Demo Finlandin ja mosambikilaisen IMD:n hankkeessa parannetaan luonnonvarojen demokraattista hallintaa. Kehitettävää on riittänyt niin tiedoissa luonnonvaroista kuin siinä, että kysyttäisiin kansalta toiveita. Nyt Mosambikissa puhutaan, miten tulevat rahat käytetään niin, että kansa hyötyy niistä.
Mosambikista on parin viime vuosikymmenen aikana löytynyt merkittäviä luonnonvaroja. (Eteläisen) Afrikan suurin maakaasuesiintymä, merkittäviä rubiinivaroja ja muita jalokiviä, grafiittia ja muita mineraaleja, ja niin edelleen.
Mosambikin parlamentin varapuhemies Helder Injonjo ottaa vastaan toimistossaan, Mosambikin eduskuntatalon toisessa kerroksessa.
”Meillä parlamentissa luonnonvaroista on puhuttu vasta vähän aikaa”, hän sanoo.
”Luonnonvarojen pitää hyödyttää Mosambikin kansalaisia, ymmärrämme sen. Tällä hetkellä teemme lakeja, joilla tämä pyritään varmistamaan.”
Demo Finlandilla ja mosambikilaisella IMD-järjestöllä (Instituto para Democracia Multipartidária) on yhteinen kehitysyhteistyöhanke luonnonvarojen demokraattisesta hallinnasta.
Hankkeen taustalla on huomio siitä, että maan luonnonvaroista ei tosiaan käyty demokraattista keskustelua, sanoo IMD:n toiminnanjohtaja Hermenegildo Mulhovo.
”Meillä on ylipäätään vielä heikko demokratia”, Mulhovo sanoo.
IMD:n analyysin mukaan parlamentti oli käytännössä kokonaan sivussa luonnonvaroista käytävistä keskusteluista. Kaikki maan hallitukselta tulevat esitykset hyväksyttiin ikään kuin kumileimasimella. Se johtui yhtäältä siitä, että valtapuolue Frelimolla oli enemmistö parlamenttipaikoista ja sitä myötä kaikki ministerinsalkut.
”Mutta syynä oli myös tiedon puute – kansanedustajat eivät tunteneet tämän sektorin haasteita”, Mulhovo sanoo.
Lain mukaan Mosambikin parlamentaarikot ja maakuntaparlamenttien jäsenet edustavat kansaa, mutta koska he olivat keskusteluista ulkopuolella, näytti siltä, että luonnonvarojen parissa toimivilta yrityksiltä puuttui demokraattinen valvonta kokonaan.
”Valvonta oli käytännössä nollassa, yritykset saivat tehdä melkeinpä mitä halusivat”, Mulhovo sanoo.
Tehdään parlamentista pääpeluri
Näistä syistä IMD ja Demo Finland alkoivat vahvistaa Mosambikin parlamentista merkittävää toimijaa, ja Mulhovo tiivistää tavoitteet kolmeen osa-alueeseen: yritysten valvontaan, tietopohjaiseen lainsäädäntöön ja kansalaisten demokraattiseen edustamiseen.
Parlamentaarikkoja niin valtakunnan kuin maakuntien tasolla on koulutettu hankkeen aikana paljon luonnonvaroista ja niiden hallinnasta.
”Kun tietotaito on kasvanut, olemme nähneet, kuinka parlamentti on kasvattanut näkyvyyttään näissä asioissa”, Mulhovo sanoo.
IMD teki esimerkiksi yhteistyötä Amnesty Internationalin kanssa tapauksessa, jossa eräät kiinalaisyritykset olivat loukanneet työntekijöidensä ihmisoikeuksia. Parlamentti aktivoitui, ja toiminta saatiin jäihin, kunnes työoloihin tehtiin parannuksia.
Aito kansan edustaminen vaatii vahvistusta, sillä Mulhovon mukaan ennen hanketta paikallisilta ihmisiltä ei edes kysytty, mitä he odottivat ja toivoivat luonnonvarojen heille tuovan. Kansanedustajien valvontatyön tueksi on kehitetty oma työkalu, jonka mittarit on johdettu kansainvälisen kaivannaisalan läpinäkyvyyttä ajavan EITI-järjestön (Extractive Industries Transparency Initiative) seurantatyökaluista.
“Parlamentit ovat lähentyneet niiden yhteisöjen kanssa, jotka asuvat luonnonvaroissa rikkailla alueilla. He ovat käyneet kuulemassa, mitkä ovat yhteisöjen tarpeet ja huolet.”
”Haluaisimme, että muutokset lainsäädäntöön pohjaisivat siihen, että kansaa on konsultoitu, ja itse on käyty paikan päällä valvomassa, mitä kentällä tapahtuu”, Mulhovo sanoo.
Hankepäällikkö Fidalia Chivale on nähnyt paljon edistystä.
”Parlamentit ovat lähentyneet niiden yhteisöjen kanssa, jotka asuvat luonnonvaroissa rikkailla alueilla. He ovat käyneet kuulemassa, mitkä ovat yhteisöjen tarpeet ja huolet.”
Hankkeen aikana hän on myös huomannut, että kansanedustajat ovat olleet yhä kiinnostuneempia luonnonvaroista.
”Esimerkiksi Nampulan maakunnassa paikallinen parlamentti on ollut kiinnostunut yritysten yhteiskuntavastuusopimuksista, mitä hallitus solmii yritysten kanssa.”
Kykyjä maakuntien parlamenteille
Osa työstä on myös ollut parantaa maakuntien ja kansallisen parlamentin välistä vuoropuhelua.
Mosambikin 10 provinssissa toimivat maakuntaparlamentit toimivat pitkään vain paperilla, Mulhovo sanoo.
”Ei niillä ollut budjettia eikä oikein toimintaakaan.”
Käytännössä julkisen hallinnon ministeriö ei pitänyt maakuntaparlamentteja itsenäisinä toimijoina, vaan oman toimintansa jatkeena.
IMD järjesti paljon foorumeja, joissa maakuntaparlamenttien edustajat keskustelivat kansanedustajien kanssa, ja vähitellen paikallisen tason itsenäisyyttä alettiin tunnustaa. Kun lakia paikallisista parlamenteista uusittiin vuonna 2019, se kirjoitettiin Mulhovon mukaan pitkälti hankkeen oppien perusteella.
Nyt kommunikaatio toimii Helder Injonjon mukaan jouhevasti, ja kaikki tietävät paikkansa.
”Kansallinen parlamentti keskustelee koko maan asioista ja paikallistasolla keskitytään provinssin omiin asioihin”, hän sanoo. ”Mitään hankauksia ei ole.”
Kun lakia paikallisista parlamenteista uusittiin vuonna 2019, se kirjoitettiin pitkälti hankkeen oppien perusteella.
Paikalliset poliitikot maan toisella puolella, Cabo Delgadon provinssin pääkaupungissa Pembassa ovat roolituksesta samaa mieltä.
Frelimon valtuustoryhmän puheenjohtaja Feliciano Makwamba Sambwakelo ja oppositiopuolue Renamon ryhmän puheenjohtaja António Muzorewa sanovat kuin yhteen ääneen, että luonnonvaroissa valvontavastuu on kansallisella parlamentilla, ja heidän roolinsa on seurata työtä maakunnassa.
Välillä ihmiset haluavat esimerkiksi tehdä valituksia hallitukselle, ja silloin paikalliset poliitikot auttavat.
”Joskus ihmisiä on siirretty mailtaan hankkeiden tieltä, ja he eivät mielestään ole saaneet riittäviä korvauksia”, Sambwakelo sanoo.
IMD:n koulutuksista on ollut apua luonnonvarasektorin ymmärtämisessä, mutta käytännön työtä hankaloittaa resurssien puute.
”Emme oikein voi kulkea kaivosalueille tai kaasuntuottaja-alueille seuraamaan, mitä siellä tapahtuu, sillä meillä ei ole autoja”, Sambwakelo sanoo.
Muzorewa lisää, että paikallinen parlamentti käy käytännössä vain kerran vuodessa kiertämässä maakunnan kuntia.
”Vähintään kahdesti olisi hyvä päästä käymään niissä”, hän sanoo.
IMD:n Mulhovo sanoo, että maakunnissa resurssien puute on rakenteellinen ongelma.
”Uusi laki antaa heille enemmän valtaa, mutta ei resursseja. Osa parlamenteista ei ole pystynyt pitämään yhtä ainoaa istuntoa vuodessa, toisilla ei ole toimitilojakaan. Osa on pyytänyt meiltä jopa kopiokonetta.”
Työ on kuitenkin viime vuosina helpottunut, Mulhovo sanoo. Kun IMD muutamia vuosia sitten kutsui paikallispoliitikkoja tapaamisiin tai koulutuksiin, kukaan ei saapunut paikalle, sillä ministeriö oli kieltänyt. Nyt parlamenttien tuen merkitys on ymmärretty.
Parlamentit ovat nyt kyenneet tapaamaan toisiaan ja vuosittain myös kansallisen tason päättäjiä.
”Olemme iloisia, että IMD tekee työtä sekä meidän että maakuntatason kanssa ja että he kouluttavat niiden ihmisiä, rohkaisemme siihen”, varapuhemies Injonjo sanoo. ”Maakunnissa tarvitaan koulutusta siihen, että he voivat täyttää roolinsa paikallisen väestön edustamisessa.”
IMD:n ja Demo Finlandin tuella parlamentit ovat nyt kyenneet tapaamaan toisiaan ja vuosittain myös kansallisen tason päättäjiä. Viime vuonna hallinnon hajauttamisesta oli puhumassa myös Mosambikin presidentti Felipe Nyusi.
”Eli työstämme on ollut hyötyä”, Mulhovo sanoo.
Suomesta oppeja läpinäkyvyydessä
Hankkeen aikana mosambikilaiset parlamentaarikot ovat vierailleet muissa maissa, muun muassa Suomessa. Helder Injonjo oli itsekin mukana Suomen-visiitillä vuonna 2022.
”Opimme paljon”, hän sanoo. ”Kävimme myös kaivoksissa ja opimme, kuinka kansalaisyhteiskunnan mukaan ottaminen on auttanut läpinäkyvyyden kehittämisessä Suomessa.”
Mulhovon mukaan IMD halusikin tehdä luonnonvarakeskustelusta kansainvälisen. Ensin hän ajatteli, että matkoille lähtisi joukko näissä teemoissa koulutettuja kansanedustajia luonnonvarojen kanssa työskentelevistä valiokunnista.
”Mutta sitten muut alkoivat kiinnostua. Suomeen lähtivät lopulta suuren valiokunnan edustajat, mikä toi työllemme ja teemoillemme näkyvyyttä.”
Mihin rahat käytetään
Yksi tärkeä teema kansainvälisillä vierailuilla on ollut se, mihin luonnonvaroista saatavat tulot lopulta käytetään.
Tärkeä hallinnollinen työkalu tässä on Norjassakin käytössä oleva valtiollinen sijoitusrahasto. Ajatuksen on ohjata osa luonnonvaroista saatavista tuloista valtion budjettiin, ja loput rahastoidaan tulevien sukupolvien käyttöön.
Valtiollisen sijoitusrahaston mallista keskustellaan Mosambikissa kiivaasti.
”Luonnonvarat eivät kestä ikuisesti, meidän pitää säästää näitä tuloja tuleville sukupolville”, Injonjo sanoo.
Rahaston mallista keskustellaan Mosambikissa kiivaasti. Television keskusteluohjelmissa käyvät puhumassa akateemikot ja poliitikot eri puolueista, ja äänenpainot ovat välillä kiivaitakin.
Mulhovon mukaan ajatus sijoitusrahastosta alkoi vain teknisenä harjoituksena Mosambikin keskuspankissa.
”Me olimme ensimmäiset, jotka toimme keskustelun ulos keskuspankin käytäviltä, muun muassa parlamenttiin.”
IMD:n seminaareissa parlamentti alkoi Mulhovon mukaan huomata, että heidät oltiin jättämässä sivuun tulevien rahojen hallinnasta, ja he alkoivat vaatia suurempaa roolia.
Nyt kun keskustelua käydään hyvin avoimesti, ei poliitikkojenkaan ole enää mahdollista tehdä ”kommervenkkejään” tulevien rahojen kanssa.
Siltoja puolueiden välille
Aina IMD:n työ ei ole helppoa, Mulhovo naurahtaa. Kun he aloittelivat työtään parlamentin tukemiseksi luonnonvarojen hallinnassa, maan presidentti soitti parlamentin puhemiehelle ja kysyi, että mitä siellä oikein tapahtuu.
”Luonnonvarojen hallinta oli niin suljettua, että hallitus näki parlamentin uhkana”, Mulhovo sanoo.
Sen jälkeen on tapahtunut paljon: debatti on nyt avointa, ja parlamentti konsultoi kansaa, resurssien puitteissa.
Mulhovon mukaan IMD:n työtä auttaa, että kaikki puolueet ymmärtävät, että järjestö on puolueeton. Koulutuksiin ja matkoille kutsutaan mukaan kaikki kolme eduskuntapuoluetta tasapuolisesti, voimasuhteisiin katsomatta. Kaikkien puoluekokouksissa käydään.
”Ja kaikkien vitseille nauretaan”, Mulhovo virnistää.
Järjestö on saanut myös parlamentin ja eri ryhmien puheenjohtajilta kiitosta siitä, että IMD:n sääntöihin vedoten hekin voivat olla tasapuolisia eikä aina voi suosia omaa ryhmää.
Mulhovon mukaan hyvä puheyhteys kaikkiin puolueisiin on pääomaa, jota järjestö on kasvattanut vuosien mittaan.
Puolueettomuus ja avoin dialogi on Mulhovon mukaan myös parantanut Mosambikin poliittista kulttuuria. Edelleen yleisistunnon televisioidut puheet voivat olla tulisia, mutta käytävillä kansanedustajat ovat ystäviä keskenään.
”Kun minä aloitin IMD:ssä vuonna 2009, eri puolueiden edustajat eivät tulleet toimeen eivätkä suostuneet samoihin valokuviin, ettei tulisi ongelmia.”
IMD on saanut kiitosta dialogin rakentamisesta, ja välillä puolueet pyytävät, että yhteistyöaloitteet tulisivat IMD:ltä. Jos oppositio esittäisi hyvääkin ideaa, valtapuolueen olisi vaikeaa myöntyä siihen, ja toisin päin. Jos ehdotuksen tekee IMD, kaikkien on helppo lähteä mukaan.
”Hyvä tapa on myös järjestää retriittejä, joissa puhutaan asioista ilman, että televisiokamerat ovat paikalla. Niissä saadaan päätöksiä ja sopua aikaan.”