätti jälleen kerran pohtimaan asioita koto-Suomessa. Historian ja maantieteen opetusta kritisoidaan usein Eurooppa- tai länsimaakeskeiseksi. Mikäli kritiikkiin on uskominen, voimme reilusti rajata koko Balkanin niemimaan Euroopan ulkopuolelle.
Velenjen hiilikaivoksessa
Viimeisinä päivinä matkustimme neuvostoaikaisella junalla Slovenian halki ja vierailimme Velenjen edelleen toiminnassa olevaan hiilikaivokseen perustetussa kaivosmuseossa. Kaivos on edelleen merkittävä työllistäjä Velenjessä. Koko maassa kaivosteollisuus työllistää huomattavan osan slovenialaisista. Ihmisistä, eläimistä ja ympäristöstä pitävälle kaivosvierailu ja erityisesti kaivoksen historiasta kuuleminen oli tunteita herättävä kokemus. Onneksi saimme sentään ennen kaivokseen laskeutumista valita itsellemme vihreät kypärät.
Opintomatkan päätteeksi: arvotaan vaalinumerot
Opintomatkan aivan viimeisenä iltana nautimme jäähyväisillallisen ja siirryimme sen jälkeen baarin puolelle nauttimaan jälkiruoasta: Suomi-Venäjä- jääkiekkofinaalista ja eurovaalituloksista. Olimme matkan aikana vitsailleet suomalaisporukalla, että on parasta olla ystävystymättä liiaksi: viimeisenä iltana kun välit joka tapauksessa katkeavat eurovaalitulosten takia.
Kello 18:56 (19:56 Suomen aikaa) illallinen päättyi, ja lähdimme juoksemaan ravintolasta kohti jatkopaikkaa ja sen WiFiä – hieman hämmentyneet ja huvittuneet aasialaisystävät perässämme. Kello 18:59 totesimme, ettemme ehtisi ajoissa ja pysähdyimme keskelle tietä etsimään lähirakennuksista kantautuvaa avointa yhteyttä. Neljä suomalaisnuorta Velenjen tyhjillä kaduilla huitomassa kännyköillään ympäriinsä kuin hillittömät – olisi mielenkiintoista kuulla, mitä kollegamme kotona Bangladeshissa ja Nepalissa kertoivat eurooppalaisten vaali-innostuksesta. Erityisesti, kun eurovaalit eivät olleet näkyneet viikon aikana sen enempää Velenjen kuin muidenkaan kaupunkien katukuvassa.
Viikon aikana matkustimme Venetsiasta Slovenian poikki Pohjois-Sloveniaan ja takaisin. Matka taittui pääsääntöisesti junalla ja minibussein, mutta myös taksilla.
Sitten tuli Internet-yhteys. Ja vaalitulokset. Hiljalleen hengitykset tasaantuivat, huudot vaimenivat ja hymyt hyytyivät. Kahdella joukostamme oli toki aihetta hymyyn (tosin ei niin leveään, kuin ilmeisesti odotettavissa oli ollut), mutta meitä muita ei pahemmin naurattanut – päinvastoin.
Perillä päätin yrittää keskittyä screenillä alkaneeseen jääkiekko-otteluun. Kahden erän jälkeenkään vaalituloksesta ei tuntunut löytyvän mitään erityisen lohdullista. Ei ennen, kun slovenialaistyttö, jonka kanssa meistä oli viikon aikana tullut hyviä ystäviä, tuli viereeni istumaan ja virnisti: ”Te suomalaiset ootte kyllä ihan hassuja. Te luulette, että vaaleilla on jotain merkitystä. Aina vaalien luullaan muuttavan maailmaa, mutta ei ne koskaan muuta. Huomenna aamulla mä meen töihin ja mun mummo menee torille ostamaan perunoita, ihan niin kuin viime viikollakin. Ei mikään oikeasti muutu. Mikä teidän äänestysprosentti muuten oli? Meidän oli 16%.”
Teksti: Anna Kylmänen, Kuvat: Anna Kylmänen ja Aleksi Hernesniemi